Hallituksen esitys laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi, eli ns. raja- tai käännytyslaki, on tulossa tällä viikolla eduskunnan täysistunnon käsittelyyn. Kyse on vuodeksi säädettävästä poikkeuslaista. Lakia on muutettu perustuslakivaliokunnan ensimmäisen lausunnon jälkeen hallintovaliokunnassa, ja perustuslakivaliokunta on 5.7. saanut siitä valmiiksi jatkolausunnon. Hallintovaliokunta käsittelee lakia uudelleen maanantaina 8.7. Fingo muistuttaa kansanedustajia kahdeksasta lakiesitykseen sisältyvästä vakavasta ongelmasta.
”Jokaisen kansanedustajan tulee punnita, onko lain valmistelun aikana esiin tulleet ongelmat vilpittömästi saatu korjattua vai tuleeko ratkaisuja välineellistettyyn maahanmuuttoon etsiä muista toimista”, toteaa Fingon vaikuttamistyön johtaja Ilmari Nalbantoglu.
Suomalaisten oikeusoppineiden arvioiden mukaan laki esitetyssä muodossaan merkitsisi ihmisoikeussopimuksien ja EU-oikeuden rikkomista. Myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari on kehottanut Suomea hylkäämään lakiesityksen[1]. Lain myötä Suomi ei noudattaisi ehdotonta palautuskieltoa ja joukkokarkoituskieltoa. Ehdoton palautuskielto on kirjattu muun muassa YK:n pakolaisoikeutta koskevaan yleissopimukseen, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Suomen perustuslakiin.
Lain kahdeksan vakavaa ongelmaa
- Vaikeassa asemassa olevat ihmiset Suomen ja Venäjän välillä: On mahdotonta määritellä tarkasti ja oikeudenmukaisesti, ketkä voivat olla oikeutettuja turvapaikkaan ja ketkä ovat välineellistettyjä pakolaisia. Esimerkiksi se, että Venäjä on antanut henkilölle polkupyörän ei välttämättä tarkoita, ettei hän olisi turvapaikan tarpeessa.
- Maailman pakolaisten asema: Vuoden 2023 lopussa maailmassa oli yli 117 miljoonaa kodeistaan pakon vuoksi poistunutta tai poistettua ihmistä[2]. Heidän määränsä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja heidän asemansa on vaikea. Tätä asemaa ei pidä vaikeuttaa rapauttamalla pakolaisia koskevia sopimuksia. Suomen tulee toteuttaa sitoumuksiaan: Suomi on sitoutunut noudattamaan Genevessä solmittua pakolaissopimusta ja vuoden 1967 pöytäkirjaa.
- Ihmisoikeudet periaatteellisena kysymyksenä: Ihmisoikeussopimusten oikeutus säilyy vain siten, että osapuolet sitoutuvat niihin sellaisina kuin ne yhdessä on sovittu. Maailman valtioilla on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä kunkin kansallista turvallisuutta vaarantaa. Siksi ihmisoikeussopimuksiin tulee suhtautua ehdottomina, eikä alistaa niitä kansallisille tulkinnoille. Suomen tulee toimillaan vahvistaa ihmisoikeuksiin sitoutumista.
- Kansainvälisen oikeuden uskottavuus: Maailman ihmisoikeudet ovat tilassa, joka ei kaipaa yhtään loikkaria lisää ihmisoikeuksien taivuttelijoiden ja rikkojien leiriin[3]. Suomen ei tule irtautumisellaan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista vähentää niiden uskottavuutta.
- EU-oikeus: Ehdoton palautuskielto on myös osa EU-oikeutta. Viranomaisten on ristiriitatilanteessa joka tapauksessa noudatettava EU-oikeutta. Suomen ei tule vähentää unionin yhtenäisyyttä, vaan noudattaa sitovaa EU-oikeutta.
- Geopoliittinen valtakamppailu: Venäjä pohjaa valta- ja vaikuttamispyrkimyksiään globaalissa etelässä näkemykselle, jonka mukaan ”länsimaat” vaativat globaalilta etelältä sitoumuksia, joita eivät itse noudata. Suomen ei tule toimillaan vahvistaa Venäjän vaikuttamispyrkimyksiä ja antaa pontta kertomukselle kaksinaismoralistisista länsimaista[4].
