Aina on syytä juhlia, jos vain on pienikin syy, joten juhlikaamme usean vuoden vaikeiden neuvotteluiden tuloksia. Usein prosessi on itse lopputulosta tärkeämpi. Tällä kertaa sanoisin, että molemmat ovat tärkeitä. Prosessi oli avoimempi kuin koskaan YK:n historiassa, mutta samalla erityisesti perinteisesti rikkaille maille oli valtavan vaikeaa tulla vastaan köyhimpien maiden todellisuutta. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat universaalit, eli jokaisen maan pitää muokata ne omaan todellisuuteensa. Ja välttää kiusausta valita rusinat pullasta, eli meille helpoimmat tavoitteet saavuttaa.
Miten nämä 17 tavoitetta saadaan konkretisoitua niin lähiöissä kuin vallankeskuksissakin? Tarvitaan samaan aikaan johdonmukaista, poikkihallinnollista, ihmislähtöistä ja fiksua toimintaa. Ja motivaatiota. Motivaatio syntyy konkretisoimalla ne ihmisen tasolle ja laittamalla tavoite nimenomaan siihen, mitä positiivisia vaikutuksia niillä on ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin parantamiseksi.
Esimerkkinä Norja ja Ruotsi ovat taas kerran olleet fiksuja ja perustaneet Eat Initiative-säätiön, joka tuo yhteen tiede- ja yritysmaailman, politiikan tekijät, kansalaisyhteiskunnan, ruokaturvan, ruuantuotannon, terveyden ja kestävyyden. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi ote siihen, miten nälkä poistetaan maailmasta, taataan paikallistuotanto ja kaupankäynti, pidetään huolta, että tytöt saavat koulutusta, huomioidaan ruuan vaikutus terveyteen, sekä taataan ilmastoystävällinen maanviljely ja ruuan fiksumpi käyttö. Näitä asioita pitää pohtia ja etsiä fiksuja ratkaisuja joka puolella maailmaa, ei vain kehitysmaissa. Kun mukana on maailman johtavia tutkimuslaitoksia, yritysvastuunsa kantavia yrityksiä, ml. investoijia ja asiantuntevia järjestöjä, tulokset tulevat olemaan toivottavasti mullistavia.
Väkisinkin (varsinkin kun ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia tuntuu olevan joka puolella) on kysyttävä, että mitä ihmettä Suomi tekee. Presidentti Niinistö nosti Suomen puheenvuorossa vahvasti esiin sukupuolten välisen tasa-arvon ja ympäristön tärkeyden. Erittäin tärkeät asiat ja Suomella on molemmissa asioissa ollut hyvä historia ja näyttöjä, antamalla mm. ensimmäisenä maana maailmassa naisille äänioikeuden. Mutta kun palaamme tähän päivään, juuri julkaistun Bertelsmann-säätiön tekemän tutkimuksen mukaan, jossa kuvattiin maiden tämän hetkistä valmiutta toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, Suomen huonoimmat pisteet tulivat juuri näissä samoissa asioissa. Suomalaisen naisen palkka suhteessa miehen palkkaan on erittäin epätasa-arvoinen. Samoin meidän ylikulutuksemme on järkyttävän suurta. Ehkä presidentti halusikin lähettää selkeän viestin maanmiehilleen, että tarttis tehdä jotain.
Maailman näkökulmasta Suomea katseltaessa nousee kaksi muuta asiaa esiin. Koulutus ja rauhanturvaaminen. Pisa-tutkimusten mukaan olemme edelleen koulutuksen kärkimaita. Uudet, tulevat opetussuunnitelmat ovat menossa hyvään suuntaan ja antavat vapautta paikalliseen todellisuuden muokkaamiseen. Mutta samalla Suomen nykyinen hallitus leikkaa nimeomaan tästä yhteiskuntamme peruspilarista, joka takaa kaikille yhtälaiset oikeudet saada opetusta ja työkaluja selvitä maailmassa ja elää hyvää elämää. Norja (jälleen kerran) onkin nyt maailmalla johtava koulutuslobbari, jonka ansiosta koulutukseen on saatu kesän jälkeen lisärahoitusta.
Rauhanturvaaminen on toinen leikkurin alle joutuva ala, jossa Suomi joskus oli jopa suurvalta. Nyt on jopa surkuhupaisaa, että Suomi ja Turkki vetävät rauhanturvaamisen ystäväryhmää YK:ssa. Toisella ei ole enää rahaa eikä joukkoja laittaa rauhanturvaamistehtäviin ja toinen on sodassa niin maan sisäisesti kuin ulkoisestikin kurdien, Syyrian ja ISIS:n kanssa. Onko siis enää mikään ihme, jos Suomea ei enää kutsuta kokouksiin.
Jos Suomi haluaa olla jossain asiassa merkityksellinen tässä maailmassa, on sen aidosti ymmärrettävä myös globaalivastuu. Vastuunkanto tuo mukanaan positiivista huomiota, luo yhteistyömahdollisuuksia ja rakentaa luottamusta. Toistaiseksi Suomi on ollut käytännönläheinen ja ratkaisukeskeinen maa. Jos olemme sitä vielä, niin nyt on mahdollisuus tehdä maailman paras kestävän kehityksen toimintasuunnitelma yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa.