Vuosi 2020 on ollut tasa-arvon juhlavuosi. Tänä vuonna on juhlittu YK:n Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman 25. vuosipäivää, joka on kattavin globaali ohjelma naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi. Lisäksi YK:n 1325 Naiset, Rauha ja Turvallisuus -päätöslauselma hyväksyttiin 20 vuotta sitten.
Valitettavasti naisten oikeuksien edistämisessä ja tasa-arvon toteutumisessa otetaan kuitenkin todennäköisesti takapakkia COVID-19 pandemian seurauksena. Kun pandemian vuoksi yhteiskunnat sulkeutuvat, se lisää muun muassa usein naisten vastuulla olevaa palkattoman hoivatyön taakkaa.
Lisäksi naisiin kohdistuvan väkivallan arvioidaan lisääntyvän pandemian aikana ja naisten köyhyysasteen nousevan merkittävästi. Koulunkäynnin keskeytyessä tytöt jättävät herkästi palaamatta kouluun, ja tämän on todettu lisäävän myös lapsiavioliittojen määrää.
Yleisestikin naiset ja tytöt kantavat maailmanlaajuisesti suuren osan köyhyyden, eriarvoisuuden, ihmisoikeusloukkausten ja ilmastonmuutoksen vaikutusten seurauksista. Sukupuolten tasa-arvo on välttämätön edellytys sekä ihmisoikeuksien että kestävän kehityksen toteutumiselle.
Saavutetusta edistyksestä huolimatta yksikään valtio ei tule saavuttamaan sukupuolten tasa-arvoa vuoteen 2030 mennessä.
Entistä vahvemmin painotetaan muun muassa digitalisaation ja vihreän siirtymän merkitystä tasa-arvon saavuttamisessa.
TILANTEEN korjaamiseksi EU pyrkii uudessa tasa-arvosuunnitelmassaan tehostamaan toimiaan ja sitoutumaan yhä vahvemmin tasa-arvon saavuttamiseen.
Marraskuun lopussa julkaistiin Euroopan unionin kolmas tasa-arvosuunnitelma (Gender Action Plan, GAP III) vuosille 2020-2025, ja se sisältää kunnianhimoisia tasa-arvotavoitteita.
Uusi GAP III pohjautuu edellisen, tämän vuoden lopussa päättyvän toimintasuunnitelman tavoitteisiin (GAP II), mutta ottaa myös monia edistysaskelia.
GAP III:n tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen tuomalla tasa-arvo läpileikkaavasti mukaan EU:n kaikkiin ulkopoliittisiin toimiin ja ohjelmiin niin monikansallisella, alueellisella kuin maakohtaisella tasolla. Entistä vahvemmin painotetaan muun muassa digitalisaation ja vihreän siirtymän merkitystä tasa-arvon saavuttamisessa.
GAP III huomioi ensimmäistä kertaa myös intersektionaalisuuden eli sen, miten ihmisten asemaan ja syrjintään vaikuttavat sukupuolen ohella monet muut tekijät, kuten vammaisuus tai seksuaalinen suuntautuminen.
Tämä on positiivinen muutos, vaikka lähestymistapa ei näy tarpeeksi vahvasti toimintasuunnitelman kokonaisuudessa. Lisäksi intersektionaalisuutta käsittelevä kappale ei ole kattava eri syrjinnän muotojen suhteen.
Nämä puutteet herättävät epäilyksiä siitä, tuleeko EU toimillaan saavuttamaan kaikista syrjäytyneimmät ryhmät.
Tilastojen ja todellisuuden välillä saattaa olla suuri kuilu.
VAHVAT sitoumukset tarvitsevat kuitenkin toteutuakseen myös tarvittavan rahoituksen. GAP III toistaa edellisen toimintasuunnitelman sitoumuksen siitä, että vähintään 85 prosentissa EU:n uusista kehitysyhteistyöohjelmista on sukupuolten tasa-arvo päätavoitteena tai merkittävänä sivutavoitteena.
Ohjelmien määrä ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä vaan niille osoitettu rahoitus. Tästä syystä järjestöt toivoivat, että GAP III:een olisi laitettu selkeät rahoitustavoitteet.
Kestävän kehityksen tavoite 5 eli tavoite saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia, on globaalisti yksi vähiten rahoitetuista kestävän kehityksen tavoitteista.
Rahoituksen lisäksi on tärkeä kiinnittää huomiota kehitysyhteistyöohjelmien laadullisiin kriteereihin. Oxfamin eri rahoittajien tasa-arvohankkeita tarkastellut tutkimus osoitti, että suurin osa hankkeista ei edistänyt merkittävästi tasa-arvoa, vaikka ne oli merkitty OECD:n kehitysapukomitean markkerien G1 (tasa-arvo merkittävä sivutavoite) tai G2 (tasa-arvo päätavoite) mukaan.
OECD:n tasa-arvomarkkereiden avulla seurataan sitä, miten avustukset kohdentuvat tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen.
Jäsenmaiden avustusten kohdentuminen tasa-arvoa edistäviin hankkeisiin on tilastojen mukaan kasvanut viime vuosina. Oxfamin tutkimus kuitenkin osoittaa, että tilastojen ja todellisuuden välillä saattaa olla suuri kuilu.
GAP III:ssa painottuu myös paikallisten kansalaisjärjestöjen rooli kumppaneina. On äärimmäisen tärkeää, että paikalliset kansalaisjärjestöt, erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien parissa työskentelevät järjestöt, otetaan mukaan GAP:in täytäntöönpanoon.
Järjestöillä on kokemusta paikallisten yhteisöjen tavoittamisesta ja yhteistyöstä heidän kanssaan. Aikaisemmin paikallisten naisoikeusjärjestöjen kuuleminen on tehty usein liian myöhään, vasta kun maakohtaiset prioriteetit oli jo asetettu.
Vuoropuhelun kansalaisjärjestöjen, erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien parissa työskentelevien paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa, tulisi olla jatkuvaa. Lisäksi on tärkeää varmistaa rahoitus paikallisille naisoikeuksia edistäville kansalaisjärjestöille.
Muilla politiikan aloilla ei tulisi heikentää tasa-arvon edellytyksiä kumppanimaissa.
LOPUKSI on hyvä muistaa, että tasa-arvoa ei saavuteta pelkästään kehitysyhteistyöllä.
EU:n on tärkeää huolehtia, että kaikki sen toiminta tukee johdonmukaisesti GAP III:n tavoitteita. Muilla politiikan aloilla, kuten esimerkiksi kauppa- tai veropolitiikalla, ei tulisi heikentää tasa-arvon edellytyksiä kumppanimaissa.
Naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä vastustavat tahot ovat voimistuneet Euroopan unionin sisällä sekä laajemmin maailmalla viime vuosina.
Tämän konteksti huomioiden GAP III:n kunnianhimon taso oli positiivinen yllätys. Puola ja Unkari yrittävät todennäköisesti heikentää neuvoston päätelmiä, mutta toivottavasti muut jäsenmaat sitoutuvat vahvasi GAP III:n tavoitteiden edistämiseen.
EU on osoittanut, että siltä löytyy poliittista tahtoa tasa-arvon edistämiseksi ulkosuhteissaan. Seuraavaksi tarvitaan kuitenkin nopeita ja konkreettisia toimia.