Avun tuloksellisuus: Milloin edetään sanoista tekoihin ?

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tunnusti avajaispuheissaan nämä haasteet ja kutsui kaikki toimijat rakentamaan yhdessä parempaa maailmaa.Pääsihteeri korosti Meksikon  tulosten tärkeyttä uudelle kehitysohjelmalle, vuoden 2015 jälkeisille kestävän kehityksen tavoitteille, ja totesi samalla, että vahvempaa sitoutumista ja konkretiaa valtioiden taholta tarvitaan, jotta loppusuoralla olevat vuosituhattavoitteet saavutettaisiin.Meksikon trendit siitä, miten virallisen kehitysavun ”mitä?”-konseptia täydennetään Busanin sitoumuksilla ja näkemyksillä siitä ”miten?” kehitysyhteistyötä pitäisi tehokkaasti toteuttaa, esiteltiin kaksipäiväisen kokouksen aikana.Yksityisen sektorin osallistuminen kehitysyhteistyöhön, kehitysmaiden verohallintojärjestelmien edistäminen ja keskituloisten maiden eriarvoisuus ja tarve analysoida kehitystä muilla indikaattoreilla kuin bruttokansantuotteella, sekä etelä‒etelä-yhteistyö, ja kaikkien tahojen panostaminen kehitysavun tuloksellisuuteen ja inklusiivisen kehitykseen, olivat kokouksen keskeisiä teemoja.***OECD:n pääsihteeri Angel Gurria puolusti energisesti kehitysavun kohdentamista maiden kykyyn  auttaa itse itseään.  ”The way to spell aid is ”t-a-x”, sanoi Gurria ja viittasi valtioiden omien rahoituslähteiden mobilisointiin,  verolakien ja -hallinnon parantamisen, sekä tehokkaamman laittomien rahavirtojen kontrollin avulla.Päämääränä on vähentää valtioiden riippuvuutta kehitysavusta ja auttaa niitä keräämään tehokkaammin veroja sekä investoimaan verovaroja julkisiin palveluihin.  Gurria piti veroviranomaisten kouluttamista erittäin kattavana investointina: jo kymmenen tuhannen euron sijoituksella vuoden mittaiseen verovirkamiesten koulutukseen saadaan miljoonien verovoitot.Gurria kritisoi myös kärkevästi avunsaajamaiden lyhytnäköistä priorisointia muun muassa koulujen tai sairaaloiden rakentamiseksi sen sijaan, että maat parantaisivat kapasiteettiaan kerätä verovaroja ja sijoittaisivat niitä kansalaisten peruspalvelujen tuotttamiseen.***Toinen samankaltainen huolenaihe nousi EU:n kehitysyhteistyön suunnitteluprosessista: parhaillaan  käynnissä olevissa neuvotteluissa EU:n ja avunsaajamaiden välillä, jossa kunnioitetaan maiden omistajuutta ja vaatimuksia, vain yksi maa on maininnut verohallinnon parantamisen prioriteetikseen. Oli kuitenkin tärkeää kuulla Afrikan valtioiden, kuten Senegalin edustajia, joiden puheenvuoroissa  mainittiin positiivisia tuloksia verohallinnon tehokkuuden parantamisesta ja tunnustettiin asian tärkeys, mutta vedottiin myös siihen, etteivät nämä luonnonvaroiltaan maailman rikkaimmat maat vielä ole valmiita luopumaan virallisesta kehitysavusta.Maiden sisäisten mekanismien parantaminen, muun muassa monikansallisten yhtiöiden verovastuuseen saattaminen, sekä korruption kitkeminen vie aikaa.Jo pidemmän aikaa muun muassa kansalaisjärjestöjen kritisoima maiden jaottelu luokkiin: low income (LIC) ja middle income (MIC), oli paljon puhuttanut keskustelunaihe myös Meksikossa. Valtioiden jaottelu, joka perustuu bruttokansantuotteeseen, eikä köyhyyden syiden tai seurauksien syvempään analysointiin, on avunantajamaille turhan