Vaa'alla tasapainoilevat raha ja vihreä sydän
Järjestöjen lisäksi myös vastuulliset yritykset ja sijoittajat kaipaavat mittareita ihmisoikeusvastuulle. Näin ne voivat erottautua vastuuttomista kilpailijoistaan ja karttaa maineriskejä. Kuvituskuva. Kuva: weerapatkiatdumrong iStockphoto

Yritysten ihmisoikeusvastuun todentaminen kaipaa kelvollisia mittareita

Euroopan markkinoille päätyy edelleen vastuuttomia tuotteita, minkä vuoksi tarve sitovalle lainsäädännölle on suuri.

Teksti: Niko Humalisto, Tytti Nahi Kuva: weerapatkiatdumrong

”Käynnissä on kolme maailmanlaajuista kriisiä: eriarvoisuuden kasvu, ilmastonmuutos ja demokratian rapautuminen. Silti standardoidut tavat mitata taloudellista kehitystä eivät anna yhtään mitään vihjettä siitä, että olisimme kohdanneet ongelmia.”

Näillä sanoilla taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz kannustaa kehittämään uusia tapoja tarkastella taloudellista toimintaa.

Fingon loppuvuodesta 2019 järjestämässä Beyond Growth -seminaarissa eri alojen kansainväliset osaajat loivat ehdotuksia siitä, minkälaisia poliittisia tavoitteita tulevaisuuden taloudelle tulisi asettaa ja millaisin mittarein niitä seurata. 

Ihmisoikeudet ja investoinnit ovat olleet toistaiseksi paitsiossa, kun keskustellaan kasvun jälkeisestä taloudesta.

Mielekkäitä perusteluja tälle hiljaisuudelle ei ole, päinvastoin. Fiksusti kohdennettu rahoitus on välttämätön ehto taloudellisille murroksille, ja ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa myös vähemmillä luonnonresursseilla pyörivässä taloudessa. 

Vahvat mittarit ihmisoikeuksien kunnioittamisen arvioinnille hyödyttäisivät monia

Eurooppalainen lainsäädäntö on ottanut viime vuosina jättiharppauksia kohti sitovaa yritystoiminnan ihmisoikeusvastuullisuutta, kun monet yksittäiset jäsenmaat ovat alkaneet edistää yritystoiminnan sääntelyä kansallisesti.

Suomessa Ernst & Young valmistelee työ- ja elinkeinoministeriölle selvitystä sitovasta yritysvastuulaista. 

Yritysvastuun toimeenpanemisesta on vain vähän tietoa. Dataa ja analytiikkaa tarjoavat toimijat soveltavat erilaisia mittareita ja tuottavat siten tuloksia, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

Tarve yhteisille mittareille on suuri. Sääntelyn merkitys vähenee, jos sen vaikutuksia ei pystytä arvioimaan. 

Luotettavat mittarit kehittävät yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä, koska markkinat toimivat tehokkaasti vain silloin, kun kuluttajilla on tietoa hankkimistaan tuotteista tai palveluista.

Lisäksi vastuulliset yritykset tahtovat konkreettisia keinoja erottautua vastuuttomista kilpailijoistaan. Myös sijoittajat haluavat karttaa maineriskejä, joita yritysten ihmisoikeusrikkomusten paljastuminen aiheuttaa. 

Miten yritysten ihmisoikeusvastuuta mitataan: Corporate Human Rights Benchmark ja Common Good Matrix

Beyond Growth -seminaarissa esiteltiin kaksi toisistaan poikkeavaa mittaristoa yritystoiminnan ihmisoikeusvaikutusten arviointiin. 

Yritysten ihmisoikeussuorittamista koskeva vertailuanalyysi eli Corporate Human Rights Benchmark (CHRB) perustuu YK:n yritysten ihmisoikeusvastuuta ohjaaviin periaatteisiin.

Se tarkastelee, kuinka tehokkaasti yritykset toimeenpanevat ihmisoikeusperustaista huolellisuusvelvoitetta. Tällä tarkoitetaan sitä, miten perusteellisesti ne kartoittavat ja puuttuvat toimintansa ja arvoketjujensa pahimpiin ihmisoikeusriskeihin ja -ongelmiin ja miten läpinäkyvästi ne kertovat tästä työstään sidosryhmille.

