Kehitys kohti tasa-arvoa ilmastopolitiikassa on ollut hidasta ja epäjohdonmukaista. Vuoden 2008 COP14-kokouksessa naisten osuus maiden delegaatioista oli 31 %; vuoden 2022 COP28-kokouksen vastaava luku oli vain neljä prosenttiyksikköä suurempi. Parhaimmillaan luku on noussut 38 prosenttiin vuoden 2018 COP24-kokouksessa. Maiden delegaatioiden koot kasvavat, mutta naisten osuus junnaa paikallaan. Tasa-arvon heikko kehitys on havaittavissa myös YK:n ilmastosopimuksen muodostamissa asiantuntemusta ja neuvoja tarjoavissa elimissä.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti, vaan naiset joutuvat kantamaan niistä miehiä suuremman taakan kulttuuristen normien, vääristyneiden valtasuhteiden sekä tulo- ja tasa-arvoerojen vuoksi. Monissa yhteisöissä naisten vastuulla on lasten- ja vanhustenhoito, taloudenhoito sekä ruoan, veden ja energian hankkiminen. Elinehdot perustuvat usein ilmastokriisin vaikutuksille alttiiseen maatalouteen. Ilmastonmuutos kasvattaakin naisten työn määrää sekä syventää naisten köyhyyttä suhteessa miehiin. Lisäksi on arvioitu, että ilmastonmuutoksen voimistamat luonnonkatastrofit nostavat naisten kuolleisuutta enemmän kuin miehien.
Ilmastokriisin etulinjassa olevat naiset ymmärtävät vahvojen neuvottelutulosten ja ilmastotoimien merkityksen. Tutkimusten mukaan naisten osallistuminen päätöksentekoon voi johtaa parempiin ympäristötuloksiin, kuten tiukempaan kansalliseen ilmastopolitiikkaan, resurssien tehokkaampaan käyttöön tai yritysten vihreämpään toimintaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo on myös yhteydessä parempaan kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen. Naisilla on etenkin kehittyvissä maissa merkittävä rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja riskienhallinnassa, sillä he huolehtivat yhteisönsä tarpeista.
Naisten osallistuminen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon on välttämätöntä ilmasto-oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Jos ilmastopolitiikkaa suunnitellaan kuulematta puolta maapallon väestöstä, riskinä on puutteellinen järjestelmä, joka syventää ilmastonmuutoksen vahvistamaa epätasa-arvoa entisestään. COP-kokouksia on kritisoitu “herrainkerhoiksi”, joissa keskitytään eritoten teknologian tarjoamiin pikaratkaisuihin ja jätetään naisten kannalta tärkeät teemat, kuten koulutus, terveydenhuolto ja toimeentulo, huomiotta. Naisten tulee olla mukana päättämässä asioista, jotka koskettavat heitä eniten. Jos naisia ei osallisteta, niin valtava määrä elintärkeää tietotaitoa menee hukkaan hetkellä, jona jokainen uusi näkökulma, työpanos tai idea on tarpeellinen ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
Suomi toteuttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ilmastoneuvotteluissa selkeästi maiden keskiarvoa paremmin: vuoden 2013 jälkeen vähintään puolet Suomen COP-kokousten delegaatiosta on ollut naisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomen työ ilmastopolitiikan tasa-arvon edistämiseksi olisi tehty. Suomen tulee jatkossakin tukea globaalin etelän naispuolisia neuvottelijoita, edistää tasa-arvoa kansainvälisessä yhteistyössä sekä tukea YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön tasa-arvoa edistäviä hankkeita.
Fingo allekirjoitti Women and Gender Constituencyn laatiman COP29-puheenjohtajalle H. E. Mukhtar Babayeville suunnatun kirjeen, jossa vaaditaan tasa-arvon olevan läpileikkaava teema ilmastopoliittisessa päätöksenteossa. Kirje on luettavissa täältä.