EU:n veropäätökset suurennuslasin alla

Euroopan pääministerit kokoontuivat eilen Brysseliin huippukokoukseen. Agendalla oli veronkierto ja verovälttely, joista on viime kuukausina kuhistu kaikkialla.

Teksti: Eva Nilsson

Tiedot siitä, että EU-maat menettävät vuosittain tuhat miljardia euroa verovälttelyn takia ovat painaneet talouskriisin kanssa painiskelevia päämiehiä. Veromenetykset ovat yli EU:n vuosittaisen terveysbudjetin ja ylittävät moninkertaisesti koulutusbudjetin.Ennen huippukokousta Kepa lähetti pääministeri Kataiselle kirjeen, jossa se kannusti Suomea ajamaan seuraavia hankkeita veroparatiisitalouden suitsimiseksi:monenvälisen automaattisen tiedonvaihtosopimuksen aikaansaaminenyritysomistusten taustalla olevien todellisten hyödynsaajien tietojen saatavuus julkisissa tietokannoissamonikansallisten yritysten maakohtaisten kirjanpitotietojen julkistaminenyhteiseurooppalainen veroparatiisimääritelmä, -listaus ja siihen liittyvien sanktioiden aikaansaaminen ja toimeenpanoMiten näissä sitten edistyttiin? Automaattisen tiedonvaihdon osalta otettiin edistysaskeleita. Ainakin puolikkaita. Hienoa on, että EU tunnustaa nyt automaattisen tiedonvaihdon olevan tärkein kansainvälinen standardi nykyisen pyyntöön perustuvan tiedonvaihdon sijaan.Neuvoston päätelmiä tulkitessa jää kuitenkin epäselväksi, saadaanko tiedonvaihtoa vastustaneet Itävalta ja Luxemburg todella mukaan eurooppalaisen säästödirektiivin piiriin, joka sääntelee EU-maiden tiedonvaihtoa. Niiden mukaan lähtö vaikuttaa edelleen ehdolliselta sille, saako komissio aikaiseksi samanlaisia sopimuksia Sveitsin, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Andorran kanssa. Itävalta ja Luxemburg ovat myös vastustaneet direktiivin laajentamista oikeudellisiin henkilöihin, eli yrityksiin, säätiöihin ja trusteihin, sekä pääoma- ja osinkotuloihin.EU lupaa myös edistää automaattista tiedonvaihtoa globaalisti. Mitään yksityiskohtia se ei kuitenkaan anna tälle toiminnalle. Automaattisen tiedonvaihdon aikaansaaminen kehitysmaiden aliresurssoitujen verohallintojen kanssa ei ole välttämättä niinkään poliittinen vaan käytännöllinen haaste.Neuvosto nosti prioriteetiksi myös erilaisten yritysomistusten taustalla olevien todellisten hyödynsaajien tietojen vaatimisen EU:n rahanpesudirektiivin uudistuksen myötä. Tämä on positiivinen uutinen.Myös pääministeri Katainen lausui asian tärkeydestä tiedotusvälineille kokouksen jälkeen. Hän ei kuitenkaan itsekään tiennyt miten asiassa aiotaan edetä. Kysymysmerkiksi jää, mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle hallintarekisterille, jonka taakse ulkomaiset sijoittajat voivat Suomessa piiloutua. Aiotaanko siitä vihdoin luopua?Kepa on vaatinut, että tiedot todellisista hyödynsaajista kerättäisiin julkiseen rekisteriin, jotta kansalaisilla, tutkijoilla ja muilla kiinnostuneilla olisi pääsy omistustietoihin. Julkisuudesta komissio ei kuitenkaan mainitse mitään.***Entä sitten maakohtainen kirjanpito? Kansalaisjärjestöt kautta maailman ovat jo vuosien ajan ajaneet maakohtaisten kirjanpitotietojen vaatimista kaikilta monikansallisilta yrityksiltä.Tähän saakka EU-tasolla on oltu asiasta aika lailla hiljaa. Luonnonvarasektorilla toimivilta yrityksiltä aletaan korruption kitkemiseksi vaatia maakohtaisia raportteja lähiaikoina, mutta kyseessä eivät ole tilinpäätökset, joista ilmenisi tiedot yritysten todellisesta liiketoiminnasta kussakin maassa.Nyt neuvosto linkittää maakohtaisen raportoinnin yllättäen yhteen sellaisen direktiiviehdotuksen kanssa, jonka on määrä vaatia sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia koskevia yhteiskuntavastuuraportteja eurooppalaisilta suuryrityksiltä.Toivottavasti tämä ei tarkoita, että yritysten suositellaan raportoivan verojalanjäljistään vapaaehtoisesti yhteiskuntavastuuraporteissaan. Tällä keinolla pötkitään tuskin pitkälle, verojärjestelmien kun ei tulisi perustua vapaaehtoisuuteen.Positiivisella luennalla tämän voidaan kuitenkin nähdä olevan huima harppaus eteenpäin maakohtaisen tilinpäätösraportoinnin aikaansaamiseksi EU:ssa.***Agendalla piti olla myös yhteiseurooppalaisesta veroparatiisimääritelmästä sopiminen. Tästä asiasta ei ole päätelmissä mainintaakaan. EU-maat tuntuvat siis edelleen nojautuvan teollisuusmaiden talousjärjestö OECD:n määritelmään, jonka pohjalta sen veroparatiisilistaus ammottaa tyhjyyttään.Tämä on tappio veroparatiisien vastaisessa taistossa. Nyt kysymys kuuluu, onko Suomi valmis sopimaan määritelmästä pienemmän maaryhmän kanssa ja lähtemään rohkeasti listaamaan veroparatiiseja, kuten valtiovarainministeri Urpilainen on aikaisemmin vihjaillut. Lopuksi on positiivista, että globaali näkökulma on otettu mukaan – ainakin retorisesti. EU tuudittautuu kuitenkin vahvistamaan OECD:ta, G8:aa ja G20:tä kansainvälisen veropolitiikan määrittelijöinä.Näissä instituutioissa globaalin etelän edustus on valitettavan vähäistä. Riskinä on, että vauraat maat määrittelevät koko muun maailman puolesta, miten asiassa tulee edetä. Aidosti globaaliin ratkaisuun on siis vielä matkaa.Lisää ajatuksiani neuvoston päätelmistä myös Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.