KRISTO SYLMAN
Palkistuista kehitysmaa-aktiiveista paikalle pääsivät Seppo Kalliokoski ja Viveca Hedengren. Palkkinot ojensi Kepan puheenjohtaja Markku Niskala.
Kepan 25-vuotisen taipaleen tähtihetkiä ja vastoinkäymisiä muisteli puheessaan järjestön ensimmäinen tiedotussihteeri Mikko Lohikoski. Yhdeksi suurimmista vastoinkäymistä Lohikoski nosti 1990-luvun alun rajut kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset ja etenkin tavan, jolla ne toteutettiin.
”Olimme juuri saaneet määrärahat nousemaan, kun tuli lama ja ilman kovinkaan suurta meteliä määrärahat leikattiin. Oli aika kylmää kyytiä huomata, että niin paljon kuin olimmekin tehneet, emme kuitenkaan olleet ankkuroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan kovin voimakkaasti”, Lohikoski totesi Kepan 25-vuotisjuhlissa 28. toukokuuta.
Ilonaiheista Lohikoski nosti esiin Mahdollisuuksien tori -perinteen ja Maailma kylässä -festivaalin. Torit olivat keskeisenä perusteena myös sille, että Vanhalla ylioppilastalolla palkittiin Kaarlo Koskimies ansioistaan suomalaisessa kehitysmaaliikkeessä.
Vaasalaista Koskimiestä pidetään torien epävirallisena isänä, vaikka hän olikin kuulleessaan tulevasta huomioinosoituksesta todennut ”oli niitä muitakin sitä toria pystyyn polkaisemassa”.
Ensimmäinen Mahdollisuuksien tori järjestettiin Vaasassa 1986. Viime vuonna toreja järjestettiin 21 paikkakunnalla ja ne keräsivät yhteensä 31 000 kävijää. Helsingin torista on kehittynyt Maailma kylässä -festivaali, joka Kepan syntymäpäivien jälkeisenä viikonloppuna keräsi 70 000 osanottajaa.
Kolmatta maailmaa esiteltiin jo vuonna 1968
Afrikkalaisilla taidepalkinnoilla muistettiin myös Viveca Hedengreniä ja Seppo Kalliokoskea. Radiotoimittaja, teatterisihteeri ja järjestöaktiivi Viveca ”Vickan” Hedegren oli jo vuonna 1968 pitämässä esitelmiä kehitysmaista ja kolonialismista Kolmannen maailman viikko -nimisessä tapahtumassa Vanhalla.
”Vickan on tällä hetkellä Suomi-Mosambik-seuran puheenjohtaja ja kunnioittaakseen Hedengrenin määrätietoista ja inspiroivaa hengen paloa Kepan johto on aika ajoin harkinnut rähinäneuvoksen arvonimen anomista hänelle”, totesi Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen palkintoperusteissaan.
Seppo Kalliokoski puolestaan työskenteli ensin lähes 20 vuotta Namibiassa ja on sen jälkeen jatkanut työtään vielä kauemmin Suomen Lähetysseuran palveluksessa Suomessa. Ondongan kuninkaan myöntämän hoviherran ja hovin jäsenen arvonimen hän sai vuonna 1983.
”Kalliokosken merkittävyys koko suomalaisen kehitysmaaliikkeen vaikuttajahahmona tulee hänen monipuolisesta toiminnastaan useissa eri kansalaisjärjestöissä. Hän on toiminut muun muassa Suomi-Namibia-seuran puheenjohtajana vuodesta 1993, Ystävyysseurojen Liiton puheenjohtajana vuodesta 2000 lähtien sekä Kepan hallituksessa vuodesta 1996 lähtien”, luetteli toiminnanjohtaja Lappalainen.
Pekka Haavisto on nähnyt tulevaisuuden
Haavisto kertoi puheessaan pienen uutiseen: seuraavissa hallitusneuvotteluissa keväällä 2011 mietittäneen konkreettisesti, mikä Suomen rooli rauhanvälittämisessä voisi olla ja miten siitä tehtäisiin suomalainen merkkituote.
Juhlissa ei tyydytty vain selkään taputteluun, vaan katsottiin myös tulevaisuuteen. Ulkoministerin erityisedustaja, vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto totesi puheessaan, että uusi kansainvälinen talousjärjestys on muodostunut sinä aikana, kun Suomessa on odoteltu YK-reformia: on syntynyt niin Kiinan ja Yhdysvaltojen G2-voima-akseli kuin G20-ryhmäkin.
Samaan aikaan nousevat taloudet hakevat uusia asemia myös Kansainvälisessä valuuttarahasto IMF:ssä ja Maailmanpankissa. Tilanne näkyy hyvin selvästi myös Afrikassa.
”Gambiassa pidetyssä Afrikan unionin huippukokouksessa, katsoin kenelle rullattiin punaista mattoa ja ketkä istuvat eturivissä. Siellä on Kiinaa, Intiaa, Irania, Brasiliaa ja Venezuelan Hugo Chavezia. Ja takapenkissä oli paikat Yhdysvalloille ja Euroopan unionille”, Haavisto totesi.
”Mietin silloin, että olenko nähnyt tulevaisuuteen, kun katsoin tätä asetelmaa, vai voiko meistä vielä tulla aitoja Afrikan ystäviä. Meidän pitää katsoa, onko Kiinan ja Intian tapaisilla mailla oikeasti annettavaa Afrikalle.”
Haavisto visioi itse esimerkiksi kolmikantayhteistyötä kiinalaisten, eurooppalaisten ja afrikkalaisten välille koulutusjärjestelmien kehittämisessä, sillä kiinalainen koulujärjestelmä voi hyvin soveltua eurooppalaista paremmin Afrikan olosuhteisiin.
Mitä tapahtuu taisteluhengelle?
Myös Kepan puheenjohtajan Markku Niskalan mielestä lähivuodet tulevat olemaan koko kehityskentälle erittäin haasteellisia: YK:ssa sovittuja kehitystavoitteita ei olla saavuttamassa suunnitellussa aikataulussa ja viime vuosien globaalit kriisit ovat jopa kääntäneet kehitystä taaksepäin monien tavoitteiden osalta.
Miten tuki ja kiinnostus eriarvoisuuden vähentämiseen voidaan säilyttää?
”Mielestäni tärkeimmäksi on muodostunut YK:n kahdeksasta vuosituhattavoitteesta viimeinen eli verkostot ja lisääntyvä yhteistyö kumppanien kanssa. Tältä pohjalta uskon, että median ja sosiaalisen median avulla taistelua köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan pystytään mielekkäästi toteuttamaan”, totesi Niskala puheessaan.
Lue myös ”Mikä Kepa on?” -haastattelut