Tämä avoin kirje Suomen hallitukselle julkaistiin alun perin tiivistetyssä muodossa Turun Sanomissa 9.3.
YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) antoi 26.1. päätöksen, jonka mukaan Israelin sotatoimet Gazassa saattavat rikkoa joukkotuhonnan kieltävää yleissopimusta. Maailman arvovaltaisin tuomioistuin määräsi Israelia muun muassa lopettamaan välittömästi palestiinalaisten tappaminen ja haavoittaminen sekä Israelia kiireellisesti mahdollistamaan peruspalveluiden toiminta ja tarvittavan humanitaarisen avun pääsy Gazaan.
ICJ:n päätöksen jälkeisen kuukauden aikana, Israel on tappanut yli 3500 palestiinalaista Gazassa sekä estänyt elintärkeän humanitaarisen avun pääsyn kaistalle. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Israel syyllistyy gazalaisten siviilien kollektiiviseen rankaisemiseen ja siviiliväestön nälkään näännyttämiseen sodankäyntimenetelmänä. YK:n tilastojen mukaan Israel on itse asiassa päästänyt huomattavasti vähemmän humanitaarista apua Gazaan tuomioistuimen päätöksen jälkeen, kun sitä edeltävinä viikkoina. Helmikuussa humanitaarisen avun määrä romahti puoleen siitä, mitä se oli tammikuussa. Tämä on johtanut siihen, että humanitaarinen tilanne Gazassa on romahtanut: Lapsia nääntyy nälkään silmiemme edessä ja YK:n mukaan yli puoli miljoonaa gazalaista on nälänhädän partaalla.
Israel rikkoo kansainvälisen tuomioistuimen määräystä
ICJ:n määräystä seuraavana päivänä, Suomi päätti keskeyttää tukensa YK:n avustusjärjestölle UNRWA:lle. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion mukaan ”epäilys työntekijöiden osallisuudesta terrori-iskuun johtaa tuen keskeytykseen”. Tavio täsmensi, että rahoitus keskeytetään ”tilapäisesti” ja ”odotamme riippumatonta ja perinpohjaista selvitystä”.
Suomen ja muiden valtioiden päätös tuen keskeyttämisestä rankaisi kollektiivisesti hädässä olevia siviilejä. Kuten EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Joseph Borrell on todennut, vastaavaa toimintatapaa ei sovellettaisi missään muussa yhteydessä. Yksilöiden tekemien vääryyksien ei koskaan tulisi johtaa kokonaisen väestön kollektiiviseen rankaisemiseen, Borrell muistuttaa.
Konfliktitilanteessa, jossa siviiliväestö elää nälkään nääntymisen ja erittäin vakavan humanitaarisen katastrofin keskellä, on selvää, että rahoituksen keskeyttämiselle täytyy olla poikkeuksellisen painavat perusteet. On kuitenkin epäselvää, mihin näyttöön Suomi nojasi rahoituspäätöksessään. UNRWA:n mukaan Israel ei ole esittänyt syytösten tueksi näyttöä ja Australia on viime päivinä vaatinut Israelia tekemään yhteistyötä tutkinnan kanssa ja toimittamaan todistusaineistoa syytösten tueksi.
UNRWA on mandaattinsa, infrastruktuurinsa ja verkostojensa puolesta ainoa järjestö, jolla on toimintakyky tarjota humanitaarisen katastrofin keskellä eläville gazalaisille elintärkeää hätäapua tarvittavassa mittakaavassa. Kansainvälisen oikeuden asiantuntija ja YK:n erityisraportoija Francesca Albanese huomautti, että avun keskeyttävät valtiot saattavat päätöksellään syyllistyä kansanmurhan kieltävän sopimuksen rikkomiseen.
Suomen tulee viipymättä jatkaa tukeaan UNRWA:lle
EU ilmoitti 1. maaliskuuta jatkavansa ja lisäävänsä entisestään tukeaan UNRWA:lle. EU:n vuosittainen tuki nousee tänä vuonna 150 miljoonaan euroon. Suomen olisi syytä seurata EU:n esimerkkiä. Kanadassa ja Australiassa kansalaisten kritiikki hallituksen toimintaa kohtaan on lisännyt painetta rahoituspäätösten uudelleenarvioimiselle.
