Ilmastokatastrofin torjuminen edellyttää ripeitä ja määrätietoisia toimia Suomen uudelta hallitukselta. Hallitusohjelmassa on sitouduttava kansalliseen ilmastolakiin sekä tukemaan EU:n vuoden 2020 päästövähennystavoitteen nostamista vähintään 30 prosenttiin.
Suomen ja muiden teollisuusmaiden on vähennettävä omat päästönsä lähelle nollaa vuosisadan puoliväliin mennessä. Sitova, ilmastotieteeseen perustuva lainsäädäntö tukee pitkäjänteistä ja ennustettavaa politiikkaa, jolloin myös virheinvestoinneilta vältytään. Ilmastolaki velvoittaisi vähentämään päästöjä vuosittain laadittavan hiilibudjetin mukaisesti ja ohjaisi tehokkaisiin päästövähennyksiin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Ripeät ja kunnianhimoiset päästövähennykset ovat Suomen etu. Päästöjen vähentäminen on helpompaa ja halvempaa, kun se aloitetaan heti. Euroopan komission mukaan sitoutuminen vähintään 30 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin säästäisi EU:n tasolla 40 miljardia euroa öljyn ja kaasun tuonnista vuonna 2020 ja tuottaisi vuositasolla 30 miljardin arvosta terveyshyötyjä. Samalla energiaomavaraisuus paranee ja investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen luovat uusia työpaikkoja ja kilpailukykyä.
Toimien lykkääminen nostaa ilmaston lämpenemisen taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät erityisesti köyhät ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, vaikka he ovat vähiten vastuussa ongelmasta.
Irti turpeenpoltosta, kohti energiatehokkuutta
Suomi voisi energiansäästöä tehostamalla, uusiutuvia energialähteitä lisäämällä ja haitallisista energiamuodoista luopumalla vähentää päästöjä 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä.
Turpeen polton tukeminen on suomalaisen ilmastopolitiikan häpeäpilkku. Turpeenotto uhkaa myös suoluontoa ja pilaa vesistöjä. Kivihiilen luokkaa olevat ilmastopäästöt aiheuttavan turpeen suosiminen energiaverotuksessa onkin lopetettava ja turpeen syöttötariffista pitää luopua. Väärien taloudellisten kannustimien poistaminen on myös talouspoliittisesti perusteltua.
Ympäristöjärjestöt kehottavat puolueita sopimaan myös uusista taloudellisista ohjauskeinoista energiatehokkuuden ja energiansäästön parantamiseksi. Liikenteen ja asumisen energiatehokkuuden parantaminen sekä vähäpäästöisten autojen entistä voimakkaampi suosiminen verotuksessa olisivat askelia oikeaan suuntaan. Lisäksi kotitalousvähennys tulisi laajentaa koskemaan energiapihejä remontointi- ja asumisratkaisuja.
Vahva ympäristöhallinto
Vahva ja riittävästi resursoitu ympäristöhallinto on hyvän ympäristöpolitiikan edellytys. Ympäristöhallinto on yleisen edun valvoja, jonka tehtävänä on huolehtia luonnon- ja ympäristönsuojelusta kokonaisvaltaisesti ja pitkällä aikavälillä. Ympäristöministeriön tulee johtaa alueellista ympäristöhallintoa, jotta yleinen etu toteutuu. Ympäristöongelmien hallinnan tarve kasvaa tulevaisuudessa entisestään biodiversiteetin heikkenemisen ja erityisesti ilmastonmuutoksen tähden.
Järjestöt ehdottavat ministeriörakenteen uudistamista niin, että työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa olevat ilmasto- ja energia-asiat sekä liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät liikenteen osalta siirretään osaksi ympäristöministeriötä.
Lisätietoja
Tapio Laakso, ohjelmajohtaja, Greenpeace, p. 040 181 6559
Tuuli Hakkarainen, kehityspoliittinen asiantuntija, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, p. 040 761 8925
Taina Hanhikoski, ilmastovastaava, Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry, p. 09 23150564
Aino Pennanen, ilmastonmuutosasiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu, p.050 326 3487
Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, p. 040 754 7371
Laura Meller, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, p. 044-5377193
Bernt Nordman, toiminnanjohtaja, Natur och Miljö rf, p. 045 270 0313
Venla Virkamäki, ilmasto- ja energiavastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto, p.050 345 4411
Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi, p. 045 631 8353