- Sääntöperusteinen maailmanjärjestys: Ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus ovat sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen ytimessä. Sääntöperusteisuus on yksi kestävän kehityksen edellytys. Se on myös Suomen etu: pienen maan turvallisuus pitkällä aikavälillä on taattu vain, jos maailman maat toimivat sovittujen sääntöjen mukaisesti. Myös hallituksen kesäkuussa julkaiseman ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon perusteena on, että ”Suomi toimii kansainvälisen oikeuden ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän vahvistamiseksi.”[5] Suomen ei tule nytkään toimia tätä pitkäaikaista linjaustaan vastaan.
- Oikeusvaltio: Perustuslain tulkintamenettely on ollut useiden oikeustieteilijöiden mukaan ongelmallinen[6]. Lain valmistelussa ovat painottuneet poliittiset tavoitteet. Esimerkiksi oikeusfilosofian yliopistonlehtori Maija Aalto-Heinilän ja julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlbergin mukaan[7] ”Oikeuden systematiikan ja perustuslain kokonaistarkoituksen valossa palautuskielto ja siihen liittyvä ihmisarvon loukkaamattomuus kuuluvat niihin perustuslain keskeisiin ratkaisuihin, joista ei voi tehdä edes rajattua poikkeusta”. Suomen ei tule tehdä ennakkotapausta, joka jatkossa mahdollistaisi ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien kaventamisen kansallisen turvallisuuden nimissä.
Rajalaki on tänään 8.7. hallintovaliokunnan käsittelyssä. Ellei yllä mainittuja ongelmia saada valiokunnassa ratkaistua, tulee vastauksia Venäjän välineellistettyyn maahanmuuttoon etsiä hallituksen esityksessä (HE 53/2024 vp) esitetyistä muista toteutusvaihtoehdoista tai muista julkisessa keskustelussa esitetyistä vaihtoehdoista.
Lisätiedot:
Ilmari Nalbantoglu, johtaja, vaikuttamistyö
p. 050 317 6693 | ilmari.nalbantoglu@fingo.fi
Lähteet:
[1] YLE 17.6.2024 Human rights chief calls on Finland to reject deportation bill https://yle.fi/a/74-20094590
[2] UNHCR (2024) Refugee data finder. Verkkoviite: https://www.unhcr.org/refugee-statistics/.
Viitattu 5.7.2024.
[3] Amnesty International (2024) The State of the World’s Human Rights: April 2024. Maailman ihmisoikeustilanne ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen tilanne ovat heikkoja. Erityisesti konfliktit, kuten Myanmarissa, Gazassa ja Ukrainassa, ovat johtaneet siihen, että eri valtiot ja toimijat rikkovat ja taivuttelevat ihmisoikeusvelvoitteitaan. Verkkoviite: https://www.amnesty.org/en/documents/pol10/7200/2024/en/. Viitattu 5.7.2024.
[4] Kts. aiheesta enemmän esim. Ulkopolitiikka-lehti (7.12.2024) Globaali etelä kyllästyi lännen tekopyhyyteen – maailmanjärjestyksen valtaa jaetaan uudelleen. Teksti: Kaarina Vainio. Verkkoviite: https://ulkopolitiikka.fi/lehti/4-2022/globaali-etela-kyllastyi-lannen-tekopyhyyteen-maailmanjarjestyksen-muuttuessa-valtaa-jaetaan-uudelleen/ Viitattu 5.7.2024
[5] Lainaus on selonteon tiivistelmästä selonteon kuvailulehdellä. Sääntöperusteisuuteen (tai sääntöpohjaisuuteen) viitataan kantavana periaatteena läpi selonteon. Viite: Valtioneuvosto (2024) Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:33. Verkkoviite: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165721/VN_2024_33.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 5.7.2024.
[6] Esimerkiksi oikeustieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuori Helsingin Sanomissa (29.6.2024) ja julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlberg YLEn Politiikkaradio-ohjelmassa (27.6.2024).
viitteet: Helsingin Sanomat (29.6.) ”Oikeusvaltio on vaarantunut Suomessa ennennäkemättömällä tavalla, sanoo professori Kaarlo Tuori”. Verkkoviite: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010522334.html Viitattu 5.7.2024. YLE Politiikkaradio (27.6.) ” ’Hälyttävä harha-askel’ – Oikeusoppinut: Perustuslakivaliokunta kyseenalaisti ensi kertaa tärkeän kivijalan”. Verkkoviite: https://areena.yle.fi/podcastit/1-70715411 Viitattu: 5.7.2024.
[7] HS 8.7.2024 Vieraskynä: Oikeudellinen tulkinta voi olla käännytyslaissakin objektiivista. Verkkoviite: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010542844.html. Viitattu: 8.7.2024.