Kuvassa oikealla Manisha Acharya. Kuva: Sabrina-Dangol

”Haluamme nähdä muutoksia, jotka kestävät pitkälle” – nepalilainen asiantuntija Maniksha Acharya avaa kehitysyhteistyön merkitystä

Suomen tuki on rakentanut yhteistyötä ja solidaarisuutta, sanoo Sahas Nepal -järjestön projektikoordinaattori Maniksha Acharya. Tässä haastattelussa Acharya kertoo, millaisia vaikutuksia kehitysyhteistyöllä on Nepalissa.

Teksti: Mimosa Hedberg Kuva: Sabrina-Dangol

Maniksha Acharyata haastatteli Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntija Mimosa Hedberg. Sahas Nepal on Suomen Lähetysseuran kumppanijärjestö.

Kuka olet ja minkälainen on sinun tarinasi?

”Nimeni on Maniksha Acharya. Tällä hetkellä työskentelen Sahas-järjestöllä projektikoordinaattorina kehitysyhteistyöhankkeessa, joka tekee töitä maalaisyhteisöissä ilmastonmuutoksen ja katastrofivalmiuden parissa Lähetysseuran tukemana. Olen tehnyt sekä kandi- että maisteritutkintoni maanviljelyksestä. Opiskelujen jälkeen aloitin työt Sahas Nepalissa ja työskentelen järjestössä nyt viidettä vuotta.

Olen kotoisin Kathmandusta, Nepalin pääkaupungista, jossa minulla oli hyvät mahdollisuudet koulutukseen. Koulussa opin, että tuolloin 80 prosenttia nepalilaista sai elantonsa maanviljelyksestä. En tiennyt paljon tästä sektorista, mutta halusin oppia lisää. Siksi aloitin kandiopintoni aiheesta ja ensimmäisen tutkintoni tein Nepalin syrjäseudulla. Siellä kiinnostuin siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa täällä maanviljelykseen ja etenkin maaseudun naisiin.

Nykyisin asun Surkhetissa, Karnalin provinssissa Länsi-Nepalissa, kehitysyhteistyöhankkeen parissa. Työskentelemme kahdessa piirikunnassa, Jajarkotissa ja Kalikotissa, jotka ovat maan vähiten kehittyneimpiä. Myös alueen typografia ja maantiede on hyvin hankalaa, tänne on hyvin vaikeaa matkustaa. Jos koemme kovia sateita, ovat maanvyörymät yleisiä ja näiden piirikuntien ihmisten elämä on kovin vaikeaa.”

Minkälainen yhteiskuntasi on?

”Nepal on maanviljelykseen pohjaava yhteiskunta – nykyisinkin 60 prosenttia ihmisistä elää yhä maanviljelyksestä. Vaikka moni viljelee, on tuotanto täällä hyvin alhaista. Maa on kyllä hedelmällistä, mutta typografia on haasteellista viljelykselle.

Nepalissa elää paljon marginaaliyhteisöjä. Köyhyyttä on paljon ja koulutuksen taso alhainen. Kathmandun ulkopuolella köyhyyttä on enemmän, ihmisten koulutustaso ja terveydentila on hyvin heikko, on paljon aliravittuja lapsia. Luonnonvaroja on täällä paljon, mutta niitä ei ole pystytty hyödyntämään tarpeeksi.”

Pitäisikö mielestäsi Suomen pitää kiinni kehitysyhteistyön rahoituksesta? Miksi?

”Totta kai Suomen pitäisi jatkaa kehitysyhteistyön rahoitusta. Työskentelen Suomen Lähetysseuran rahoittamassa hankkeessa ja olen nähnyt muutokset, joita työ on tuonut ihmisten elämiin viimeisten neljän vuoden aikana. Meidän ei tarvitse tehdä edes valtavia asioita: vahvistamme paikallisten yhteisöjen, ihmisten ja paikallishallinnon osaamista niin, että olen nähnyt myös muutoksia politiikan tasolla.

Työssämme monipuolistamme yhteisöjen toimeentulon lähteitä niin, että he voivat saada maksimihyödyt. Karnalin provinssin kylissä miehet lähtevät usein siirtotöihin, mikä jättää jälkeensä naiset, lapset ja vanhukset – ja he ovat haavoittuvaisimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Yhteisöissä köyhyyttä ja aliravitsemusta on paljon, heillä ei ole tarpeeksi ruokaa. Jos kehitysyhteistyörahoitus päättyy, on sillä suora vaikutus näiden ihmisten elämään.”