yksinkertainen työkalu heidän valitessaan virallisen kehitysyhteistyön kohdemaita ja miettiessä avun muotoja. Tällä hetkellä suurin osa maapallon valtioista kuuluu keskituloisten maiden kategoriaan, joissa asuu yli 70 prosenttia maailman köyhistä, ja joiden välillä on valtavaa eriarvoisuutta sekä eri maiden kesken että maiden sisäisten todellisuuksien välillä.Keskituloiset maat tarvitsevat yhä virallista kehitysapua saadakseen aikaan esimerkiksi teknologiaan, ympäristön suojeluun tai poliittisen koherenssiin liittyviä rakenteellisia muutoksia. Toisaalta,  kehittyneet maat taas tarvitsevat näiden maiden aktiivista osallistumista köyhyyden poistamiseksi maailmasta, ja saavuttaakseen tulevat kehitystavoitteet.***Maiden luokitusjärjestelmää kritisoi myös YK:n Latinalaisen-Amerikan ja Karibian taloudellisen komission (Economic Commission for Latin America and the Caribbean, ECLAC) pääsihteeri Alicia Bárcena, joka muistutti nykyisen järjestelmän olevan jäänne 1960-luvun kehitysapukäytännöistä ja olevan nykyisessä tilanteessa riittämätön.Bárcenaksen mukaan sosiaalinen, ympäristöllinen ja taloudellinen inkluusio ja tasa-arvo ovat avaimia köyhyyden poistamiseen. Aukot, olivat ne sitten verotukseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon tai kauppaan liittyviä, jarruttavat tasa-arvokehitystä ja niin ollen kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia.Bárcena, jonka oma tausta on kansalaisyhteiskunnassa, vahvisti myös, että kansalaisyhteiskuntaa ja yksityistä sektoria tarvitaan kaikkialla, jotta tuotantosysteemin voitot pystytään jakamaan oikeudenmukaisesti tehokasta verohallintoa apuna käyttäen.Vaikka kokouksessa toistamiseen puhuttiin kaikkien tahojen yhteistyöstä, ”multistakeholder approachista”, oli yksityinen sektori pelin halutuin pelaaja, jolla oli paljon enemmän painoarvoa, kuin  kansalaisjärjestöillä. Eri toimijoiden reagoinnit siitä, mitkä tekijät tai asiat  tuloksellisuuskeskustelussa ovat relevanteimpia, olivat erilaisia.Taputukset salissa, kun puhujina olivat yksityissektoreiden edustajat, kuuluivat virallisten valtuuskuntien ja kansainvälisten järjestöjen puolelta, kun taas salin vasempaan reunaan sijoitetut 160 kansalaisjärjestöjen edustajaa yltyivät hurraa-huutoihin, kun paneelikeskustelijat puolustivat ihmisoikeuksia, sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja monikansallisten yhtiöiden verovelvollisuutta kehitysmaissa. ***Kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan yhteistyöverkosto CPDE (Civil Society Partnership) vaati loppupuheenvuorossaan ihmisoikeusperustaisuuden noudattamista kaikilta toimijoilta, ja valtioita takaamaan suotuisan toimintaympäristön ja tilaa kansalaisjärjestöille.Vaikka kokouksen loppuasiakirja on eri tahojen yhteistyön tulos, sen luonne ei tuo kehityksen tuloksellisuuden tavoitteita lähemmäksi.  CPDE puolusti myös tilivelvollisuutta, avunsaajamaiden demokraattista omistajuutta, sekä läpinäkyvyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa kehitysyhteistyön tehokkuuden kulmakivinä.Samalla CPDE arvosteli voimakkaasti sitä, ettei GPEDC onnistunut ehdottamaan konkreettista suunnitelmaa siitä, miten Meksikon kokouksen tulokset palvelevat YK:n Post 2015 -prosessia.