Dubaissa tänään hyväksytty teksti on ensimmäinen kerta kun COP-kokouksen päätöksessä mainitaan ilmastonmuutoksen juurisyy, fossiiliset polttoaineet, ja päätetään niistä ‘pois siirtymisestä’. Tämä on tärkeä askel kohti fossiilisten polttoaineiden alasajoa, vaikka monen toivoma ja luonnosteksteissä pyörinyt vahva historiallinen kirjaus jäikin lopulta toteutumatta.
“Vaikka päätöksen voi nähdä vahvana signaalina päättäjille ja rahoittajille fossiilienergian aikakauden loppumisesta, pelkkien signaalien aika olisi jo pitänyt loppua kauan sitten. Teksti jättää fossiiliteollisuudelle monia takaportteja ja porsaanreikiä, kuten transition takarajan puuttumisen, kyseenalaisia teknologioita ja kikkailuja, mikä kertoo fossiiliteollisuuden ja lobbareiden vallasta”, sanoo Fingon ilmastotyön asiantuntija Emilia Runeberg.
Fossiilisista polttoaineista pois siirtymistä koskeva päätös jäi myös ilman konkreettisia sitoumuksia siitä, miten siirtymä rahoitetaan kehittyvissä maissa.
“Teksti ei tuonut uskottavaa sopimusta siitä, että vauraat maat merkityksellisesti lisäisivät ilmastorahoitusta oikeudenmukaisen maailmanlaajuisen energiasiirtymän mahdollistamiseksi. Teksti ei myöskään aseta historiallisesti suurimpia saastuttajia vetovastuuseen päästöjen vähentämisestä, sanoo Fingon vaikuttamisviestinnän asiantuntija Johannes Hautaviita.
Kokouksen loppumetreillä päätös maailmanlaajuisesta sopeutumistavoitteesta
Fossiilisten polttoaineiden alasajon ohella eniten ennakko-odotuksia kohdistui neuvotteluihin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Monille köyhille maille sopeutumistoimet ovat neuvottelujen tärkeimpiä prioriteetteja.
Neuvotteluissa päätettiin ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteista. Tavoitteiston kehittämisestä tuli kuitenkin suurvaltapolitiikan pelinappula, jossa osapuolet keskittyivät pitkään toistensa aloitteiden kampittamiseen ratkaisujen sijaan. Lopputuloksessa on kuitenkin monia myönteisiä elementtejä.
Päätös ohjaa sopeutumistoimia asettamalla tiedeperustaiset tavoitteet seitsemälle eri osa-alueelle ruokaturvasta vesihuoltoon. Lisäksi se kehottaa edistämään sopeutumista ihmisoikeuksia kunnioittaen osallistamalla alkuperäiskansoja, vammaisia henkilöitä ja muita haavoittuvia ryhmiä.
Kuilu rahoitettujen sopeutumistoimien ja tarpeiden välillä on valtava. Vaikka päätös korostaa tuen ja toiminnan tarvetta, köyhät yhteisöt ilmastokriisin eturintamassa eivät voi vielä huokaista helpotuksesta. “Teksti ei velvoita kehittyneitä maita tarjoamaan uutta tai lisäistä rahoitusta sopeutumistoimien kiihdyttämiseksi, vaan kutsuu niitä toteuttamaan jo aiemmin tekemänsä sitoumukset”, sanoo Suomen Lähetysseuran vaikuttamistyön johtava asiantuntija Niko Humalisto.
Ilmastotuhojen korvaamiselle perustettiin rahasto – sen rahoitus jäi symboliseksi
Dubain ilmastokokouksen ensimmäisenä päivänä aikaansaatu vahinkojen ja menetysten rahaston perustamispäätös on historiallinen onnistuminen ja merkittävä osa ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Ilmastokriisi aiheuttamat ja voimistamat sään ääri-ilmiöt aiheuttavat tuhoisia menetyksiä ja vahinkoja erityisesti köyhille maille, jotka ovat vähiten vastuussa ilmaston kuumenemista aiheuttavista päästöistä.
“Seuraavaksi on olennaista nähdä ilmastokriisistä vastuussa olevien vauraiden maiden antavan rahastoon varoja”, sanoo Plan International Suomen vaikuttamisen asiantuntija Niina Ratilainen.
Menetysten ja vahinkojen taloudellisen ja sosiaalisten vaikutusten odotetaan kasvavana eksponentiaalisesti tulevina vuosikymmeninä. Siksi rahaston täyttäminen vaatii monelta maalta tekoja. Dubain ilmastokokouksessa annetut rahoituslupaukset 700 miljoonan dollarin edestä eivät riitä. Pelkästään Afrikan mantereella, joka on vastuussa vain 2-3%:n päästöistä, koetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia menetyksiä 50 miljardin dollarin edestä vuoteen 2050 mennessä.
“Suomen kokouksessa lupaama 3 miljoonaa euroa on mukava pesämuna, mutta ei lähellekään vastuumme mukainen ja riittävä korvaus menetyksistä ja vahingoista köyhissä maissa”, Ratilainen alleviivaa.
Dubain rahoitusneuvottelut päättyivät kokonaisuudessaan laihoin tuloksin eikä vauraiden maiden rahoitusvelvoitteita lujitettu, vaan sanamuodot jäivät väljiksi ja ei-velvoittaviksi. Tämä korostaa entisestään kansallisen toimeenpanon merkitystä rahoituspäätösten toimeenpanossa.
Glasgow’n ilmastokokouksessa vuonna 2021 päätettiin tuplata sopeutumisrahoitus kehittyville maille vuoteen 2025 mennessä. Suomi lukeutui valtioihin, jotka erityisen painokkaasti vaativat rahoituksen lisäämistä.
Orpon hallituksen leikkaukset vievät uskottavuuden Suomen kansainväliseltä ilmastopolitiikalta
Syyskuussa Petteri Orpon hallitus päätti vähentää rahoitusta YK:n alaiselta Vihreältä ilmastorahastolta 40 miljoonalla eurolla (eli 40:llä prosentilla). Suomi on myös vetänyt pois rahoituksensa aiemmin tukemiltaan rahastoilta YK:n Sopeutumisrahahastolta, Least Developed Countries Fund-ilmastorahastolta ja Climate Risk and Early Warning Systems -ilmastorahastolta (CREWS), joiden mandaatti on rahoittaa ilmastokriisin eturintamassa kamppailevien ilmastotoimia. Kehitysjärjestöt arvioivat, että hallituksen leikkaukset vähentävät Suomen kansainvälistä ilmastorahoitusta jopa kolmanneksella.
Lisätiedot:
Emilia Runeberg, ilmastotyön asiantuntija, Fingo
+358 50 317 6686, emilia.runeberg@fingo.fi
Johannes Hautaviita, vaikuttamisviestinnän asiantuntija, Fingo
+358 50 317 6708, johannes.hautaviita@fingo.fi
Niko Humalisto, vaikuttamistyön johtava asiantuntija, Suomen Lähetysseura
+358 040 757 4036, niko.humalisto@felm.org,
Niina Ratilainen, vaikuttamisen asiantuntija, Plan International Suomi
+358 50 378 7791, niina.ratilainen@plan.fi