Blogivinkkejä järjestöille

Oxfamin neuvonantaja ja yksi suosituimmista kehy-bloggaajista Duncan Green antaa perusvinkit siitä, millainen on hyvä järjestöblogi.

Teksti: Esa Salminen

Ensiksi pitää päättää, kuka bloggaa, Green teroittaa From Poverty to Power -blogissaan. Osa porukasta tykkää kirjoittaa, ja pakotettuna kukaan ei tee hyvää tekstiä.Kun bloggaaja(t) on valittu, heidän pitää uskaltaa toimia omalla äänellään, kasvoillaan ja tyylillään. Tekstin täytyy kuulostaa kirjoittajaltaan. Epävarmuus ja huumori ovat paljon parempia aseita kuin luennoiminen, tylsä todistelu tai saarnaaminen. Kirjoittajan on hyvä ajatella kirjoittavansa älykkäälle tyypille, joka ei ole sisällä kehitysteemoissa, muttei meitä vihaakaan.Omissa nimissä järjestön sivuilla kirjoittaminen on dilemma, johon törmäämme Kepan verkkotoimituksessakin viikoittain. Täysien sekopäiden — Greenin sanoja, ei minun — valloille päästäminen voi tehdä suurta hallaa järjestölle ja aiheuttaa vaikka lähtöpassit jostain maasta. Yksi hyvä tapa välttää suuria riskejä on käyttää koeaikaa: hyväksytä aluksi tekstisi jollakulla. Jos kaikki menee hyvin, siirry siihen, että pyydät välillä anteeksi kun menet rajan ylitse. Jos kävelet rajojen yli liian usein, blogisi todennäköisesti lopetetaan. Jos et koskaan, olet luultavasti liian tylsä.Muista myös käyttää hyviä otsikoita, kuvia, erilaisia graafisia elementtejä ja linkkejä, pitkää tekstimassaa ei lue kukaan. Ja muista mainostaa. Ennen kuin saat peruslukijamassan koukkuun, sinun pitää houkutella jengiä lukemaan tekstejäsi eri kanavilla, Facebookista Twitteriin. Osallistu keskusteluihin ja linkkaa omia tekstejäsi. Muista myös mainostamisen ajastus: aamupäivät ovat hyviä aikoja, iltapäivät vielä parempia.