Vuosi 2024 on vaalien supervuosi, jolloin lähes puolet maailman väestöstä suuntaa vaaliuurnille. Miten vaalit lopputulemineen voivat vaikuttaa tuleviin ilmastoneuvotteluihin?
Venäjän maaliskuisten presidentinvaalien tulos oli pitkälti tiedossa jo etukäteen. Intian nykyisestä pääministeri Modista povataan tässä kuussa alkavien vaalien voittajaa, minkä vuoksi Intian ilmastopolitiikka tulee tuskin muuttumaan radikaalisti vaalien myötä. Poliittisen vallan ennustetaan puolestaan siirtyvän europarlamenttivaaleissa oikealle, mutta muutos saattaa olla odotettua maltillisempi.
Katseet kohdistuvatkin Yhdysvaltoihin, jossa Trumpin ja Bidenin välisen kamppailun tulos on vaikeimmin ennustettavissa. Trumpin mahdollisella voitolla saattaa olla merkittäviä riskejä ilmastotoimille ja -neuvotteluille, mutta ne ilmenevät todennäköisimmin vasta ensi vuoden COP30-kokouksessa. Viime kautenaan Trump johdatti Yhdysvallat irti Pariisin sopimuksesta, mutta maa osallistui aktiivisesti ilmastoneuvotteluihin. Trumpin uusi kausi voisi olla aikaisempaa radikaalimpi. Trump on esimerkiksi jo luvannut kampanjassaan uusia investointeja fossiilisiin polttoaineisiin. Jos Yhdysvaltojen kaltainen jätti ei sitoudu uusien kansallisten ilmastotavoitteiden kirittämiseen, voi se syödä uskottavuutta ja luoda epäluottamusta ilmastosopimuksen osapuolten välille.
Millaisia vaikutuksia muuttuvilla suurvaltasuhteilla on?
Kiina ja Yhdysvallat ovat löytäneet viime vuosina jonkun verran yhteistä säveltä COP-kokouksissa, mitä on historiallisesti tarkasteltuna pidetty kriittisenä onnistuneiden lopputulemien kannalta. Nancy Pelosin vierailu Taiwanissa elokuussa 2022 teki hetkellisen särön maiden suhteisiin, mutta saman vuoden marraskuisessa COP27-kokouksessa maiden ilmastolähettiläät kävivät jo vuoropuhelua. Suuri osa vuosien 2021–2023 aikana nähdystä korkean tason yhteistyöstä voidaankin yhdistää juuri maiden ilmastolähettiläisiin John Kerryyn ja Xie Zhenhuaan, joilla on ollut hyvät välit. Nyt sekä Kiinan että Yhdysvaltojen ilmastolähettiläät ovat kuitenkin vaihtuneet. Uusien lähettiläiden keskinäisten suhteiden rakentaminen ei tapahdu hetkessä, minkä vuoksi on mielenkiintoista nähdä, miten uusien lähettiläiden keskinäinen dynamiikka näyttäytyy COP29-kokouksessa.
Venäjästä tullee entistä riippuvaisempi Kiinasta Ukrainan sodan myötä, mikä muuttaa maiden välisiä suhteita. Vaikka mailla on ja on ollut paljon yhteistyösuunnitelmia ja -projekteja, niin usein ne eivät ole kuitenkaan toteutuneet tai niitä on lykätty kauemmaksi. Kiina yrittää tasapainotella lännen ja Venäjän välillä, minkä vuoksi Kiina-Venäjä-suhteet tuskin tulevat olemaan erityisen näkyvillä COP29-kokouksessa.
COP-kokous järjestetään kolmatta kertaa peräkkäin öljyvaltiossa, tällä kertaa Azerbaidžanissa. Mitä seurauksia tällä on?
Viime vuoden COP28-kokous osoitti, että mitä enemmän fossiilisiin polttoaineisiin kiinnitetään huomiota, sitä ilmeisemmäksi öljyvaltioiden ja -yritysten lobbausvoima käy. Kaikki öljyvaltiot eivät ole varautuneita ja valmiita vihreään siirtymään, ja riskinä on, että ne yrittävät estää ilmastoneuvotteluiden edistymistä näissä kysymyksissä. COP-kokousten pitäminen öljyvaltioissa ei silti ole ainoastaan negatiivinen asia, sillä se voi kiinnittää huomiota ”virtahepoon olohuoneessa” eli fossiilisiin polttoaineisiin.
Toistaiseksi on vaikeaa arvioida, miten tilanne tulee Azerbaidžanissa kehittymään. On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tilaa kysymys fossiilisista polttoaineista lopulta Azerbaidžanissa saa.
Miltä kansalaisjärjestöjen tila neuvotteluissa näyttää geopolitiikan kiristyessä?
Viime aikoina on keskusteltu COP-kokousten paisumisesta ja siitä, onko kansalaisjärjestöjen ja tarkkailijoiden oltava samassa paikassa teknisten neuvottelujen kanssa. On kuitenkin erittäin tärkeää, että COP-kokousten ”kaksi maailmaa” eli kansalaisyhteiskunta ja viralliset neuvottelut yhdistyvät. Kansalaisjärjestöt luovat painetta päättäjille, kuten COP28-kokouksessa fossiilisten polttoaineiden kohdalla nähtiin.
Kiristyvä geopolitiikka voi vaikuttaa siihen, miten ilmastokokousten osapuolet suhtautuvat kansalaisjärjestöihin ja mahdollisiin mielenosoituksiin. Esimerkiksi Gazan sota jakaa ilmastokokouksen osapuolia, jotka ovat reagoineet tulitaukoa vaatineisiin mielenosoituksiin vaihtelevasti.
Mistä etsiä toivoa tämän kaiken keskellä?
Maailmanlaajuisen ilmastohallinnon pirstaloituminen ja COP-kokousten monimutkaistuminen eivät ole itsessään negatiivisia asioita, vaan ne voivat myös mahdollistaa valtioiden uusia liittoumia ja rakentaa siltoja globaalin pohjoisen ja etelän välille.
Geopoliittisten jännitteiden tai vaalitulosten vaikutukset eivät ole suoraviivaisia. Esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen kilpailu vihreässä teknologiassa jatkuu riippumatta presidentinvaalien tuloksista, mikä vie ilmastotoimia eteenpäin. Jännitteet voivat syödä keskinäistä luottamusta, mutta ne eivät aina estä teknisiä neuvotteluja.