Nepalilainen Bimala Gayak on kohdannut kastisyrjintää lapsesta saakka. Hän kasvoi kansalaisvaikuttajaksi. Bimalan vanhemmat olivat perinnemuusikoita, jotka kiertelivät kylissä esittämässä tekemiään lauluja. Nämä laulut käsittelivät maattomien, usein ylisukupolvisessa velkaorjuudessa elävien dalitien kokemia päivittäisiä haasteita.
”Isosiskoni eivät päässeet kouluun, minä olin perheeni ensimmäinen koulutettu tyttö. Tulen aina surulliseksi muistellessani ensimmäistä koulupäivääni. Dalit-kastistani johtuen minut pakotettiin istumaan perimmäiselle penkille. Syrjintä ei rajoittunut kouluun. Kun söin paikallisessa ravintolassa, jouduin pesemään astiat itse koska olin saastuttanut ne kastini vuoksi.”
Vain 15-vuotiaana Bimala auttoi kotikylänsä naisväkeä perustamaan säästöosuuskunnan. Ryhmä kokoontui kuukausittain ja jokainen jäsen talletti aluksi yhden rupian summan yhteiseen säästöön. Kylässä oli 85 kotitaloutta, jotka olivat korkeakastisten maanomistajien velkojien ja koronkiskureiden armoilla.
”Kun aloin ääneen vastustaa koronkiskontaa ja maanomistajien harjoittamaa taloudellista hyväksikäyttöä, monet heistä alkoivat uhkailla minua ja kyläläisiämme. Useana yönä piilouduimme maissi- tai riisipelloille peläten yläkastisten hyökkäystä koteihimme.”
Vuodessa säästöosuuskunta sai kerättyä tarpeeksi rahaa, että se kykeni auttamaan jäseniään korkojen ja lainojen takaisinmaksuissa.
Useita vuosia myöhemmin suuri Nepalissa toimiva kansainvälinen kansalaisjärjestö palkkasi Bimalan toimimaan kyläkehitystyössä. Ensimmäisenä työpäivänään hänet pakotettiin istumaan toimiston ulkopuolella olevan pöydän ääreen, koska hän oli dalit.
”Kerran kun olin kenttämatkalla, korkeakastinen perhe laittoi minut nukkumaan karjasuojaan, etten saastuttaisi heidän taloaan. Yöllä seuranani oli talon koira ja kuulin läheisyydestä leopardin karjuntaa. Sinä yönä leopardi kävi koiran kimppuun ja tappoi koiran. Itkin koko yön, koska tiesin, että ellei koiraa olisi ollut, niin olisin itse ollut leopardin uhri. Silloin päätin, että irtisanoudun työpaikastani ja palaan työhön oman heimoni pariin – heidän luonaan sentään saan kunnollisen yösijan.”
Vuodesta 2008 lähtien Bimala on toiminut Samaritan Uplift Service -järjestössä. Alun perin Suomen Lähetysseuran tuella perustettu järjestö kokosi yhteen dalitnuoria ympäri Nepalia. SUS on tähän päivään mennessä perustanut kouluja, maanviljelysosuuskuntia, kyläkehitysjärjestöjä ja kaksi sairaalaa. SUS:n tehtävä on vahvistaa ja voimaannuttaa nepalilaisen yhteiskunnan syrjimiä daliteja ja ajaa heidän asiaansa.
SUS on vuodesta 2019 lähtien mukauttanut toimintaansa vastaamaan Nepalin sisäiseen muuttoliikkeeseen, johon liittyy ihmiskauppaa eri muodoissa. Uusimmat hankkeet pyrkivät tukemaan dalityttöjä ja -naisia sekä muita syrjittyjä vähemmistöjä, jotka joutuvat aikuisviihdealalle ja seksityöhön.
”Haluamme auttaa seksityössä olevia vähemmistöjä. Lisäksi haluamme minimoida heidän kohtaamiaan terveysriskejä ja kouluttaa heitä olemaan tietoisia oikeuksistaan.”
”Tekemäni työn isoin merkitys on siinä, kun aikaisemmin halveksitut ryhmät saavat ihmisarvon ja ymmärtävät omat oikeutensa. Tässä on avain muutokseen.”