Suomi otti askeleen oikeaan suuntaan 20. helmikuuta kanavoimalla lisätukea Gazaan Punaisen ristin kansainvälisen komitean ja Maailman ruokaohjelman kautta. Mikään toinen toimija ei kuitenkaan voi korvata UNRWA:n toimintaa. Oli alun perin iso virhe jäädyttää rahoitus, ja korjausliikettä tarvitaan nyt ripeästi. Suomen olisi tullut Norjan ja Tanskan tavoin noudattaa hyvää rahoittajatapaa eikä hätiköidä rahoituspäätöksen kanssa. Erityisesti huomioiden, että UNRWA otti syytökset erittäin vakavasti ja vapautti heti kaikki syytösten alaiset työntekijät tehtävistään. YK on aloittanut kattavan tutkintakokonaisuuden sekä Israelin esittämiin syytöksiin että UNRWA:n toimintaan laajemmin.
UNRWA:n alasajolla olisi katastrofaaliset seuraukset alueelliselle rauhalle, turvallisuudelle ja ihmisoikeuksille Lähi-idässä
Rahoituspäätöksessä on myös huomioitava UNRWA:n erityinen asema ja laajempi merkitys palestiinalaispakolaisten oikeuksien toteutumisen sekä alueellisen vakauden ja turvallisuuden ylläpitämisen näkökulmasta.
UNRWA on perustettu vuonna 1949 ja on edelleen olemassa johtuen siitä, että Israel-Palestiina konfliktiin ei ole löydetty ratkaisua. UNRWA saa mandaattinsa YK:n yleiskokoukselta ja sen tehtävänä on tukea palestiinalaisia pakolaisia, kunnes pakolaisten tilanteeseen löydetään oikeudenmukainen ratkaisu. Palestiinalaisia pakolaisia, jotka ovat oikeutettuja UNRWA:n palveluihin on noin 6 miljoonaa. UNRWA ylläpitää pakolaisleirejä Jordaniassa, Syyriassa, Libanonissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla Gazassa ja Länsirannalla. UNRWA ei siis ole ainoastaan elinehto Gazan palestiinalaisille, vaan toimittaa peruspalveluita, kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa, miljoonille pakolaisille alueella.
UNRWA:n rahoitus koostuu lähes kokonaan YK:n jäsenmaiden lahjoituksista. Tällä hetkellä jäädytetyt varat muodostavat tuntuvan osan UNRWA:n budjetista. Järjestön alasajolla tai heikentyneellä toimintakyvyllä olisi merkittävä poliittinen merkitys välittömän humanitaarisen katastrofin ohella. UNRWA:n olemassaolo konkretisoi kansainvälisen yhteisön tukea palestiinalaisille pakolaisille sekä tahtotilaa ratkaista Israel-Palestiina konflikti kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla. Kunnes konfliktiin löydetään kestävä rauha ja UNRWA:n olemassaolon tarve lakkaa, se on korvaamaton toimija, jonka tukemista kansainvälien yhteisön, mukaan lukien Suomen, on jatkettava.
Näihin perusteluihin viitaten, hallituksen tulisi selventää:
- Miten Suomi tukee YK:n kansainvälisen tuomioistuimen määräystä ja varmistaa, ettei sen rahoituspäätös myötävaikuta Gazan humanitaarisen katastrofin syvenemiseen?
- Miten Suomi osaltaan varmistaa, että UNRWA pysyy toimintakykyisenä ja pystyy täyttämään YK:n yleiskokouksen, mukaan lukien EU:n ja Suomen, sille antaman mandaatin eli palestiinalaispakolaisten oikeuksien takaamisen ja alueellisen vakauden ylläpitämisen, kunnes pakolaiskysymykseen löydetään oikeudenmukainen ja kestävä poliittinen ratkaisu?
Lisätiedot:
Johannes Hautaviita, vaikuttamisviestinnän asiantuntija, johannes.hautaviita@fingo.fi
Ilmari Nalbantoglu, johtaja, vaikuttamistyö, ilmari.nalbantoglu@fingo.fi