Vaikka kyse on maailman suosituimmasta pallopelistä, puhuisi The Economist pikemminkin kahden kolmanneksen kuin koko maailman pelistä: esimerkiksi Aasian jättimaista Intiaa ja Indonesiaa ei ole nähty MM-kisoissa koskaan, ja heikosti menestynyt Kiinakin vain kerran, 12 vuotta sitten.Miksi näin?Intiassa jalkapallo on kitunut kriketin, Kiinassa kommunismin varjossa, lehti arvioi.* * *Intiassa kriketti on ”the peli”. Krikettimaajoukkueen huippuotteluita seuraa jatkuvasti noin 400 miljoonaa ihmistä, siinä missä esimerkiksi vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoilla oli maassa noin kuusi miljoonaa katsojaa.Kiinassa puolestaan itsekin aikanaan jalkapallomaalivahtina pelannut Mao torjui pelin länsimaisena hapatuksena. Tosin kyllä kiinalaiset mielellään mainostavat jalkapallon keksineensä, ja todistettavasti palloa siellä potkittiinkin jo 2 000 vuotta sitten tiettyjen sääntöjen mukaan, The Economist kirjoittaa.Molemmissa maissa on alettu viime vuosina kiinnittää enemmän huomiota jalkapallon tilaan, ja on myös tiedostettu pelin ympärille kytkeytyvät taloudelliset mahdollisuudet.Intiassa starttaa syyskuussa uusi Indian Super League, joka houkuttelee pelaajiksi ulkomaisia supertähtiä. Liigan mainoslause kuuluu: ”Kriketti oli isien peli. Jalkapallo on poikien.”Kiinassa hallitus puolestaan yrittää vastata jalkapallokriisin normiohjailulla. Yksilölajeissa ylhäältä alas -käskytys saattaa vielä toimia, mutta voittajajoukkueita sillä tavalla on vaikea synnyttää, The Economistin artikkelissa arvioidaan. Sen sijaan, että olisi keskitytty parantamaan esimerkiksi valmennusta tai infrastruktuuria, on Kiinassa tyydytty lähettämään yksittäisiä pelaajalupauksia ulkomaille hiomaan taitojaan.Kovin ruusuiselta ei lähitulevaisuus näytä. Kiinassa on noin 7 000 alle 18-vuotiasta rekisteröitynyttä jalkapalloilijaa, eikä luku lupaa suuria maajoukkueen kannalta. FIFAn rankingissa kesäkuussa Kiina kiikkuu sijalla 103. Intian sijoitus on 154.Vertailun vuoksi: Suomi on sijalla 61.* * *Mutta vaikkei Kiinasta tai Intiasta tulisi lähivuosina jalkapallon kärkimaita, voi globaali jalkapallotalous hyötyä niistä muulla tavalla.Jo nyt kiinalaiset seuraavat innoissaan kansainvälisten huippujoukkueiden pelejä: esimerkiksi Italian Serie A:n matsit on televisioitu jo vuosikymmenien ajan, ja Euroopan liigan kärkinimet tekevät näytösottelukiertueita maassa, The Economist kertoo.Myös Intiassa kulttuuri on alkanut muuttua. Vaikka edellisten jalkapallon MM-kisojen katsojaluvut olivat vielä melko matalia, oli havaittavissa selkeä muutos: katsojat olivat valtaosin nuoria, uutta jalkapallosukupolvea – ”pojat” ovat tosiaan ottaneet lajin omakseen. Television viikoittaisia jalkapallopelejä seuraa jo huima määrä ihmisiä, arviolta 130 miljoonaa. Intialaisiin vetoaa erityisesti Espanjan La Liga.”Manchester United on yksi länsimainen kuluttajabrändi muiden joukossa”, muistuttaa Coventryn yliopiston urheiluliiketalouden professori Simon Chadwick.ManUn ohella esimerkisi Liverpool ja Barcelona ovat perustaneet Intiaan omia jalkapallokoulujaan: joukkueiden johtoporras on hyvin tietoinen siitä, että intialaisen futistähden löytäminen räjäyttäisi lopullisesti pankin paikallisten fanien parissa.Eli ”Sydänten laukoja” -tyyppistä Bollywood-elokuvaa odotellessa.
Aasian markkinat houkuttavat myös jalkapallotaloutta
Jotain jalkapallossa on. Lajin kattojärjestössä FIFAssa on enemmän jäsenmaita (209) kuin YK:ssa (193), ja suunnilleen puolen maailman väestöstä arvioidaan seuraavan huomenna Brasiliassa käynnistyviä lajin MM-kisoja.
Teksti: Sanna Jäppinen