Tässä me olemme nyt. Tuloerojen kasvu on globaali trendi, ilmastonmuutos etenee kohti neljän asteen maailmaa ja talouselämälle on leimallista suurimman mahdollisen voiton tavoittelu ja jatkuvan talouskasvun eetos, johon nyt myös valtiot nojaavat.Muun muassa nämä tekijät esiin nostamalla Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Aino Pennanen lämmitteli Kepan hallituksen kevätkokousta edeltäneen seminaarin osallistujia tositoimiin. Sitten järjestöt päästettiin irti vastaamaan kysymykseen: Millaisessa maailmassa haluamme vuoden 2015 jälkeen elää?Reilun tunnin ryhmäkeskustelun aikana tulosta syntyi kiitettävästi.Yhteenvedossa esitettyjen näkemysten mukaan uusien kestävän kehityksen tavoitteiden tulee olla aidosti globaalit. Vuosituhattavoitteet ovat saaneet kritiikkiä etenkin siitä, että ne ovat keskittyneet vahvasti etelän kehittämiseen ja ovat olleet ylhäältä alaspäin ohjattuja.Selkeästi penättiin arvomuutosta, jota vuosituhattavoitteet eivät ole onnistuneet saamaan aikaan. Muutoksen pitäisi lähteä osallistujien mukaan enemmän arvomaailmasta käsin. Ihmisille pitäisi siis olla tärkeää se, että eläisimme globaalisti vastuullisessa ja tasa-arvoisessa maailmassa, jossa ympäristöstä ja ihmisistä pidetään huolta.Länsimainen elämäntapa ei saisi olla tavoiteltava standardi eikä maailman tulisi keskittyä yksinomaan köyhyyden poistamiseen vaan myös äärimmäisen rikkauden ja yltiökuluttamisen suitsimiseen.Keskustelussa nostettiin esiin globaalien perusoikeuksien määrittely, joiden pohjana ihmisoikeudet olisivat. Tärkeää olisi kuitenkin tehdä määrittely koko kansainvälisen yhteisön kesken niin, että myös etelän toimijat osallistuisivat täysivaltaisesti perusoikeuksien määrittelemiseen.***Osallistujien joukosta penättiin myös sosiaalisen eriarvoisuuden nostamista keskiöön. Naisten, tyttöjen, nuorten ja vähemmistön oikeudet haluttiin vahvemmin agendalle.Lisäksi tuotiin esiin se, kuinka tärkeää olisi nähdä kokonaisuuksia. Esimerkiksi koulutuksen suhteen tulisi paitsi pohtia peruskoulutusta, myös ammattikoulutusta ja sitä, mihin koulutus johtaa. Onko tietyn koulutuksen käymisen jälkeen mahdollisuus työllistyä?Ideaalitilanteessa koko yhteiskunta, ruohonjuuritason toiminnasta ylätason poliittiseen ohjaukseen saakka, toimisi saman tavoitteen eteen. Lisäksi halutaan, että oikeuksien rinnalle nostetaan keskustelussa vahvasti myös vastuu. Talouskasvuajattelusta olisi hyvä siirtyä hyvinvointiajatteluun.Ympäristökysymykset puhuttivat myös. Tärkeänä pidettiin kulutusketjujen näkyviksi tekemistä sekä ympäristön että sosiaalisten tekijöiden osalta. Myös jätehuollon kehittäminen ja ruuantuotannon ottaminen keskeiseksi asiaksi kehitysagendalla nostettiin esiin.***Seminaariin osallistuneiden järjestöjen tehtävänä oli ideoina myös sitä, mitä järjestöt voivat tehdä esiin nostettujen tärkeiden asioiden ja tavoitteiden edistämiseksi?Vastaukset liikkuivat eri tasoilla muutamasta konkreettisesta ehdotuksesta yleisempään toimintaan. Esiin nostettiin tiedottamisen ja kouluttamisen merkitys. Järjestöjen rooliksi nähtiin tietoisuuden nostaminen kehitysteemoista.Toiseksi korostettiin vaikuttamistyötä. Vaikuttamisen teemoiksi nähtiin muun muassa tasa-arvon edistäminen Suomessa ja EU:ssa, julkisten hankintojen läpinäkyvyyden lisääminen ja kampanjointi kulutuksen vähentämisen puolesta.Hyvin konkreettisena ehdotuksena nostettiin esiin ruokasuositusten muuttaminen vastaamaan paremmin kestävän kehityksen tarpeita. Esimerkiksi nykyisissä suosituksissa suositeltava päiväannos on kahdeksan palaa leipää samaan aikaan, kun puhutaan viljantuotannon raskaasta ympäristökuormituksesta.Järjestöt ehdottivat myös yhteisiä työryhmiä yritysten kanssa, joissa ongelmia voitaisiin ratkoa yhdessä eri näkökulmista. Tasa-arvoinen kumppanuus etelän toimijoiden kanssa nostettiin osaltaan korkealle, ja ympäristösertifioinnin rinnalle tuotiin ajatus sosiaalisesta sertifikaatista.Pöydällä oli kaiken kaikkiaan isoja kysymyksiä, joiden suuntaa haetaan nyt kansainvälisissä työryhmissä ja verkostoissa. Keskustelu jatkuu ja kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on paikkansa vaikuttaa.
Herätys, on aika toimia!
Kepan jäsenjärjestöt suuntasivat katseet tulevaisuuteen ja pohtivat, millaisen maailman tulisi olla vuoden 2015 jälkeen. Samalla pyöräytettiin vuosituhattavoitteiden plussat ja miinukset pakettiin.
Teksti: Kirsi Koivuporras-Masuka