Kenen ehdoilla teknologiajätit toimivat? Ketä varten yhteiskuntaa ja palveluita kehitetään ja onko sen käyttämiselle sääntöjä? Kuka rakentaa algoritmit, jotka vaikuttavat siihen, mistä yhteiskunnassa puhutaan, millaista mediaa ihmiset näkevät ja millaista tietoa he löytävät asioista?
Nämä kysymykset muistuttavat meitä datan yhteiskunnallisesta ulottuvuudessa, jota emme usein tule edes ajatelleeksi navigoidessamme digiviidakossa. Datalla viitataan digitaalisesti tallennettuun, merkeistä ja symboleista koostuvaan, koneellisesti luettavissa olevaan informaatioon. Datan määrä lisääntyy koko ajan ja sen rahallinen arvo kasvaa, mutta samalla siihen liittyy myös monia ongelmia, kuten läpinäkymättömyyttä. Emme esimerkiksi tiedä paljoakaan siitä, miten meitä koskevaa dataa kerätään ja käytetään tai kuinka vaikkapa algoritmit toimivat. Datataloudelle ei ole myöskään tehty reiluja sääntöjä, eikä sen toiminta ole selkeää yksittäisille ihmisille eikä useimmille yrityksillekään. Tällä hetkellä datasta hyötyvät vain muutamat kansainväliset suuryritykset. Tämä läpinäkymättömyys vaikeuttaa ihmisten luottamusta toisiinsa ja erilaisiin organisaatioihin. Siksi myös demokratia on vaarassa.
Demokratian kannalta sosiaalisessa mediassa piilee valtava potentiaali, mutta vallalla olevat trendit vievät kehitystä väärään suuntaan. Suuret teknologiayhtiöt ovat esimerkiksi luvanneet estää väärien tietojen levittämisen, mutta eivät ole siinä onnistuneet. Sosiaalisen median alustat kalastelevat ihmisten huomiota kaikin keinoin, kuten kärjistämällä asioita ja luomalla vastakkainasettelua, mikä lisää ihmisten ärtymystä ja vihaa ja vähentää halua osallistua sosiaalisessa mediassa käytäviin keskusteluihin.
Tällä hetkellä valta onkin niillä, jotka osaavat hyödyntää informaatiovirtoja omien tavoitteidensa mukaisesti. Kyse ei ole pelkästään siitä, että teknologia on kehittynyt paljon viime vuosina, vaan kyseessä on myös kulttuurimme muutos. Ennen internetiä ihmisille oli selvempää, miten media toimii, sillä sen toiminnan säännöt rakennettiin vuosisatojen kuluessa. Tällaisia sääntöjä ovat esimerkiksi journalistin ohjeet. Internetiin ei ole syntynyt vastaavaa säännöstöä eikä verkossa tapahtuvalle vaikuttamiselle ei ole yhteisiä pelisääntöjä. Siellä voittajia ovat ne, jotka saavat suurimman näkyvyyden.
Nämä nykyiset some-alustat ja niiden toimintamallit eivät kuitenkaan ole kehityksen päätepiste. Myös keskustelukulttuurimme voi muuttua paremmaksi. Siksi juuri nyt on tärkeää kuvitella ja kehittää yhdessä kokeilemalla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mediaympäristöjä ja osallistumisen tapoja. Ihmisten ei pitäisi juuttua pelkän synkän tulevaisuuden kuvitteluun. Kuka tahansa voi luoda ja jakaa sisältöjä ja vaikuttaa siihen, mitä asioita pidetään tärkeinä ja miten valta jakautuu.