Mitä kehitysyhteistyöllä on saatu aikaan ja millainen vaikutus sillä on ollut?

”Työskentelen kehitysyhteistyöhankkeessa kaikkein haavoittuvimpien ihmisten kanssa: dalitien, naisten ja vammaisten ihmisten. Nämä ovat ihmisryhmiä, jotka on jätetty Nepalissa huomiotta hyvin pitkäksi aikaan. Olen nähnyt näiden ihmisten elämässä näkyviä muutoksia. Kasvatamme työssämme näiden ihmisten omaa osaamista. Perustamme naisille ja tytöille yhteisöryhmiä, joissa opitaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja pohditaan tapoja parantaa ruokaturvaa. Ryhmissä keskustellaan myös sosiaalisista ongelmista, kuten kuukautissyrjinnästä, lapsiavioliitoista ja kotiväkivallasta. Naiset tulevat yhteen ja pääsevät keskustelemaan yhdessä näistä haasteista. Sitten he tekevät työsuunnitelman, miten ongelmia lähdetään ratkaisemaan. Mutta ykkössijalla on naisten toimeentulon parantuminen: haluamme tehdä heistä taloudellisesti itsenäisiä, jotta heillä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

Nykyisin näen muutosta: naiset saavat enemmän vastuuta päätöksenteossa omissa kodeissaan sekä yhteisötasolla. He oppivat säästämään rahaa ja puhumaan omien oikeuksiensa puolesta, kertomaan oman mielipiteensä. Vahvistamme myös paikallishallinnon naisedustajien osaamista, jotta hekin voivat vaikuttaa naisten ja tyttöjen aseman parantumiseen.

Naisten miehet lähtevät esimerkiksi Intiaan siirtotöihin ja naiset jäävät yksin. Siksi me opetamme naisille uusia viljelymenetelmiä ja teknologioita, jotta heidän ruokatuotantonsa parantuisi. He saavat myös erilaisia ympäristöystävällisiä teknologioita käyttöönsä, kuten tippakastelumenetelmän tai puuta säästäviä liesiä. Nämä teknologiat vähentävät naisten työkuormaa. Haluamme myös monipuolistaa perheiden ravintoa, esimerkkinä kotipuutarhat. Niiden avulla he voivat kasvattaa monipuolisemmin kasviksia ja esimerkiksi saada rehua karjalle.

Olen nähnyt muutoksia etenkin naisten ja lasten elämässä.  Minulle tulee mieleen yhden perheen tarina Jajarkotista. Isoäiti asuu yksin lastenlasten kanssa, koska hänen poikansa oli menehtynyt siirtotöissä Intiassa ja pojan vaimo jätti kolme lastaan ja meni uusiin naimisiin. Myös toinen isoäidin pojista lähti Intiaan vaimonsa kanssa töihin ja jätti isoäidille kaksi lastaan. Tämä pariskunta ei ole kolmeen vuoteen ollut yhteydessä perheeseensä. Isoäiti on nyt perheen ainoa aikuinen, joka pitää huolta lapsista. Perhe sai kehitysyhteistyömme avulla aurinkopaneelin, koska alueella ei ollut lainkaan sähköä. Hän olisi itse halunnut ostaa aurinkopaneelin, mutta siihen ei perheellä ollut varaa. Lapset tapasivat mennä aikaisin nukkumaan, koska iltaisin kodissa ei ollut lainkaan valoa. Kun perhe sai aurinkopaneelin, pystyvät lapset viimein opiskelemaan kotona myös iltaisin ja isoäiti pystyy laittamaan ruokaa pimeän jälkeen. Aurinkopaneeli lisäsi hänen itsetuntoaan, koska aiemmin muut kyläläiset eivät halunneet vieraillakaan perheen kotona, kun talo oli aina pimeänä. Aurinkopaneeli on pieni asia, joka on muuttanut perheen elämää suureesti.

Kalikotissa oli toinen nainen, joka oli todella iloinen saatuaan puuta säästävän lieden. Hän oli niin iloinen, koska enää sisällä ei ollut savuista. Tavalliset liedet tuottavat todella paljon terveydelle haitallista savua ja saastetta. Nyt naisen terveys on parantunut ja aikaa säästyy, kun hänen ei tarvitse kerätä niin paljon polttopuita. Aikaa jää enemmän perheelle.”

