Lausunto EU:n rahoituskehyksestä

Fingo antoi 23.5. pyynnöstä eduskunnan suurelle valiokunnalle kirjallisen asiantuntijalausunnon valmistautumisesta EU:n tulevaan monivuotiseen
rahoituskehykseen.

Fingon esittämät suositukset:

  • EU turvaa kehitysyhteistyön rahoituksen nykytason NDICI:ssä ja EU:n pitkän aikavälin
    budjetissa 2020–2027 sekä nostaa rahoituksen tasoa seuraavassa budjettikehyksessä.
  • NDICI:n rahoituksen taso säilytetään nykytasolla EU:n monivuotisessa budjetissa 2020–2027.
    EU laatii tiekartan seuraavaa EU:n rahoituskehystä varten nostaakseen jäsenmaidensa –
    mukaan lukien EU:n kautta rahoitettava osuus – virallisten kehitysyhteistyömäärärahojen
    (official development assistance – ODA) tason 0,7 % BKTL:stä ja ODAn vähiten kehittyneille
    maille (least developed countries – LDC) menevän osuuden 0,2 % BKTL:stä vuoteen 2030
    mennessä.
  • EU ei siirrä ODA-kelpoisia kehitysyhteistyövaroja maahanmuuton kustannuksiin
    monivuotisessa rahoituskehyksessä, koska se vaarantaa varsinaisen kehitysyhteistyön
    tulosten saavuttamisen.
  • Euroopan komissio raportoi säännöllisesti tavoitteiden saavuttamisesta NDICI:n ODAa
    koskevien lukujen osalta. Euroopan parlamentilla on vahvempi rooli kehitysyhteistyön
    ohjelmoinnissa, erityisesti NDICI:n allokoimattomien nopean vastineen rahoitusten
    mobilisaatiossa.
  • EU ohjaa ympäristölle ja ilmastolle haitalliset rahoitusvirtansa tukemaan ilmastotavoitteiden
    saavuttamista. Samalla se etsii uusia innovatiivisia keinoja asettaa hiilelle hinta ja toteuttaa
    saastuttaja maksaa -periaatetta vihreä siirtymän jouduttamiseksi.
  • EU ohjaa uutta ja lisäistä rahoitusta ilmastonmuutokselle alttiiden yhteisöjen ihmisoikeuksien
    turvaamiseksi. EU ajaa kansainvälisen ilmastorahoitusjärjestelmän uudistamista
    johdonmukaisesti suuntaan, jossa rahoitus on saavutettavaa ja ennakoitavaa
    ilmastonmuutoksen eturintamassa oleville haavoittuville ryhmille.
  • Käsiteltäessä Suomen rahoitusasemaa EU:ssa ei painoteta käsitteitä nettomaksuasema ja
    Suomen saanto, koska ne ohjaavat käsittelemään rahoitussuhdetta liian yksinkertaisesti
    eurovirtojen näkökulmasta. Suomelle koituu EU:sta hyötyä, myös taloudellista hyötyä,
    esimerkiksi sisämarkkinoiden ja EU:n kansainvälisten suhteiden myötä. Nämä hyödyt eivät
    näy nettomaksuasemassa tai saannossa.