Maailma kylässä: Afro-fuusio lietsoo hulluuden partaalle

”Äiti, äiti”, parikymppiset tanssijat huutavat Yuster Nyakacharan perään Helsingin Stadion-hostellilla.Ei Nyakachara kuitenkaan bändikaveriensa äiti ole.”Afrikassa kaikki me olemme sisaria ja veljiä”, Sanaa Sana -ryhmän solisti, tanssija ja yksi perustajajäsenistä nauraa.”Nämä kutsuvat minua äidiksi, koska minä olen vähän heitä vanhempi, ja tuo kutsuu minua siskoksi, koska me olemme tehneet kymmenen vuotta töitä yhdessä”, Nyakachara viittaa Yusuph Chambusoon, joka kantaa itäafrikkalaista rumpua mukanaan valokuvaa varten.Musiikki- ja tanssiryhmä Totoo Zebingwa & Sanaa Sanan 12 jäsentä ovat hioutuneet perheeksi eri projekteissa, vaikka nykyisellä bändillä onkin ikää vasta muutama vuosi. Nyakachara itse on voittanut arvostetun SADEC-festivaalin parhaan tanssijan palkinnut ja tanssinut eteläafrikkalaisen supertähden Brenda Fassien riveissä.Sanaa Sana -ryhmä on saapunut alkuviikosta Helsinkiin bussilla Saksasta. Edessä on monta pienempää esitystä, ja Suomen-kiertue huipentuu showhun Maailma kylässä -festivaalin sunnuntai-iltapäivässä.Yhtyeen esityksiä on kutsuttu mykistäviksi, intohimoisiksi ja jyliseviksi.”Me osaamme lietsoa jengin hulluuden partaalle”, Chambuso kehaisee. Muuten haastattelun antaa yksinoikeudella Nyakachara. Hän on miessolisti Totoo Zebingwan ohella ryhmän johtaja.Ryhmän musiikki on Yuster Nyakacharan mukaan sekoitus perinteisiä tansseja ja rytmejä Tansaniasta ja Kongosta.”Fuusioimme tansanialaisia ja kongolaisia rytmejä ja askelluksia, ja luomme niistä ihan omanlaisemme sekoituksen. Tarkoilla korvilla sieltä erottaa koko ajan molempien maiden perinteitä. Sellaista ei kukaan muu Tansaniassa tee.”Rakkauslauluja ja valistusta”Meillä on rakkauslauluja ja valistuksellisia tekstejä: kerromme ympäristöstä, hivistä, vihasta ja sodista. Yritämme kertoa ihmisille miten vältetään konflikteja ja tribalismia”, Nyakachara sanoo. ”Valistamme, ja samaan aikaan viihdytämme.”Sanoituksia tehostetaan koreografioilla, joissa vanhat rituaalitanssit yhdistyvät nykytanssiin. Esimerkiksi hyvästä käytöksestä, lasten kasvatuksesta ja kunnon kansalaisena toimimisesta kertovan laulun aikana tarkkasilmäiset bongaavat koreografiassa viitteitä arkiaskareisiin, kuten ruoanlaittoon, kuokkimiseen ja kalastukseen.”Tanssissa on aina tarina, eikä Afrikassa perinteisesti koskaan tanssita ilman syytä.”Nyakachara myöntää, että voi olla vaikeaa ymmärtää tanssin kieltä, jos ei tunnista viittauksia perinteisiin tansseihin, eikä ymmärrä laulun sanojakaan.”Mutta kun tajuaa, että tuossahan kuokittiin ja sitten siirryttiin taas nykytanssiin, se on todella hienoa. Toiset tanssijat ymmärtävät sen yleensä tosi helposti myös Euroopassa.”Muutakin kuin pyllyn pyörittämistäEuroopassa näkee välillä kritiikkiä siitä, että ainakin perinteisempään afrikkalaiseen musiikkiin tuntuu lähes poikkeuksetta kuuluvan naisryhmä, joiden työnä on pyörittää takapuolta lavalla. Se tuntuu Pohjolassa seksistiseltä ja vähän julkealtakin.”Välillä tarvitsee kritiikkiä, että pääsee eteenpäin”, Nyakachara kommentoi. ”Mutta pitää muistaa, että meidän liikkeemme tulevat perinteisestä kulttuurista.””Sitä paitsi me liikutamme lantion lisäksi paljon muutakin: kädet, kaula ja jalat tanssivat. Nigeriassa ja Malissa ehkä käytetään enemmän vain takapuolta. Se taas on heidän traditionsa.”Nyakacharasta tuntuisi hassulta tulla Suomeen asti esittämään kulttuuria ja taidetta, ja alkaakin yhtäkkiä muuttaa sitä täkäläisiin arvoihin sopivaksi.”Me olemme tulleet Suomeen esittämään afro-fuusiota. Ei tanssi minusta vähennä naisten arvoa.”maailmakylassa.fi: Totoo Zebingwa & Sanaa SanaArtikkelia on lyhennetty 17.5.2013.