Johanna Korhonen Kuva: Johanna Korhonen

Kehitysyhteistyötä vai jotain ihan muuta: mitä tarvitaan maailman pelastamiseksi?

Kehitysyhteistyö on vain työkalu – maailman pelastavat ihmiset, arvioitiin Maailma kylässä -festivaalin paneelikeskustelussa, johon osallistuivat ex-suurlähettiläs Matti Kääriäinen, Unicefin Inka Hetemäki ja Solidaarisuuden Jenna Kettunen.

Teksti: Sanna Jäppinen Kuva: Rami Aapasuo

”Mitä mieltä olet, kannattaako siihen kehitysyhteistyöhön syytää rahaa”, kyselivät ihmiset toisiltaan odotellessaan Pelastaako kehitysyhteistyö maailman? -keskustelun alkamista Maailma kylässä -festivaalilla 23. toukokuuta. Tunnelma tiivistyi, kun keskustelun vetäjä, toimittaja Johanna Korhonen lupaili, että paneelin otsikon suureen kysymykseen saadaan vastaus 40 minuutin kuluessa.

Keskustelun innoittajana toimi muun muassa Mosambikissa suurlähettiläänä työskennelleen Matti Kääriäisen ”Kehitysavun kirous” -kirja. Perinteisen kehitysavun tehottomuutta tarkastellut kirja nostatti alkuvuodesta aikaan aikamoisen polemiikin, ja Korhonen tituleerasi miestä kehitysyhteistyön megajulkkikseksi.

”Megajulkkiksesta en tiedä, mutta kyllä kirjan saama suosio yllätti kovasti. Se osoittaa, että tarvetta keskusteluun kehitysyhteistyöstä on. Kriittisen keskustelun käyminen tuntuu edelleen olevan vaikeaa, sillä ajatellaan, että jos olet hyvä ihminen, on kehitysyhteistyöstä puhuttava nätisti”, Kääriäinen totesi.

Lisää hittikirjoja odotettavissa?

Mitä se vähemmän nätti puhe voisi sitten olla?

”Millaisia kirjoja kehitysyhteistyöstä te haluaisitte juuri nyt kirjoittaa?” Korhonen kyseli kahdelta muulta keskustelijalta, Unicefin ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäeltä ja Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori Jenna Kettuselta. Hetemäki ilmoitti, että hän veisi oman kirjansa lähemmäs ihmisten arkea kuin kehitysyhteistyötä ylätasolla tarkastellut Kääriäinen. ”Haluaisin tehdä vertailevan tutkimuksen kahdesta kylässä jossain Afrikan maassa. Toinen kylä olisi saanut apua, toinen ei. Sitten yrittäisin kansantajuisesti kertoa, miten erot näkyvät ihmiset elämässä.”

Kettunen puolestaan kirjoittaisi siitä, miten pienyrittäjien haasteet ovat hyvin samanlaisia sekä vaikkapa Nicaraguassa kuin Suomessa. ”Kauppa on jo globalisoitunut. Myös työn suhteen olisi saatava aikaan enemmän maailmanlaajuista yhteistyötä.”

Kehitysyhteistyötä vai pääomapako kuriin?

Johanna Korhonen halusi siirtää huomion mikrotasolta laajempiin rakenteellisiin haasteisiin: ”Kun tiedetään, että köyhistä maista kulkeutuu joka vuosi veroparatiiseihin rahaa jopa yhdeksän kertaa kehitysavun verran, pitäisikö ehkä keskittää kaikki voimavarat tämän ratkaisemiseen?”

Kääriäisen mielestä tässä päästään ongelman ytimeen. ”Se, onko kehitysyhteistyö tarpeellista on huono kysymys. On kysyttävä, millaista kehitystyötä on tehtävä, ja sen selvittämiseksi tarvitaan oikea analyysi nykyisestä tilanteesta.”

Kääriäisen mielestä juuri pääomapaon ja ylipäänsä erilaisten rahavirtojen tunnistaminen on ollut viime vuosien merkittävimpiä huomioita kehitysyhteistyön kannalta. ”Pelkästään laittoman puukaupan takia Afrikasta karkaa vuosittain 17 miljardia dollaria”, Kääriäinen havainnollisti.

Hänen mielestään suomalaisten on herättävä näkemään, miten pääomapako kehitysmaista näkyy meilläkin. Saatamme ostaa vaikkapa huonekaluja, jotka on tehty salakuljetetusta puusta tai saamme eläkerahoja rahastoista, jotka ovat sijoittaneet laittomaan timanttikauppaan.

”Nämä asiat on saatava läpinäkyviksi. Mutta jos haluamme laittomat rahavirrat kehitysmaista kuriin, se tarkoittaa samalla sitä, että meidän on itse luovuttava jostain.

”Eipäs unohdeta henkistä pääomaaInka Hetemäki muistutti, että olisi toki hienoa, että kehitysmaat saisivat niille kuuluvat verorahat, mutta se ei vielä riitä. ”Jos ei ole vahvaa kansalaisyhteiskuntaa, rahoja ei jaeta tasaisesti.”

Jenna Kettunen jatkoi ajatusta. ”Eriarvoisuuden vähentäminen ei tarkoita vain talouteen puuttumista, vaan myös ihmisten osallistumismahdollisuuksien parantamista.”

Kettunen toi tuoreita esimerkkejä Tansaniasta, jossa demokratia on ottanut aimo harppauksia viime vuosina, paljolti kehitysyhteistyön ansiosta. Esimerkiksi suomalainen Demo ry on vahvistanut puolueiden toimintakykyä, ja YK varoin maan parlamentin toimintaa on tehty tunnetuksi kansan parissa.

”Maan perustuslakiuudistusta esiteltiin jalkautumalla pienimpiinkin kyliin, ja nyt aihetta seurataan kännyköiden avulla syrjäseuduillakin. Vaikka uudistus ei mennyt läpi, on maassa alkanut uudenlainen keskustelu, jota ei enää pysäytetä”, Kettunen arvioi. Eli jotta taloudellista pääomasta olisi hyötyä, tarvitaan henkisen pääoman kasvua miljoonissa ja miljoonissa aivoissa, Johanna Korhonen tiivisti.

Entä saatiinko Korhosen lupaama vastaus alkuperäiseen kysymykseen: pelastaako kehitysyhteistyö maailman? Ehkä lähimmäs pääsi Jenna Kettunen kiteytyksessään: ”Ei koko maailmaa, mutta monen ihmisen maailman kehitysyhteistyö on pelastanut.”