Tilaisuudessa kansanedustajat Inka Hopsu (Vihreät), Pekka Toveri (Kokoomus), Minja Koskela (Vasemmistoliitto), ja Eva Biaudet (RKP) keskustelivat tietoiskujen pohjalta, miten Suomi voi konkreettisesti edistää tietoiskujen teemoja selontekojen kontekstissa. Kansalaisinfoon tuli salin täydet 50 henkilöä. Tilaisuus koettiin tärkeänä.
Inka Hopsu kertoi avauspuheenvuorossa parlamentaarisen selontekoneuvottelun olevan ohi Ulko- ja turvallisuuspoliittisen (utp) selonteon osalta. Hopsun mukaan neuvottelut eivät ole olleet yksimielisiä eivätkä helppoja. Seurantaryhmä ei ole nähnyt Kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön (kake) selontekoa, mutta on saanut kuulla siitä. Koska selonteot eivät ole vielä tulleet julkisuuteen, niitä ei voi virallisesti kommentoida. Jokainen voi kuitenkin lukea ristiriitakohdat Hallitusohjelmasta. Hopsu muistutti myös lakkautetun VGK-tuen merkityksestä, koska tukimuodolla tavoitetaan tuhansia opettajia ja kymmeniätuhansia nuoria.
Kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri, johtava asiantuntija Eeva Furman, piti tietoiskun teemalla: Agenda2030:n päättyminen häämöttää, ollaanko jäsenmaissa edelleen sitoutuneita? Furman kuvasi, miten yhteiskunnat ovat kriisiytyneet pandemiasta alkaen. Sdg:tä ryhdyttiin nappaamaan yksittäin, vaikka niitä kaikkia tarvitaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Liike-elämä on lähtenyt hyvin liikkeelle kestävän kehityksen edistämisessä. Myös paikallistaso on ottanut Agenda 2030 ohjenuorakseen. Kestävän kehityksen raportointi kokoaa edelleen paljon väkeä.
Paneelikeskustelussa Biaudet’n kertoi Suomella olevan yritystä sitoutua Agenda 2030:n toimeenpanoon, mutta ei riittävästi. Ukrainan jälleenrakentaminen voi tuoda aihetta uudestaan agendalle ja luoda ymmärrystä kestävän kehityksen tavoitteiden kokonaisuudesta. Hopsun mukaan Suomi ollut esimerkillinen Agenda 2030:n tunnetuksi tekemisessä. Toveri muistutti, että liike-elämän vaikutusta toimeenpanossa ei tule aliarvioida, mutta sitä tulee valvoa. Koskela muistutti kansainvälisen yhteisön, yhteistyön, demokratian ja dialogin merkityksestä ja siitä että sodista huolimatta meidän ei tule käpertyä sisäänpäin.
Lähetystöneuvos Melissa Säilä, ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta piti tietoiskun kehityspolitiikan ja kauppapolitiikan synergiasta. Säilä kuvasi Kake-selontekoa, joka annetaan Utp-selonteon jälkeen eduskunnalle. Selonteko täydentää Utp-selontekoa kauppa- ja kehityspoliittisilla toimenpiteillä, linjaa Suomen suhteita kehittyviin maihin, ottaa huomioon muutokset toimintaympäristössä ja on ensimmäinen selonteko, jossa kauppa- ja kehityspolitiikka on yhdistetty. Säilän mukaan yhdistelmäselonteko on tehty, koska merkittävä osa talouskasvusta tapahtuu kehittyvissä maissa. On tärkeää sitoa suomalaiset yritykset kasvuun. Kehittyvät maat ovat itsekin toivoneet lisää kauppaa LDC Future Forumilla. Näin ollen halutaan edistää molempia hyödyttäviä kauppasuhteita. Tässä Global Gateway on yksi strategia. Tavoitteena on myös saada yksityinen sektori osallistumaan Agenda 2030:n rahoitukseen. Hallitusohjelman mukaisesti kehittyvien maiden omaa yksityistä ja julkista rahoitusta vahvistetaan, jotta epätervettä apuriippuvuutta saadaan vähennettyä. Tarkoitus on luoda kumppanuuksia, joilla pyritään molempien hyötyyn ja keskinäiseen kunnioitukseen pyrkien pois avun antaja ja -saaja -asetelmasta. Kauppasuhteissa tavoitteena on avoimuus. Samalla pyritään vahvistamaan EU:n strategista kilpailukykyä ja edistämään sääntöpohjaista kauppaa. Selonteossa on mukana puhdas siirtymä, digitalisaatio, kriisinsietokyky ja huoltovarmuus. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa tuetaan. Entistä suurempi osa kehitysyhteistyöstä painottuu Ukrainan jälleenrakennukseen. Monet kehityspoliittiset toiminnot jatkuvat, vaikka niitä ei erikseen mainita selonteossa. Kehitysyhteistyön tuloksellisuuteen ja riskienhallintaan panostetaan.