Millainen laajempi vaikutus tällä toiminnalla mielestäsi on?

”Teemme vaikutustyötä myös paikallispäättäjien suuntaan, jotta saisimme aikaan muutoksia politiikassa. Jos saamme aikaan muutoksia politiikkaan ja toimintatapoihin, ovat muutokset yleensä pitkäkestoisempia. Me autamme hankkeen parissa vain muutamia vuosia, mutta haluamme nähdä muutoksia, jotka kestävät pitkälle.

Teemme myös yhteistyötä paikallisjärjestöjen ja yhteisöryhmien kanssa, jotta sitten kun Sahas Nepal lähtee alueelta, nämä ryhmät voivat jatkaa toimintaansa ja työ jatkuu.

Pyrimme hankkeessa tekemään työskentelykunnistamme malliesimerkkikuntia, jotta sitten myös muiden alueiden kunnat voivat oppia näiltä kunnilta hyviä käytäntöjä. Tämä luo laajempaa muutosta.

Karnalin provinssissa vaaleissa valituilla paikallispäättäjillä ei ole osaamista näistä asioista: he eivät tiedä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Siksi me jaamme heille tietoa ja opetamme esimerkiksi siitä, miten nämä ilmiöt vaikuttavat heidän yhteisöihinsä. Koulutustaso on hyvin alhainen. Haluamme, että he pystyvät valmistautumaan muutoksiin, joita tulemme kokemaan yhteisöissä yhä enemmän tulevaisuudessa.”

Mitä arvioisit, että tapahtuisi, jos kehitysyhteistyö lakkaisi alueellasi?

”Yhteisöjen elämä, näiden kaikkein haavoittuvimpien ihmisten elämä, vaikeutuisi. Olemme voimaannuttaneet heitä työssämme monin tavoin, mutta jos lopetamme nyt kesken kaiken työn, olisi vaikutus negatiivinen.

Lisäämme työssämme viljelijöiden resursseja ja taitoja. Nämä ihmiset, dalitit ja muuten marginaalissa elävät, heidät on sivuutettu niin monta vuotta. Nyt he ovat alkaneet oppia omista oikeuksistaan. Kehitysyhteistyön avulla he ovat alkaneet saada hiljalleen perustarpeitaan täytettyä terveyteen, oppimiseen ja ruokatuotantoon liittyen. Jos kehitysyhteistyö lakkaisi, jää tämä kehitys kesken. Pitkällä tähtäimellä se vaikuttaa myös heidän lastensa elämään negatiivisesti. Karnali on jo valmiiksi Nepalin vähiten kehittyneimpiä provinsseja: heidän kehityksensä loppuisi siihen ja sanoisin, että köyhyys lisääntyisi.

Suomi on tuonut toivoa ja onnellisuutta Nepaliin asti. Ajattelen, että vaikka kehitysyhteistyöllä tehdään rajattujen ihmisryhmien parissa työtä, on työllä suurempi vaikutus myös yhteiskunnassa. Kehitysyhteistyö on vaikuttanut monien elämään Nepalissa. Jos rahoitus lakkaisi, olisimme hyvin surullisia, sillä niin moni elämä on tästä kiinni.

Nepal tarvitsee yhä apua: sekä rahoitusta että asiantuntijoiden tukea. Lähetysseura on tukenut meitä sekä rahoituksen kautta että antamalla asiantuntijoiden neuvoa. He ovat kouluttaneet meitä paikallisia järjestöjä ja yhteisöjä.

Maiden rajojen ei pitäisi määrittää tukea maailman kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Suomen tuki on rakentanut yhteistyötä ja solidaarisuutta.”

Millainen yhteys sinulla on Suomeen tai millainen mielikuva sinulla on Suomesta?

”En ole vieraillut ikinä Suomessa eikä minulla ollut ennen Sahas Nepalia mitään yhteyttä maahan. Nyt työskentelen suomalaisten kanssa kehitysyhteistyössä ja tiedän, että he ovat hyvin nöyriä ja heillä on vahva työetiikka. Tiedän myös, että Suomi tunnetaan maailman onnellisimpana maana. Siispä suomalaiset ihmiset ovat levittäneet myös onnellisuutta tänne Nepaliin asti.”