Esitys uudeksi kehitysagendaksi: Business as usual for business?

Raportin on työstänyt joukko korkean profiilin poliittisia vaikuttajia maailman eri kolkista. He ovat konsultoineet yli 5000 kansalaisjärjestöä 120 maassa sekä yli 250 toimitusjohtajaa, jotka ovat tienanneet yrityksilleen tätä ennen yli 8 triljoonaa kolmessakymmenessä maassa.Nyt raporttia on ennätetty viikon verran sulattelemaan ja analysoimaan. Raporttia on niin kiitelty kuin moitittukin. Yhtenä keskeisimpänä huomiona kautta linjan kansalaisyhteiskunnan kommenteissa on noussut raportin taloususkovaisuus.Social Watch -järjestö on tehnyt mielenkiintoisen harjoituksen verratessaan kenen sana on painanut lopputuloksessa eniten: kansalaisyhteiskunta on mainittu tekstissä 30 kertaa, liike-elämä, yritykset tai yhtiöt 120 kertaa, ammattiyhdistysliike ja työntekijät vain kolme kertaa sekä hallitukset 80 kertaa.Raporttia on kritisoitu erityisesti siitä, että nopea ja jatkuva kasvu nähdään ratkaisun avaimena eikä osana kestämättömän kehityksen ongelmaa. Paneeli ei esimerkiksi esitä uusia avauksia siitä, miten kansainvälisen kauppa- ja finanssisektori saataisiin hyödyttämään ihmisiä ja planeettaa voiton ja kasvun tavoittelun sijaan tai miten eriarvoisuutta voisi kaventaa myös puuttumalla äärimmäisen köyhyyden lisäksi myös äärimmäiseen rikkauteen. Kasvu-uskovaisuus on myös ristiriidassa muuten tervetulleisiin ympäristökirjauksiin kuten kulutukseen ja tuotantoon liittyvissä huomioissa.Taloudelliselta kantilta tarkasteltuna positiivista on pääomapakoon puuttumisen esiin nostaminen sekä suuryritysten raportointivelvollisuus toimintansa sosiaalisista, ympäristöllisistä ja taloudellisista vaikutuksista. Konkreettiset toteutuskeinot jättävät kuitenkin paljon toivomisen varaa. Erityisen heikko raportti on yritysvastuukysymyksissä, vaikka ihmisoikeusnormit edellyttäisivät valtioita varmistamaan, että yritykset vähintään kunnioittavat ihmisoikeuksia.Nyt raportissa yhdistyy markkina- ja liike-elämävetoinen kehitysajattelu uskoon yritysten sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuun automaattisesta toteutumisesta voittoa tavoittelevien yritysten hyvien aikeiden varassa. Raportissa esimerkiksi painotetaan köyhien maiden mahdollisuuksia hankkia varoja valtion kassaan suuren mittaluokan kaivannaisteollisuuden avulla, kuitenkaan sivuuttaen ihmisten esiin nostamat huolet kaivannaisteollisuuden negatiivisista ihmisoikeus- tai ympäristövaikutuksista.Kehityspoliittisessa keskustelussa viime aikoina on puhuttu paljon myös niin kutsutuista maakaappauksista. Tällä tarkoitetaan vauraampien maiden ja suuryritysten sekä pääomasijoittajien kehitysmaiden kanssa tekemiä maakauppoja ja vuokraussopimuksia, joiden johdosta mailla asuneet paikalliset ihmiset ajetaan pois. Nämä ihmiset eivät ainoastaan menetä kotiaan vaan myös elinkeinonsa. Luonnonvarojen oikeudenmukainen hallinta onkin erittäin keskeistä kestävän kehityksen kannalta. Paneeli on nostanut tavoitteissaan ihmisten oikeudet maahan sekä omistusoikeuden esiin, mikä on tervetullutta. Erittäin huolestuttavaa kuitenkin on, että paneeli on rinnastanut kirjauksessa yritysten oikeudet samalle tasolle ihmisten ja yhteisöjen oikeuksien kanssa.Raportin nimi vapaasti suomennettuna on ”Uusi globaali kumppanuus: Köyhyyden poistaminen ja talouden rakennemuutos kestävän kehityksen kautta”. Ehkä kuvaavaa on, että kansalaisjärjestöt toivotettiin paneelin keväällä paneelin Balin kokoukseen tervetulleeksi julisteella, jossa luki: “Global Partnership: A marriage of profit and sustainability” eli ”Globaali kumppanuus: tuottojen ja kestävyyden liitto”.Paneelin raportin on tarkoitus evästää YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonia, jonka odotetaan esittelevän oma visionsa uusiksi kehitystavoitteiksi YK:n jäsenmaille syyskuussa. Onneksi vielä on aikaa vaikuttaa, jotta tämän avulla kestävän kehityksen liitolle saataisiin vahvempi ja kestävämpi pohja.Lisää aiheesta Kepan sivuilla.Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.