Paneelissa Koskela huomautti usein kaupan vievän ja kehitysyhteistyön vikisevän, mutta ei ole poissuljettua, etteikö näitä voisi tehdä tasapainoisesti. Kauppapolitiikassa on tärkeää muistaa meidän olevan vastuullisia kysymyksistä, joissa ilmastonmuutos on vienyt mahdollisuuden elinkeinoon. Hopsu muistutti kehityspolitiikalla olevan itsenäisiä tavoitteita, joiden täytyy säilyä kauppapoliittisesta linkityksestä huolimatta. Euroopan vaatimuksista linkittää kestävä kehitys kauppasopimuksiin ei pitäisi luopua, mutta meidän pitäisi pystyä paremmin perustelemaan vuoropuhelun kautta, miksi haluamme edistää kehityspolitiikkaa osana kauppapolitiikkaa. Yhteiset kehityspolitiikan linjat on kirjattu Ylivaalikautiseen selontekoon, josta PS kyseenalaisti vain lähinnä rahoituskohdan, muuten kaikki allekirjoittivat sen. Biaudet oli huolissaan siitä, että kaupalla ei automaattisesti pysty edistämään kestävää kehitystä, mutta se voidaan linkittää hyvinvoinnin rakentamiseen. Määrärahojen huvetessa meidän pitää olla ainakin vahvoja sääntöperusteisuuden edistämisessä.
Ukrainasta keskusteltaessa Toveri toi esille sodan seuraukset. Hänen kuvasi, miten lusikat menivät sodan alettua uuteen jakoon, ja demokratia on uhattuna. Strategisena suunnitelmana ei kannata ruveta reagoimaan vain oireisiin vaan myös juurisyihin. On tärkeää, että EU satsaa siihen, ettei Afrikka jää Kiinan ja Venäjän kolonialismin jalkoihin. Venäjä repii vain kaiken hyödyn irti Afrikasta ja jättää luut. Täytyy priorisoida turvallisuutta demokratian ja kestävän kehityksen turvaamiseksi. Hopsu, Koskela ja Biaudet pitivät Ukrainan tukemista tärkeänä, mutta huomauttivat tarpeesta olla pitkäjänteisesti maailmassa mukana tukemalla muitakin maita.
Toiminnanjohtaja Anne Palm, Laajan turvallisuuden verkosto WISEstä kuvasi tietoiskussaan Kriisien hallintaa ja rauhan rakentamista kokonaisvaltaisesti, miten maailman kriisit ja konfliktit ovat jatkuvasti monimutkaistuneet. Monilla kriisialueilla soditaan jatkuvasti. Sotien, uhrien ja raiskausten määrä on kasvanut. Siviilien vammauttamista pidetään hyväksyttynä sodankäynnin keinona. Sen lisäksi käsillä on ilmastokriisi ja muut kriisit. Pyrkimys ratkaista konflikteja yksi kerrallaan ei enää toimi. Ratkaisuksi tarvitaan laajamittaisia yhteiseen päämäärään tähtääviä erilaisia keinoja ja inklusiivisuutta.
Paneelissa Toveri peräänkuulutti turvallisuuden katsomista laaja-alaisesti ja Suomen mahdollisuutta edelläkävijyyteen kokonaisvaltaisessa konfliktinhallinnassa, jossa työtä tehdään yhdessä paikallisten kanssa. Ilman naisten potentiaalia me emme ikinä onnistu näissä hommissa. Biaudet huomioi, että parlamentaarisissa kriisinhallintakomitean suosituksissa on siivilikomponentti, mutta se ei ole yhteiskunnan rakentamista vaan toiminnan legitimoimista. Aiemmin on ajateltu, että puolustusvoimat eivät halua tehdä yhteistyötä, mutta näin ei ehkä olekaan. Hopsu otti esille ulkoministeriön Neksus-paperin, jonka mukaan rauha ei ole kovinkaan pitkäkestoista, jos korruptiota ei saada kitkettyä. Hopsu totesi UTP-tuen ja rauhanjärjestöjen tuen lakkautuksen olevan ideologista. Koskela muistutti meidän elävän monikriisien ja kompleksisten kriisien aikaa, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan tutkijoiden ja järjestöjen osaamista sekä näiden toimijoiden rahoitusta.
