KEPO Open: Mitä kehityspoliittisesta toimenpideohjelmasta seuraa?

Valtioneuvosto hyväksyi Suomen kehityspoliittisen toimenpideohjelman 16.2. Viime keskiviikkona kehitysministeri Heidi Hautala ja alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen esittelivät ohjelmaa järjestöille.

Teksti: Anna-Sofia Joro

”Nyt on aika miettiä, miten teemme yhdessä ohjelmasta totta. Oma pääni on pölkyllä kun arvioidaan, onko sitä toteutettu”, Heidi Hautala sanoi.
Hautala ja Sipiläinen nostivat esiin erityishuomiota vaativia näkökulmia. Yksi niistä on ihmisoikeusperustaisuus. Suomen globaalia kehityspolitiikkaa vahvasti suuntaava ohjelma korostaa maan yhä vahvempaa brändiä ihmisoikeusasioissa.
Mutta mitä ihmisoikeusperustaisuudella tarkoitetaan? Hautalan mukaan voidaan vedota kansainvälisiin sopimuksiin, joita myös Suomen kumppanimaat ovat ratifioineet monia. Sopimukset ovat kaikille yhteisiä velvoitteita ja ne on hyvä ottaa puheeksi yhteistyössä eri maiden kanssa.
Suomen tulee näyttää esimerkkiä avoimuudessa. Oiva tilaisuus tarjoutuu, kun YK:n Geneven ihmisoikeusneuvosto ottaa Suomen tarkkailun kohteeksi ensi kesänä. Kansalaisyhteiskunnan rooli ihmisoikeusperustaisen näkökulman esiin tuojana on keskeinen, sillä Suomi on ollut vaisu esiintymään julkisesti arkaluontoisissa ihmisoikeusasioissa.
Hautala korosti, että ihmisoikeusperustaisuudesta puhuttaessa on syytä katsoa koko oikeuksien kirjoa, kyse ei ole uusien oikeuksien luomisesta. Ohjelmassa on haluttu keskittyä laajasti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Kaikilla tulee olla oikeus vaikuttaa kehitykseen.
Hautalan mukaan Suomi voisi edistää ihmisoikeusperustaisuutta aktiivisesti kansainvälisillä areenoilla. Suomi oli edistyksellinen toimija Busanin kehitysyhteistyön tuloksellisuuden huippukokouksessa viime syksynä, vaikkakin kokouksen loppuasiakirjan kirjaus lieventyi koskemaan vain järjestöjen toimintaa – jotta Kiina saatiin mukaan.
Toinen keskeinen pohdinnan aihe on kansalaisyhteiskunnan toiminnan turvaava ympäristö. Busanissa järjestöt tekivät hyvää yhteistyötä ja vaativat, että valtioiden pitää sitoutua turvaamaan ja puolustamaan kansalaisyhteiskunnan oikeudet. Loppuasiakirjaan saatiinkin kirjaus asiasta.
Hautalan mukaan kansalaisyhteiskunnan rooli tulisi nähdä strategisemmin, ei vain kehitysyhteistyön kannatuspohjan takaajana vaan keinona vaikuttaa yhteiskuntien kehitykseen.
Ohjelmassa jatketaan ajattelua, että tulevaisuudessa kehitysyhteistyön rahoitus tulee yhä enemmän muualta kuin ODAsta, esimerkiksi maahanmuuttajien rahalähetyksistä tai yrityksiltä. Ohjelma myös painottaa kehitysmaiden omien kehitysedellytysten tukemista. Suomi tekee aktiivista työtä veroparatiisien kitkemiseksi Tax Justice Networkin kautta, ja järjestöt ovat vedonneet aktiivisesti valuutanvaihtoveron puolesta.
Hieman sivuroolissa olleet koulutus ja terveys tekevät hillityn comebackin ohjelmassa. Suomella on hyviä kokemuksia esimerkiksi vammaisten lasten koulunkäynnin edistämisestä.
Mitä tulee johdonmukaisuuteen, niin järjestöjen panosta tarvitaan, sillä keskustelun ylläpitäminen on haastavaa sekä EU:ssa että kotimaassa. Suomessa ruokaturvasta tulee johdonmukaisuuden pilottihanke.
Läpinäkyvyys avun molemmissa päissä on korostunut viime aikoina. Hautala kertoo ulkoministeriön ponnistelevan kovasti, jotta kaikki apu tulisi avoimesti näkyville. Myös kehitysyhteistyön tuloksista on tärkeää kertoa avoimesti.
***
Suomen on myös pakko rajata toimintaansa. Kehitysyhteistyömme resurssit ovat pienemmät kuin esimerkiksi Norjalla, mikä näkyy maailmalla. Hautalan mukaan Suomella ei ole varaa leikata rahoitustaan, sillä muuten putoamme Nordic+-ryhmästä. ”Toivon, että pystymme säilyttämään viime syksyn kehyspäätöksen luvut, mutta se ei onnistu ilman järjestöjä.”
Asenteena on, ettei kaikkien tarvitse tehdä kaikkea. EU:ssa on tehty päätös, että jokaisessa kumppanimaassa keskitytään kolmeen sektoriin. Myös Suomen on toimittava näin, aluksi pilottimaissa. Järjestötoiminnalla voidaan vaikuttaa laajemmin myös vaurastuvissa maissa.
Maantieteellinen rajaus, etenkin Suomen poistuminen Nicaraguasta, on herättänyt kuumaa keskustelua. Hautalan mukaan jäljelle jää monipuolisia instrumentteja alueelliselle yhteistyölle.
***
”Meiltä on kysytty, miten uskalsimme lähteä näin osallistavaan prosessiin. Lopputulos osoittaa, että se kannatti, ehdottomasti”, ohjelman toimeenpanosta vastaa alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen korosti. ”Yhdessä ideointi jatkuu, ei ole olemassa salaista toimistoa, joka kertoo mitä tehdään.”
Ulkoministeriö pyrkii luomaan välineitä ohjelman toimeenpanoon, mutta varsinainen toteutus tapahtuu maatasolla. Luvassa ei ole asiakirjoja tai yksittäisiä ohjelmia, kaikki lähtee päivittäisestä työstä.
Ulkoministeriö esittelee työkaluja kansalaisjärjestöseminaarissa 23.3. Liikkeelle on tarkoitus päästä mahdollisimman nopeasti. Järjestöjä pyydetään olemaan aktiivisesti yhteydessä ministeriöön mieltään askarruttavista ohjelman kohdista.
Lisätietoja

Kehityspoliittinen toimenpideohjelma ulkoministeriön  verkkosivuilla