Sirpa Pietikäinen Kuva: Sirpa Pietikäinen

Paneeli Suomen kehityspolitiikasta: Tytöistä topakoita tekijöitä

Maailma kylässä -festivaalilla etsittiin konkreettisia tavoitteita Suomen kehityspolitiikalle ja arvioitiin hallituksen onnistumista.

Teksti: Sanna Jäppinen Kuva: Inka Soveri

”Mikä on Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite?” kuului kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteerin Mia Toikan suora kysymys paneelikeskustelijoille Maailma kylässä -festivaalilla 25. toukokuuta,.”Tytöistä topakoita tekijöitä”, tiivisti kansanedustaja Maria Lohela (ps.) näkemyksensä naisten ja tyttöjen aseman parantamisen tärkeydestä. Samalla linjalla olivat kaksi muutakin panelistia.”Tärkeintä on tyttöjen ja naisten oikeus määrätä oman elämänsä rajat”, sanoi kansanedustaja Jani Toivola (vihr.).”Naisia enemmän talouden ja yhteiskunnan johtopaikoille”, ilmoitti puolestaan Satu Santala, joka on vielä hetken ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä ennen kuin siirtyy Maailmanpankin johtokuntaan edustamaan Pohjoismaiden ja Baltian maiden ryhmää.Hieman laajempaan ja moniselitteisempään vastaukseen päätyi Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.”Yhdessä yhteisen päämäärän eteen toimiminen reiluin keinoin, taakkaa jakaen.”Onko hallitus onnistunut kehityspolitiikassaan?”Entä miten Suomen nykyhallitus on onnistunut kehityspoliittisen ohjelman toteuttamisessa?” kuului Toikan toinen kysymys, johon hän halusi selkeät vastaukset – punainen kortti epäonnistumisen merkiksi, vihreä onnistumisen. Lappalainen ja Lohela nostivat punaiset kortit, Toivola ja Santala vihreät.Toivola ei nähnyt jakoa hallitus vastaan oppositio -kysymyksenä, vaan sanoi ”kuunnelleensa sydäntään”.”Olen saanut tutustua Suomen kehityspolitiikkaan nyt kahden vuoden ajan ja ymmärtänyt, että olennaista on, miten se kommunikoi muiden maiden kehityspolitiikan kanssa. Suomen politiikassa erityisen hienoa on sen ihmisoikeusperustaisuus”, Toivola totesi,Toinen vihreän lapun nostanut, Satu Santala, totesi Suomen kehityspolitiikan vahvuuden olevan sen laaja-alaisuus. Tosin samaisesta monessa mukana olemisesta löytyy heikkouskin.”Pienen maan ja pienen hallinnon pitäisi paremmin priorisoida ja kohdentaa apuaan.”Punaisten leiristä Timo Lappalainen arvosteli erityisesti sitä, että lupauksia ei pidetä.”Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi aikoo olla esimerkiksi yritysvastuun johtava maa. Silti yritysvastuu on edelleen vapaaehtoisten toimien varassa. Suomi myös vastusti EU:ssa yritysten maakohtaista raportointia, mikä on olennaista veroparatiisien suitsimisessa.”Maria Lohela puolestaan otti kantansa tueksi yhden konkreettisen esimerkin.”Suomi on päättänyt antaa apunsa Afganistanille suorana budjettitukena. Budjettitukea ei ole mahdollisuus kontrolloida, joten päätös on hyvin kyseenalainen Afganistanin kaltaisen maan kohdalla. Siellä muun muassa juuri evättiin tyttöjen ja naisten asemaa edistävä laki.”Ei onnistumista ilman nollaseiskaaPaikalle myöhässä ehtinyt europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) päätyi kunnon poliitikkona nostamaan sekä vihreän että punaisen lapun – ja selityskin saatiin. ”Onnistumista on se, että eri politiikan alojen johdonmukaisuus on parantunut ja kansalaisyhteiskunta ja ympäristö on otettu paremmin mukaan. Epäonnistumista se, että rahoituksessa ei ole pystytty 0,7-tavoitteeseen – eikä edes lähelle.”www.maailmakylassa.fi