Kuva: iStock/erhui1979

Poikkeukselliset olosuhteet, poikkeukselliset keinot

Kaikki vanhat hyvät keinot eivät enää toimi eivätkä ainakaan ratkaise edessämme olevia haasteita riittävällä nopeudella, kirjoittaa Fingon kestävän kehityksen johtaja Rilli Lappalainen.

Olin kiinnostavassa tilanteessa muutama viikko sitten: useat itäisen Euroopan kollegat kysyivät mielipidettäni siitä, että he käyttäisivät Ukrainan auttamiseksi kertyneitä varoja aseiden hankkimiseen ukrainalaisille. Tätä oli pyydetty ukrainalaisten kansalaisjärjestöjen toimesta.

Muistan vastaavan tilanteen Etelä-Sudanista ja Myanmarista. Silti huomasin ihmetteleväni, pohditaanko eurooppalaisissa järjestöissä todella tällaista.  

Kun lopulta tokenin kysymyksen aiheuttamasta hämmennyksestä, vastasin, ettemme ole keskustelleet järjestöjen kesken tällaisesta avusta. Tietenkin meidän pitäisi vastustaa kaikkea väkivaltaa; osaamisemme on humanitäärisessä avussa, kehitysohjelmien toteuttamisessa, viestinnässä ja vaikuttamistyössä – ei asehankinnoissa.  

Kysymys kuitenkin osoitti konkreettisesti sen, että poikkeukselliset olosuhteet ajavat pohtimaan poikkeuksellisia keinoja. Ja hyvä niin, sillä kaikki vanhat hyvät keinot eivät enää toimi eivätkä ainakaan ratkaise edessämme olevia haasteita riittävällä nopeudella.  

Nyt Suomi on tehnyt historiallisen päätöksen hakea Nato-jäsenyyttä vahvistaakseen puolustustaan muuttuvassa maailmassa. Totaalista asenteenmuutosta, joka Suomessa on tapahtunut näin lyhyessä ajassa, voidaan pitää eräänlaisena lobbauksen maailmanennätyksenä. Sulka Putinin hattuun! Motivaatio Natoon liittymiselle on ilmeinen, mutta onko kyseessä tavoite turvata omaa selustaa, olla osa samankaltaisten maiden liittoa vai onko Nato väline edistää meille tärkeitä asioita?  

Suomen Natoon liittyminen pitää nähdä joukkoon kuulumisen tunteen vahvistamisena, työkaluvalikoiman laajentamisena sekä tarvittaessa kriittisenäkin sisäpiiriläisyytenä.

Rinnastin mielessäni Nato-keskustelun eurooppalaisten sisarorganisaatioidemme kanssa viimeisten puolentoista vuoden aikana käymäämme keskusteluun uudesta strategiasta kattojärjestöllemme CONCORDille. Aikaikkuna on tarkoituksella ollut pitkä, koska olemme halunneet valmisteluvaiheessa myös testata tekemisen tapoja. Strategian sisällön ohella toimintatapamme verkostona on yhtä ratkaiseva kuin se, mihin työssämme keskitymme. 
 
CONCORDin tehtävä on vaikuttaa erityisesti Euroopan unioniin, sen kaikkiin instituutioihin ja EU:n globaaliin toimintaan. Strategian sisällöllinen fokus tulee olemaan eriarvoisuuden vähentämisessä ja katsomme sitä muun muassa talouden ja tasa-arvon näkökulmista.  

Eurooppalaisena verkostona tavoitteemme saavuttaminen riippuu siitä, kuinka käytämme resurssejamme ja pääomaamme. Yksi osa toimintakulttuuria perustuukin jäsenten ja muiden kumppaneiden tiiviiseen sitoutumiseen yhteisiin tavoitteisiin. Toivottavasti pystymme luomaan myös turvallisen tilan debatoida ja jalostaa viestejämme. Lisäksi haluamme haastaa vakiintuneita toimintatapojamme. Olisiko jo aika keskittyä viimeisen päälle viilattujen raporttien kirjoittamisen sijaan vaikkapa puolivalmiiden ajatusten esiin nostamiseen ja niiden työstämiseen julkisuudessa?   

Tällä tavoin voisimme vahvistaa ilmatilan haltuunottoa, ohjata keskustelua haluamaamme suuntaan ja tuottaa innovatiivisia ratkaisuja haasteisiin, joihin vastaamiseen perinteiset ratkaisut eivät aina toimi. Systemaattisen vaikuttamistyön ja viestinnän lisäksi uskomme näillä työkaluilla pääsevämme kohti missiotamme tasa-arvoisemman ja kestävämmän tulevaisuuden saavuttamisessa. Jotta työ olisi konkreettisempaa ja helpommin mitattavaa, laadimme tuleville vuosille myös tarkemmat vaikuttamissuunnitelmat.   

Monet yksittäiset toimijat näkevät lisäarvon kuulumisessa samankaltaisten kerhoon. Useat järjestöt ovat Fingon jäseniä, Fingo kuuluu EU-tasolla CONCORDiin ja sekä Fingo että CONCORD ovat kansainvälisen verkoston, Foruksen, jäseniä. Verkostoitumalla itse viestimme myös uskovamme monenkeskiseen yhteistyöhön. Meillä on yhteinen visio, jonka eteen haluamme yhdessä tehdä töitä.  

Se, ovatko kattojärjestöt parhaimmat väylät saada haluttua muutosta aikaiseksi, riippuu tietenkin asiayhteydestä. Tätäkin kannattaa rakentavasti arvioida ja haastaa, tehdä valintoja. Niinpä Suomen Natoon liittyminenkin pitää nähdä joukkoon kuulumisen tunteen vahvistamisena, työkaluvalikoiman laajentamisena sekä tarvittaessa kriittisenäkin sisäpiiriläisyytenä.