”Aloitin kansalaisvaikuttamisen vuonna 2008, jolloin liityin endorois-kansan kampanjaan ja kamppailuun maaoikeuksistamme. Seurasin yhteisömme vanhimpien nimittämänä henkilönä valituksemme käsittelyä Afrikan ihmisten ja kansojen oikeuksien komissiossa ja raportoin sieltä takaisin endorois-yhteisölle”, sanoo Christine Kandie.
1970-luvulla Kenian hallitus oli häätänyt endoroisit Bogoriajärven rannalta, sillä sinne haluttiin perustaa luonnonsuojelualue matkailun kehittämistä varten. Vuonna 2003 endoroisit veivät häädön Afrikan ihmisoikeuskomissioon, joka vuonna 2010 ratkaisikin asian heidän hyväkseen. Kenian hallitus ei kuitenkaan ole tunnustanut tai hyvittänyt endoroisien menetystä.
Oikeuskäsittely toi esiin myös naisten ja vammaisten henkilöiden aseman niin Kenian yhteiskunnassa kuin alkuperäiskansayhteisöissäkin.
”Endoroisnaiset ja vammaiset henkilöt lähestyivät minua ja kysyivät, missä he voisivat puhua sukupuoleen kohdistuvasta väkivallasta tai missä vammaiseksi henkilöksi voi rekisteröityä”, Christine muistelee.
”Olin itse alkanut kyseenalaistaa rakenteellista syrjintää jo nuorempana. Miksi naisten piti istua ja kuunnella, kun miehet puhuvat? Mitä tapahtuisi, jos nousisin ylös suuressa ihmisjoukossa ja kertoisin mielipiteeni? Olinhan varsin outo ilmestys yhteisössäni.”
Christine vammautui kymmenvuotiaana sairauden seurauksena. Paimentolaisperhe luotti aluksi paikallisiin parantajiin. Lopulta hänen isoveljensä vei hänet sairaalaan, jossa hän joutui olemaan 9 kuukautta.
Vammasta huolimatta Christine pääsi takaisin kouluun, joka sujuikin hyvin, vaikka kouluympäristö oli täynnä rakenteellisia esteitä. Oma kokemus ja intohimo kuitenkin vahvistivat hänen vakaumustaan toimia vammaisten ihmisten auttamiseksi, vaikka hän opiskelikin ensin kirjanpitäjäksi.
”Jokainen sukupolvi tarvitsee aktivisteja”
Vuonna 2019 Christine perusti EIWEN-järjestön (Endorois Indigenous Women Empowerment Network) endoroisnaisten ja -tyttöjen sekä vammaisten henkilöiden oikeuksien puolestapuhujaksi. Nyt EIWEN kouluttaa muidenkin alkuperäiskansojen aktiiveja ja järjestöjä keskisessä Keniassa. Christine on saanut sekä Kenian ihmisoikeuspuolustajien että kansallisen tasa-arvokomission palkinnon.
Palkinnot toivat tunnustusta kansalaisvaikuttamisesta syrjittyjen ihmisten, alkuperäiskansojen ja ympäristön puolesta. Työ on vienyt myös kansainvälisille areenoille, muun muassa YK:n ilmastokokoukseen ja alkuperäiskansafoorumiin. Viime toukokuussa Christine oli puhumassa Maailma kylässä -festivaaleilla Siemenpuu-säätiön kutsumana.
Christine kehottaa kaikkia, erityisesti nuoria, toimintaan. ”Viranomaisia ei tarvitse pelätä, vaikka puheesi saattavat tuoda uhkailuja. Paikalliset, kansalliset ja kansainväliset järjestöt ovat puolellasi. Muutos tapahtuu vain, kun rakenteellisiin esteisiin aletaan puuttua ensin omassa lähiympäristössä ja sitten laajemmin.”
”Teillä nuorilla on paljon energiaa. Me olemme toimineet teidän tulevaisuutenne eteen – nyt on teidän vuoronne jatkaa aktivismia”, Christine kehottaa. ”Rohkeutta ja intohimoa toimintaan tosin tarvitaan!”