YK ja sen talousjärjestö ovat vihdoin ottaneet onkeensa sen, mitä järjestöt, kuten Focus on Global South ovat sanoneet jo vuosia: uusliberalistinen talouspolitiikka on lopussa, ja nyt on aika siirtyä kestävään, tasa-arvoiseen, oikeudenmukaiseen ja kaikki mukaan ottavaan talouspolitiikkaan.M. Aynul Hasan esitteli tänään 18. huhtikuuta Bangkokin ulkomaisten toimittajien klubilla ESCAPin selvityksen ”Economic and Social Survey od Asia and the Pacific 2013”, jonka kantava teema oli ”inclusive and sustainable development”.ESCAPin selvityksen mukaan taloudet Aasiassa kasvavat melko tasaisesti ja inflaatio on pysynyt samoissa lukemissa kuin ennenkin. Mutta tulonjaon epätasaisuus (ns. Gini-indeksi) on Aasiassa kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana 33,5:stä 37,5:een. Sosiaaliturvaan Aasian maat käyttävät edelleen vain pari prosenttia bruttokansantulosta.Pääsyy tähän on verotuksen kapeus ja tehottomuus. Hasan vaatiikin Aasian maita parantamaan verotustaan, kasvattamaan veropohjaa ja tehostamaan verojen keruuta. Hän myös vaati riittävää minimipalkkaa kaikille.Hasan kertoi ESCAPin laskelmissaan osoittaneen, ettei riittävä minimipalkka vie työpaikkoja tai syö talouskasvua vaan lisää sitä.Hasan vaatii Aasian johtajia toteuttamaan seuraavanlaista ohjelmaa:takuutyöpaikka ainakin 100 päivälle vuodessayleinen eläkejärjestelmäjulkisten terveydenhuoltomenojen kasvattaminenoppivelvollisuustehokkaan ja nykyaikaisen energian saatavuus turvattava kaikille.Hasanin mukaan tämä ohjelma maksaisi noin 5-8 prosenttia kansantulosta, ja se olisi varsin mahdollista toteuttaa – varsinkin, jos maat tehostavat verotustaan ja suitsivat pääomapakoa ja korruptiota.ESCAPin selvitykseen on osallistunut myös Helsingissä sijaitseva WIDER-inistituutti.
ESCAP: Aasian maiden tuloerojen kasvu on saatava kuriin
”Kehitysmaiden tulee satsata koulutukseen, terveydenhuoltoon ja ympäristönsuojeluun ja jättää velanhoito ja inflaation kurissa pitäminen vähemmälle”, sanoo YK:n alaisen Aasian ja Tyynenmeren taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen instituutin ESCAPin johtaja M. Aynul Hasan.
Teksti: Tove Selin