Panelistit ottivat kantaa kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen globaalisti. He nostivat esille Suomen omasta kansalaisyhteiskunnasta huolehtimisen tärkeyden – sen rahoituksen ja osallisuuden, haavoittuvien ryhmien tapaamiset vierailuilla, kehittyvien maiden tyttöjen ja naisten kutsumisen neuvottelupöytiin, MEPien roolin oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajina sekä YK-mekanismit. Lisäksi keskusteltiin varallisuuserojen kasvun vaikutuksesta luontokatoon, tuloerojen pitämisestä maltillisina, köyhyyden vähentämisen tärkeydestä kansainvälisenä päämääränä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta päätöksissä ja verotuksen kehittämisestä esim. kaivosmineraalien ja ultrarikkaiden osalta.
Ohjelmajohtaja Anne Tarvainen, WWF:ltä piti videotietoiskun Ympäristön ja ilmaston rooli turvallisuuden ja kehityksen tukena. Paneelikeskustelussa Koskela korosti puheenvuoron tärkeyttä. Hänen mukaansa tämänhetkisen maailman prioriteetin pitäisi olla ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta. Ei pidä määritellä metsäkriteereitä niin tiukasti, ettei Etelä-Suomesta metsiä tarvitse suojella. Toveri muistutti, että tutkijoiden mukaan Syyrian sisällissota on ensimmäinen ilmastonmuutoksen aiheuttama sota.
Lopuksi käytiin läpi yleisökysymyksiä selonteoista. Yleisöstä kysyttiin, voisiko selontekojen päämääränä olla kestävä kehitys, miten ihmisoikeudet taataan neuvoteltaessa kauppasuhteista autoritääristen maiden kanssa ja miten talousintressien edistämisessä huomioidaan työelämän normit kuten ihmisarvoinen työ. Yleisöstä tuotiin esille huoli kansalaisyhteiskunnan kaventuneesta tilasta ja kaikkien kaikkein mahdollisuudesta osallistua poliittisiin prosesseihin. Biaudet’n mukaan Utp-selonteossa on haettu enemmän yhteyksiä Hallitusohjelmaan, kuin että olisi tehty uutta dokumenttia. Myös parlamentaarinen osallistuminen on ollut aiempaa vähäisempää. YK-mekanismien ja kansainvälisen sopimusjärjestelmän turvaaminen on tekstissä keskeistä, vaikka se voisi olla vielä vahvemmin. On luvattu, että kestävä kehitys on mukana. Eduskuntakäsittelylle tulee olemaan tarvetta, jotta se on riittävän perusteellinen. Selontekojen merkitys vähenee, jos ei ole laajaa osallistumista. Ei ole tarpeen toistaa vain Hallitusohjelmaa. Ulkoministeriltä löytyy ymmärrys ihmisoikeusasioihin. Hopsu toivoo, ettei viime hallituksen ilmastonmuutoksen rinnalle nostamaa luontokatoa menetetä. Selontekoneuvottelu parlamentaarisessa seurantaryhmässä ei ollut kovinkaan yksimielinen. Ylivaalikautista tehdessä Hallitusohjelma oli syrjässä, jolloin neuvoteltiin yhteistä paperia. Hyväksyttiin, että osa jää erimielisiksi. Nyt ulkoasiainvaliokunnan mietintöteksteihin tulee kova paine. Hopsu on välittänyt viestin presidentti Stubbille. Selontekopaperi on iso, koska siinä on YK-strategia ja se pitää sisällään EU-strategian (jota ei tule erillisenä tälle kaudelle). Teksti ei yhteismitallista: osa tekstistä on hyvää, osasta tuntuu puuttuvan paljon. Jos kauppapolitiikalla tavoitellaan kestävän kehityksen tavoitteita, sillä on paljon saavutettavissa. Hallitusohjelmassa ei ole kirjausta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ihmisoikeusperustaista, siitä voi päätellä paljon. Demokratian tila heikkenee ihmisoikeuksien nakertamisella. Sitä vahvistetaan vähemmistöjen mukaan ottamisella.