BBC: Etiopia käyttää kehitysapua sorron välineenä

Tutkivat journalistit näkivät Etiopiassa, kuinka hallituspuolueen äänestäminen takaa paremmat olot — ja opposition tukeminen voi johtaa kamaluuksiin. Silti länsimaat tukevat Etiopiaa kehitysavulla.

Teksti: Esa Salminen

BBC:n tutkivan journalismin yksikkö ja Newsnight-ohjelma pureutuivat perjantaina julkaistussa ohjelmassa ongelmaan, joka vaivaa kehitysapua eri mittakaavassa melkein kaikkialla: apu pönkittää vallassa olijoiden valtaa, ja kun avusta käytännössä tulee osa julkista rahaa, aina on riski, että sitä eivät saa opposition edustajat, tai alueet, joilla oppositiota kannatetaan.
Angus Sticklerin ohjelmassa kuullaan karmeita tarinoita sotilaiden tekemistä raiskauksista ja kidutuksesta vankiloissa, ja vieraillaan oppositiota tukevassa kylässä, jonka ihmiset eivät saa valtiolta lannoitteita tai siemeniä — toisin kuin jotkut hallitukselle suopeammat yhteisöt.
Samaan aikaan Etiopiaan — jonka hallitusta näistä teoista syytetään — virtaa kehitysapua, eikä ainakaan ulospäin näytä siltä, että avunantajia kovin kiinnostaisi se, miten Etiopia kansalaisiaan kohtelee. Lännen ystävänä voi tunnetusti pysyä, vaikka polkisi ihmisoikeuksia.
Ohjelmassa haastatellaan Ben Rawlensia Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestöstä. Tämän mukaan Brittein hallituksen pitää miettiä paljon strategisemmin miten toimia hallinnon kanssa, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Miten sellaisessa kontekstissa varmistetaan, että apu menee sinne, minne sen kuuluu?
Se, kuten hän itsekin sanoo, on hyvin vaikea kysymys vastata.
***
Minä kysyisin, miten tehdä sellaista työtä, että vallitseva tilanne muuttuu. Avun tarkoituksena on ohjelmankin mukaan saada Etiopia jaloilleen, vahvistaa demokratiaa ja luoda oikeusvaltiota. Todistusaineiston perusteella toimittaja tuomitsee, että näyttäisi siltä, että apu epäonnistuu.
Ohjelmassa vähän häiritsee sen poleemisuus, niin kuin apukritiikissä usein.
Katsotaanpa lukuja. Etiopia saa vajaat neljä miljardia dollaria kehitysapua vuosittain (OECD Aid at a Glance 2009). Siitä noin puolet on kahdenvälistä apua, jolla on jotakuinkin suoria diplomaattisia vaikutuskanavia, joilla maan demokraattisuuteen voi vaikuttaa. Koko apu vastaa reilua 13 prosenttia maan bruttokansantulosta. Kolmannes avusta on humanitääristä apua vaikkapa juuri kuivuuksien kiusaamille ihmisille. Etiopiassa on 83 miljoonaa ihmistä.
Työkalu, jonka pitäisi luoda oikeusvaltio, taata demokratia ja nostaa Etiopia jaloilleen, on siis 46 dollaria per henki — vuodessa. Jos ei onnistu, niin apu epäonnistuu. Rivien välissä vihjataan, että Etiopian tukemisen voisi lopettaa, koska hallitus kohtelee kansalaisiaan epätasaisesti. Jotenkin tuntuu, että odotukset ovat vähän liian korkealla.
***
Toisin kuin Newsnightiin vieraaksi suostunut suurlähettiläs Abdirashid Dulane, minä en epäile, etteikö Etiopian hallitus aivan hyvin saata kohdella kansalaisiaan epäreilusti sen mukaan miten nämä ovat äänestäneet. Toinen kysymys on, miten sellaisen valtion kanssa tulisi toimia. Usein siteeratun letkautuksen mukaan jos avustaisimme vain sellaisia maita joihin täysin luotamme, voisimme tukea vain Ruotsia — jos sitäkään.
Minua vähän ihmetyttää suurlähettilään kaiken kiistävä tyyli. Kaikki on hänestä hyvin, ja kaikki kritiikki valhetta ja huonoa journalismia. Kyllä minusta olisi voinut sanoa, että vaikka hallitus pyrkiikin rakentamaan täyttä oikeusvaltiota, on Etiopia vielä köyhä maa, ja ikävä kyllä vankiloissa ja pakolaisleireillä tapahtuu laittomuuksia, joihin puututaan. Tai jotain siihen tyyliin.
Etiopia on kyllä apuvaroilla ja omilla varoillaan tehnyt paljon hyvääkin: suurlähettiläänkin kehumat varotoimenpiteet ovat esimerkiksi pitäneet maan poissa nälänhädän kurimuksesta. Jos Etiopiaa ei olisi viime vuosikymmeninä autettu, millaisessa jamassa se olisi? Sitä ei voi tietää, mutta varovainen arvioni olisi, että jossain vuoden 1984 ja nykyisen välissä.
***
Sanoin aluksi, että ongelma on yleinen. En toki tarkoita, että kaikissa kehitysmaissa raiskataan opposition kannattajia sumeilematta, vaan sitä, että apu usein kanavoituu sellaisten hallitusten läpi, joissa vallassa on vain yksi puolue. Silloin se välillisesti tukee sen puolueen valta-asemaa, ja mahdollistaa sen, että on puolueen käsissä mihin tiet vedetään ja siltarummut roudataan.
Yksi kestovastaus tähän dilemmaan on se, että avulla voidaan tukea kansalaisyhteiskuntaa ja koulutusta, jotka toivottavasti vahvistavat aikojen saatossa (monipuolue-)demokratiaa.
Onko muilla muita vastauksia? Kuinka tukea sellaisia hallituksia, jotka ovat vähintäänkin tietyiltä osin epäilyttäviä? Vai pitäisikö olla nollatoleranssi ja katkaista kaikki apu kun kumppanihallitus tekee jotain törkeää?