Mittaristo koostuu yli sadasta erilaisesta indikaattorista. Datan lähteenä CHRB hyödyntää julkisesti saatavilla olevia lähteitä, eikä se kysy erikseen lupaa arvioida yrityksiä. 

Toinen mittari, yhteisen hyvän matriisi eli Common Good Matrix (CGM) tarkastelee yritysten ihmisoikeusvastuullisuutta laajassa, yrityksen yhteistä hyvää mittaavassa kehikossa.  Matriisi koostuu mittareista, jotka tarkastelevat ympäristöllistä kestävyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

CGM kutsuu yrityksiä arvioimaan omaa toimintaansa ja julkaisemaan kolmannen osapuolen verifioimat tulokset yleisölle. Jos yritys täyttää kriteeristön vaatimukset, palkintona on järjestön myöntämä sertifikaatti. 

Esimerkit osoittavat, kuinka yritysvastuullisuuden mittaamiseen ei ole vain yhtä polkua, mutta uskottavan mittariston kehittämisessä on yhteisiä piirteitä.

Beyond Growth seminaari suositteli kehittämään vahvaa, tulosperustaista mittaria, jolla voi arvioida yritysten edistysaskelia kyvykkyydessä kunnioittaa ihmisoikeuksia. 

Mittarit on tehty käytettäväksi, liittolaisia tarvitaan

Vakuuttavakaan mittari ei kuitenkaan tuota vaikutuksia, jos sitä ei sovelleta. On tärkeää, että mittarien kehittäminen kytketään osaksi nykyisiä politiikkaprosesseja, kuten sitovan yritysvastuun edistämistä ja kestävän rahoituksen toimenpideohjelmaa. 

Yksityisten toimijoiden kehittämät mittarit nostavat pintaan kysymyksen siitä, kuka ne omistaa. Esimerkiksi suurin osa yritysvastuun mittareista tai vertailuista, jotka koskevat yritysten ympäristö- ja sosiaalista vastuuta sekä hyvää hallintoa, on muiden kuin julkisten tahojen hallinnassa.

Tämä aiheuttaa jännitteitä, sillä on epäselvää, kuka mittaria saa kehittää tai soveltaa.

Yksityisellä varallisuudella ylläpidetty mittari on ehdollistetumpi rahoittajilleen kuin julkisella rahoituksella toimiva. Tämä tarkoittaa siis sitä, että yksityisen rahoittajan intressit voivat painaa kriteerien valinnassa ja analyysissä liikaa, jolloin tulosten puolueettomuus vaarantuu.

Ihannetilanteessa ihmisoikeuksien kunnioittamisen arvioinnin tukena olisi Eurostatin kaltainen organisaatio, joka:

1) omaisi riittävät taloudelliset ja tiedolliset kapasiteetit mittariston käyttöön, 

2) pystyisi ylläpitämään ja standardoimaan eri maista kerättyjen aineistojen laatua sekä 

3) pystyisi julkaisemaan tuloksia laajasti.

Parhaimmillaan mittarien tulokset herättävät julkista kiinnostusta ja synnyttävät yritysten välistä kilpajuoksua kohti huippua. 

Suomen suunta on oikea

Uutisia yritysten aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista nousee julkisuuteen tasaisesti. Vapaaehtoisuuteen perustuvat yksityisen sektorin ohjaamiseen tarkoitetut instrumentit ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Siten on ilouutinen, että Suomi on pyrkinyt edistämään säätelyn kehittämistä myös EU-tasolla. 

Myös mittariston kehittämiseen on vahva tahtotila. Sanna Marinin hallitusohjelmassa esitetään, että ”[P]erinteisten taloudellisten mittarien tukena ja rinnalla päätöksenteon valmistelun tukena hyödynnetään mittareita, jotka kuvaavat taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia”.  

Nämä kaksi politiikan prosessia voivat hyötyä toisistaan paljonkin.

Suomessa hallituksen tulee varmistaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole yrityksissä enää vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja että politiikan toimeen panemista voidaan arvioida tietoon perustuen.