Fingo ja eduskunnan globaaliryhmä järjestivät tiistaina 27.5.2025 eduskunnassa ajankohtaiskeskustelun Agenda 2030 -toimeenpanon tilasta ja tulevaisuuden näkymistä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Tilaisuuden avasi globaaliryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu (vihr.) tuoreilla terveisillä valtiovierailulta Keniaan ja Tansaniaan. Hopsu ja Saara-Sofia Sirén (kok.) olivat osallistuneet vierailuun tasavallan presidentti Alexander Stubbin delegaatiossa. Vierailulla oli noussut esille nuorten aktiivisuus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja Afrikan kanssa tehtävän yhteistyön merkitys erityisesti post-SDG-aikakauteen valmistautuessa.
Tilaisuuden asiantuntijapuheenvuorot: Nuorten ja kansalaisyhteiskunnan ääni
Nuorten Agenda 2030 -ryhmän jäsen Venla Lehtinen korosti puheenvuorossaan, että nuorilla on paitsi oikeus myös velvollisuus kirittää päättäjiä. Vaikka Suomi on saavuttanut noin 86 % kestävän kehityksen tavoitteista, lisätoimia tarvitaan nopeasti. Lehtinen nosti esiin erityisesti Suomen luonnon heikentyvän tilan, sosiaaliturvaleikkaukset, koulutuksen resurssipulan ja kasvavan eriarvoisuuden.
Kansainvälisesti Agenda 2030:n toimeenpanossa on otettu takapakkia. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen rapautuminen ja suurvaltojen vetäytyminen vastuunkannosta luovat haasteita. Lehtinen painotti tarvetta globaaliin solidaarisuuteen, rauhanrakentamiseen ja nuorten osallistamisen vahvistamiseen.
Tilaisuuden toisessa asiantuntijapuheenvuorossa Fingon globaalin oikeudenmukaisuuden asiantuntija Silla Ristimäki esitteli havaintoja Fingon tekemästä kansainvälisestä haastattelusarjasta. Turhautuminen kestävän kehityksen tavoitteiden hitaaseen etenemiseen on lisääntynyt, globaali pohjoinen e iota riittävästi vastuuta tavoitteiden edistämisestä ja kansalaisyhteiskunnan tila kapenee kaikkialla. Siitä huolimatta kestävää kehitystä edistetään monen toimijan toimesta. Tulevaisuudessa kansalaisyhteiskunnan ja monitoimijuuden merkitys korostuukin entisestään.
Ristimäki peräänkuulutti ennakoivaa politiikkaa, monenkeskisyyttä ja kumppanuuksiin pohjautuvaa yhteistyötä. Tulevaisuus ei vain tapahtu, vaan se tehdään. Voimme miettiä, mikä on se tulevaisuus, jota haluamme.
Kansanedustajat kestävän kehityksen kipupisteiden äärellä
Tilaisuudessa järjestettiin kaksi paneelikeskustelua, joihin osallistui kansanedustajia yli puoluerajojen. Keskusteluissa korostui huoli Suomen kehitysyhteistyöleikkauksista ja kestävän kehityksen ristiriitaisesta tilasta.
Keskusteluissa nousi esiin huoli siitä, että vaikka Suomi on kansallisesti edistynyt useilla kestävän kehityksen mittareilla, kansainvälinen kehitys kulkee monilta osin päinvastaiseen suuntaan. ”Sotia, autoritäärisyyttä ja demokratian rapautumista – tekemistä riittää”, totesi Olga Oinas-Panuma (kesk).
Inka Hopsu (vihr) nosti esiin kehitysyhteistyöleikkausten vaikutukset: ”Emme ole päässeet kunnolla liikkeelle sen suhteen, millaisia ratkaisuja suomalaiset yritykset voisivat tarjota esimerkiksi kiertotaloudessa.” Hän korosti myös, että vapaaehtoisuuteen perustuvat toimet eivät yksin riitä ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi.
Saara-Sofia Sirén (kok) muistutti, että tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyy Suomessa yhä ratkaisemattomia ongelmia, kuten naisiin kohdistuva väkivalta. ”Vaikka olemme sitoutuneet A2030-agendaan, emme voi olla tyytyväisiä omaan suoritukseemme, jos muut elävät huonosti tällä pallolla.”
Tarvitaan konkreettisia tekoja
Kimmo Kiljunen (sdp) korosti, että nykyinen kehitys vie taaksepäin aiemmista saavutuksista. ”On huolestuttavaa, että sanomme yhtä ja teemme toista. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, jotta voimme olla suunnannäyttäjiä.” Myös kulutuksen roolia korostettiin – ilmastotavoitteet eivät toteudu ilman merkittäviä muutoksia kulutustottumuksissa. Oinas-Panuma puolestaan peräänkuulutti arjen tekoja, kuten ympäristöverotusta ja metsäsuojelun vahvistamista. Hän esitti huolensa keskustelun polarisoitumisesta aiheen ympärillä ja päätöksenteon vaikeudesta erimielisyyksien takia.
Kansanedustajien yhteinen viesti oli selvä: kestävä kehitys ei etene itsestään, vaan vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä, poliittista rohkeutta ja resursseja – sekä Suomessa että maailmalla.
Nuorten ja tulevien sukupolvien oikeudet
Nuorten osallistamisesta ja jakautuneista asenteista keskusteltiin laajasti. ”Osa nuorista on hyvin aktiivisia, osa täysin vieraantuneita yhteiskunnallisesta keskustelusta”, totesi Christoffer Ingo (rkp).
