”The Africa Leadership” -indeksi tarjoaa näppärän yleiskatsauksen siitä, ketkä ylipäänsä ovat tällä hetkellä vallassa Afrikassa, millainen tausta heillä on ja millaista hallintotapaa he edustavat.Johtajat jaotellaan indeksissä arvosanojen perustellaan kuuteen ryhmään, erinomaisesta A-ryhmästä välttäviin D- ja F-tason edustajiin.Arvosanoissa on huomioitu kuusi eri tahojen tuottamaa, maiden hyvää hallintoa arvioivaa mittaria: Mo Ibrahim -indeksi, demokratiaindeksi, lehdistön vapautta mittaava indeksi, korruptioindeksi, inhimillisen kehityksen indeksi sekä Nationin oma poliittinen indeksi.Parhaan arvosanan saavat ainoastaan kaksi johtajaa: Mauritiuksen pääministeri Navinchandra Ramgoolam sekä Botswanan presidentti Seretse Ian Khama.Ramgoolamin kiistaton ansio lienee se, että Mauritius määriteltiin demokratiaindeksin perusteella viime vuonna Afrikan ainoaksi ”todelliseksi demokratiaksi”.Ian Khama taas on kehittänyt maataan sekä taloudellisesti houkutellen sinne ulkomaisia sijoittajia että yhteiskuntaa vahvistaen edistämällä esimerkiksi sukupuolten välistä tasa-arvoa.***Varsinaisen arvostelun ulkopuolelle on varattu vielä kaksi ryhmää: vapaasti suomennettuna ”tarkkailuoppilaat” ja ”toivottamat tapaukset”.Tarkkailuluokalle joutuvat rankkauksen perusteella Kongon tasavallan, Mauritanian, Angolan, Nigerin, Guinean, Malin, Etiopian. Madagaskarin, Norsunluurannikon, Swasimaan, Kamerunin, Togon, Gambian, Burundin, Djiboutin ja Tshadin johtajat.Toivottomiksi arvioidaan Guinea-Bissaun, Päiväntasaajan Guinean, Keski-Afrikan tasavallan, Eritrean, Kongon demokraattisen tasavallan ja Sudanin johtajat sekä Zimbabwen pitkäaikainen presidentti Robert Mugabe.Lisäksi muutaman johtajan – tai pikemminkin hänen maansa – suhteen ei ole riittävästi tietoa arviointiin: on siis tainnut tulla lintsattua kansainvälisen yhteisön kokoontumisista.
Maailma on siirtymässä uuteen energiajärjestykseen – Suomen kannattaa olla muutoksen etujoukoissa
Kolumbian Santa Martan ensimmäinen kansainvälinen konferenssi fossiilista irtaantumiseksi lähetti vahvan poliittisen signaalin: fossiilienergiateollisuuden aikakauden loppu on alkanut. Siirtymään mukautuminen edellyttää vihreitä investointeja, fossiilitukien alasajoa ja tukea kehittyvien maiden siirtymälle.
