Rilli Lappalainen

Agenda2030-toimenpiteisiin tarvitaan lisää kunnianhimoa – ”Jokaisessa tavoitteessa riittää kirittämistä”

Missä maailma menee 17 kestävän kehityksen tavoitteen suhteen? Tätä kysymystä kokoontui arvioimaan korkean tason poliittinen foorumi HLPF (High Level Political Forum) heinäkuussa New Yorkissa. Fingon vetämän Bridge 47 -verkoston tapahtuma HLPF:ssä käsitteli koulutusta ja jatkuvaa oppimista, jotka ovat avainasemassa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Teksti: Rilli Lappalainen

Tänä vuonna HLPF:ssä keskityttiin erityisesti Agenda2030-tavoitteisiin, jotka pureutuvat koulutukseen, ihmisarvoiseen työhön, eriarvoisuuden poistamiseen, ilmastoon, rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen sekä yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Perinteiseen tapaan maat esittelivät tapahtumassa vapaaehtoisia edistymisraporttejaan. Tähän mennessä jo yli 150 maata on raportoinut YK-tasolla kestävän kehityksen tavoitteiden edistymisestä.

Kahden viikon aikana käydyissä keskusteluissa nousi aiempaa vahvemmin esiin tarve katsoa haasteita laajempina kokonaisuuksina sekä kiinnittää enemmän huomiota johdonmukaisuuteen. Kasvava kulutus, eriarvoisuuden kasvaminen ja liian nopeasti etenevä ilmastonmuutos vaativat kansainväliseltä yhteisöltä nyt nopeita, kokonaisvaltaisia ja heikomman asemaa puolustavia ratkaisuja.

Kestävän kehityksen tavoitteet täytyy viedä konkreettisesti paikallistasoille ja niihin täytyy yrittää löytää paikallisesti toimivia ratkaisuja. Alueellinen yhteistyö on havaittu hyväksi yhteisten ratkaisujen kehittämiseen ja muilta oppimiseen.

EU:n kestävän kehityksen toimeenpano-ohjelmalla on jo kiire

Tänä vuonna Euroopan unioni raportoi ensimmäisen kerran YK-tasolla omasta edistymisestään. Kestävää kehitystä edistetään EU:ssa osana kehitys-, ympäristö- ja kiertotalouspolitiikkaa. Kokonaisvaltaiseen kestävän kehityksen toimeenpano-ohjelmaan EU:ssa on järjestöjen näkökulmasta kuitenkin vielä matkaa.

HLPF:n kanssa samaan aikaan EU:n komission uusi puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti puhetta EU:n parlamentille. Puheessaan hän antoi ymmärtää, että kestävän kehityksen tulisi tulevaisuudessa olla kokonaisvaltaisemmin ohjaamassa EU:n toimintaa. Suomella on EU-puheenjohtajana myös hyvä tilaisuus edistää tätä tavoitetta.

Kestävä kehitys vaatii kaikkien yhteiskunnan toimijoiden mukaan ottamista. Ilokseni huomasin, että tänä vuonna yhä useampi maa antoi tilaa kansalaisjärjestölle, nuorisodelegaatille, tutkijalla tai yritysten edustajalle edistymisraportin esittelyssä. Tämä on hyvä merkki.

Yhä useammat maat myös arvostelivat kansalaisyhteiskunnan kaventunutta tilaa. Julkisella kritiikillä ikävä kyllä tuskin on suurta vaikutusta kaikkein hankalimpiin valtioihin, mutta positiivisiakin esimerkkejä kehityksestä on esimerkiksi Ghanassa ja Pakistanissa, joista kansalaisjärjestöt olivat HLPF:ssä mukana esittelemässä raporttia.

Jatkuva oppiminen ratkaisuna useisiin kestävän kehityksen haasteisiin

Koulutus ja kasvatus oli yksi tämän vuoden käsittelyssä olevista Agenda 2030 -tavoitteista. Erittäin positiivinen yllätys oli, että virallisen koulumaailmaan ulkopuolella tehtävä kasvatus- ja koulutustyö sekä tietoisuuden lisääminen nousivat todella monen maan puheenvuoroissa esiin.

Fingon koordinoima Bridge 47, globaaliin kansalaiskasvatukseen keskittyvä kansainvälinen verkosto, järjesti yhdessä Suomen, Fidzin ja Unescon APCEIU:n (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization Asia-Pacific Centre of Education for International Understanding) kanssa sivutapahtuman, joka kokosi salin täyteen ihmisiä.

Aiemmat työkalut eivät välttämättä enää riitä monimutkaisessa maailmassa, jossa tarvitaan jatkuvaa oppimista ja kykyä ymmärtää omaa tekemistä osana muuta maailmaa.

”Talomme on tulessa ja on aika toimia sen mukaisesti. Ilmastonmuutos muuttaa kaiken ja sitä vastaan taistellaan koulutuksella”, sanoi opetusministeri Li Andersson puhuessaan globaalin kansalaiskasvatuksen tilaisuudessa.

Agenda2030-ohjelman seurantamekanismia arvioidaan parhaillaan. YK:n tulevassa yleiskokouksessa syyskuussa haetaan valtioiden päämiehiltä selkeää tukea ja vauhditusta tavoitteiden saavuttamiseen aikataulussaan eli ennen vuotta 2030.

Valitettavasti tähänastiset toimet eivät ole riittäviä ja kirittävää riittää jokaisen tavoitteen kohdalla. Tärkeää onkin nyt edistää hyvien käytänteiden jakamista ja toivoa, että sekä kestävän kehityksen tavoitteet että muut kansainväliset sitoumukset pitävät ja että kansallisen politiikan painopisteet sidotaan niihin. Vain siten todellinen muutos on mahdollista.

Pelkästään poliitikkojen tai virkamiesten harteille työtä ei voi jättää. Siksi myös järjestöjen täytyy systemaattisesti arvioida omaa toimintaansa, kehittää uusia ratkaisuja ja muuttaa toimintaansa kestävämmäksi.