Paneelissa pohdittiin myös eriarvoisuuden kasvua Suomessa. ”Ruokajonot ja lapsiköyhyys ovat seurausta poliittisista päätöksistä”, muistutti Kiljunen. Ratkaisuiksi Ingo ehdotti koulutuksen ja työllisyyden vahvistamista. Yhdessä pohdittiin lisäksi rakenteellisia muutoksia, jotka huomioivat tulevien sukupolvien oikeudet.
Tilaisuuden yleisökeskusteluissa nostettiin esiin mm. tarve nuorten tulevaisuusoikeuksia turvaavalle lainsäädännölle sekä globaalikasvatuksen rooli. ”On tärkeää, että teemme parempia päätöksiä myös tulevien sukupolvien näkökulmasta”, tiivisti Sirén.
Post-SDG-agenda – Mitä on odotettavissa?
Toisen paneelikeskustelun ytimessä olivat globaalin sääntöperusteisen järjestelmän puolustaminen, monenkeskisyyden vahvistaminen ja kestävän kehityksen tulevaisuuden mittarit. Kansanedustajat jakoivat näkemyksiään siitä, mitä Suomi voi tehdä kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi yhä epävakaammassa maailmassa.
Yhteinen arvopohja ja yhteistyö demokratiassa
Kimmo Kiljunen (sdp) muistutti, että globaali turvallisuus ei tunne rajoja. ”On virhe puhua länsikeskeisestä kehitysparadigmasta. Kestävä kehitys tarkoittaa koko ihmiskunnan perustarpeiden turvaamista, nyt ja tulevaisuudessa.” Hän korosti universaalien arvojen merkitystä.
Inka Hopsu (vihr) nosti esiin tarpeen vahvistaa YK:n yleiskokouksen roolia ja lisätä globaalia tasa-arvoa päätöksenteossa. ”Afrikan ja kehittyvien maiden ääntä tulee vahvistaa”, hän totesi. Saara-Sofia Sirén (kok) piti tärkeänä, että Suomi puolustaa YK-järjestelmää ja tekee kansainvälistä yhteistyötä yli puoluerajojen, kuten presidentin strategiset valtiovierailut osoittavat.
Christoffer Ingo (rkp) painotti kädenjäljestä puhumista jalanjäljen sijaan, koska kädenjälki edustaa käytännön toimia: ”Vaikka sääntöperustaisuus ei ole huudossa, meidän kädenjälkemme – se mitä teemme – on tärkeämpää kuin koskaan.”
Kohti seuraavaa kestävän kehityksen agendaa
Keskustelijat pohtivat myös, mitä uusi, mahdollinen post-Agenda 2030 edellyttää. Sirén muistutti, että vaikka YK-järjestelmä ei ole täydellinen, sille ei ole vaihtoehtoa. Hopsu korosti demokratian vahvistamisen tarvetta: ”Autoritaariset vaikuttajat ja velkakiristyspolitiikka haastavat kestävää kehitystä.”
Tarvitaan myös uusia mittareita. ”Sosiaalista pääomaa ei mitata riittävästi”, totesi Olga Oinas-Panuma (kesk). ”Hyvinvoinnin vaikutuksia on pystyttävä konkretisoimaan.” Kestävää kehitystä mitattessa BKT:n rinnalle kaivattiin laadullisempia mittareita, kuten Human Development Index ja hyvinvointi-indikaattoreita.
Nuorten hyvinvointi ja osallisuus muutoksessa
Nuorten asema ja osallistuminen nousivat vahvasti esiin. Ingo huomautti, että: ”Nuorten kiinnostus on kestävää kehitystä kohtaan on korkealla, mutta puoluepolitiikka ei heihin vetoa.” Oinas-Panuma peräänkuulutti yhteiskunnallisen vaikuttamisen tuomista kouluihin. Hopsu lisäsi, että somen rooli nuorten mielenterveydessä ja vihapuheen levittäjänä on merkittävä. ”Nuorten hyvinvointi heikkenee tilastoissa – Suomi tippui Unicefin tilastoissa sijalle 17.”
Kansalaisyhteiskunta, yritykset ja yhteistyö avainasemassa
Yleisökysymyksissä korostettiin kansalaisjärjestöjen ja yritysten roolia. Plan Internationalin globaalikasvatuksella tavoitetaan jo 1,5 miljoonaa suomalaista – toiminta tarvitsee rahoitusta. UN Womenin puheenvuorossa muistutettiin yhteistyön voimasta: 1300 myönteistä lakimuutosta 189 maassa on saavutettu yhteistyöllä.
Kiljunen päätti keskustelun toteamalla, että kansainväliset sopimukset ovat syntyneet usein kansalaisjärjestöjen aloitteesta. ”Tarvitsemme kaikkia. Älkää menkö vastakkainasettelun ansaan.”
Paneelin yhteenveto
- Eriarvoisuuden purkaminen kotimaassa ja kansainvälisesti on keskeinen tavoite.
- Monenkeskinen yhteistyö ja sääntöperusteinen järjestelmä ovat Suomen kaltaiselle maalle elintärkeitä – niiden tukeminen vaatii poliittista yhteistyötä ja sektorirajat ylittävää toimintaa.
Kestävä tulevaisuus ei synny itsestään. Se tehdään yhteistyössä – nuorten, päättäjien, kansalaisyhteiskunnan ja yritysten kesken.