Ovatko ihmisoikeudet myös naisten oikeuksia?

Olen viihdyttänyt (!) teitä muutamilla artikkeleilla koskien Mosambikin tätä päivää ja ongelmia. Muistot omista ongelmista häviävät kuitenkin yllättävän nopeasti, kun silmien eteen lyödään aivan oikea ongelma.

Teksti: Ritva Parviainen

Haluan kertoa teille, mitä Mosambikissa perinteen nimissä edelleen voi tapahtua naiselle, kaikista ihmisoikeuksien ratifioimisesta ja naisten oikeuksien lisäämisyrityksistä huolimatta. Varoitan herkimpiä henkilöitä – tämä ei ole hauskaa luettavaa. Itse en voinut tätä itkemättä kirjoittaa.
Kaikki alkoi 28.12.2011, kun 34-vuotias perheenäiti Sra Isabel (nimi muutettu) oli kahden tyttärensä (16- ja 6-vuotiaat) keräämässä cashew-pähkinöitä eräällä hylätyllä tontilla Cabo Delgadon maakunnassa. Samalla tontilla, puolen kilometrin päässä, oli samaan aikaan menossa perinteinen Maconde-poikien initiaaliriitti.
Puolen päivän aikaan neljä näistä nuorukaisista lähti kepein ja veitsin aseistettuna paikalle, jossa Sra Isabel työskenteli. Pojat alkoivat pahoinpidellä häntä ja veivät hänet väkisin omaan majapaikkaansa. Tyttäret eivät siinä tilanteessa pystyneet tekemään muuta kuin hakemaan avuksi perheen isän. Aviomiehen saapuessa paikalle Sra Isabel oli riisuttu alastomaksi, häntä oltiin lyöty ja hänet oli raiskattu useaan otteeseen. Hänen raiskaamistaan jatkettiin myös aviomiehen silmien alla. Raiskaajat olivat etupäässä riittiseremonian johtajia, kaikki aikuisia miehiä. Raiskausten aikana kaksi miestä piti kiinni Sra Isabelin käsistä, kaksi muuta jaloista. Myös joitakin nuorukaisia pakotettiin sukupuoliyhdyntään Sra Isabelin kanssa. Muut nuoret miehet huvittelivat leikkimällä uhrin rintaliiveillä ja paidalla. Pahoinpitelyn ja raiskausten aikana Sra Isabel välillä pyörtyi, mutta hänet herätettiin heittämällä kylmää vettä kasvoille. Hänet myös pakotettiin nielemään pillereitä, joiden alkuperästä ei ollut tietoa.
Aviomies ei voinut estää rikosta, eikä hänen pyyntöihinsä vaimon vapauttamisesta suostuttu. Ei myöskään avuksi haettu asuinalueen hallinnollinen johtaja voinut tehdä mitään, hänenkään pyyntöihinsä ei vastattu. Päinvastoin, raiskaajat kantoivat Sra Isabelin kauemmas maastoon, jossa he sanoivat tappavansa tämän. Poliisit saatiin paikalle vasta myöhään illalla. Tällöin läsnä oli 17 miestä, joista neljä otettiin poliisilaitokselle. Toiset pääsivät pakenemaan. Seuraavana päivänä pidätettiin vielä kaksi miestä.
Kesti vuorokauden ennen kuin Sra Isabel pääsi Pemban maakuntasairaalaan. Täällä häntä hoidettiin neljän päivän aikana, sekä fyysisten että henkisten vammojen johdosta.
Kaksi päivää raiskauksen ja pahoinpitelyn jälkeen erään syytetyn sukulaismies meni tarjoamaan rahaa Sra Isabelin perheelle. Seuraavana päivänä olisi initiaaliriittien viimeinen päivä. Sukulaismies pyysi, ettei pidätettyjä miehiä vastaan nostettaisi syytettä, jotta he voisivat olla mukana seremoniassa. Pyyntöön ei suostuttu eikä rahoja otettu vastaan.
Tästä eteenpäin tilanne on epäselvä. Selvää on kuitenkin, että pidätetyt kuusi miestä vapautettiin uudenvuoden aattona. Poliisien mukaan raiskauksista ja pahoinpitelystä ei ollut tarpeeksi näyttöä. Uhria ja hänen perhettään ei oltu tässä vaiheessa edes kuulusteltu. Raiskaajat puolustivat tekoaan sillä, että Sra Isabel oli ollut paikalla, jossa oli meneillään perinteinen riitti. Naisilta on näille alueille pääsy kielletty. Jos joku nainen tavataan paikalta, hän ei pääse sieltä pois ennen kuin on ollut sukupuoliyhteydessä jonkun miehen kanssa.
Riittien tarkoituksena on periaatteessa valmistaa pojat myös tulevaan perhe-elämään, jotta he oppivat ottamaan vastuun vaimosta ja lapsista. Yllättäen he oppivatkin, ettei naisella ole minkäänlaisia oikeuksia, heidät voidaan joukkoraiskata ja pahoinpidellä jonkun keksityn perinteen varjolla. Perinteen, joka palvele vain miesten primitiivisiä viettejä ja heidän¨oikeuksiaan¨.
***
4.1.2012 rikostutkimus avattiin uudelleen, mutta mitään ei tapahtunut. Sekä Liga dos Direitos Humanos (Mosambikin suurin ihmisoikeusjärjestö) että Muleide (naisjärjestö Mulher, Lei e Desenvolvimento) yrittivät ottaa selvää tapahtuneesta ja varsinkin poliisin toimenpiteistä. Vihdoin tammikuun lopulla riittien järjestäjä ja päävastuullinen tapahtuneesta otettiin uudelleen poliisin huostaan. Viikon kuluttua hän oli jälleen vapaalla jalalla, todisteiden puuttuessa. Vasta kun Muleide sai syyttäjänviraston avulla selville tapauksen numeron rikospoliisissa, on asiaa pystytty ajamaan. Sra Isabel sai viimein oman oikeusavustajan.
Sra Isabelia ja hänen aviomiestään kuultiin ensimmäistä kertaa 18.2. melkein kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen. Rikospoliisi nimitti toisen poliisin johtamaan tutkimuksia ja ottamaan selvää kaikista paikalla olleista miehistä ja nuorukaisista. Myös valtionsyyttäjä (procurador geral da republica), parhaillaan maakuntamatkalla, on tietoinen rikoksesta ja tullee perehtymään asiaan tarkemmin päästyään Cabo Delgadon maakuntaan.
On järkyttävää, miten valtionhallinto suojelee tällaisia seksuaalirikosten tekijöitä huomioimatta lainkaan naisten oikeuksia. Rikoksen tekijät ovat vakuuttuneita siitä, että heillä on ¨perinteinen¨ oikeus rangaista naista tällaisissa tilanteissa. Ihmiset ovat reagoineet vahvasti myös toimittajiin, jotka ovat puolustaneet miesten ¨oikeuksia¨ ja kirjoittaneet tapahtuneesta aivan kuin mitään rikosta ei olisi tapahtunut. Olihan Sra Isabel puolen kilometrin säteellä tärkeästä riittipaikasta…
Mosambikissa on edelleen monia syvään juurtuneita perinteitä, jotka yleensä antavat miehille kaikki oikeudet, mutta naisille ei mitään. Valitettavasti monesti myös oikeuslaitos ja poliisit ovat miesten asialla. Miehet siirtävät nämä niin sanotut oikeutensa tehokkaasti myös tuleville sukupolville, kuten tästä järkyttävästä tarinasta käy selvästi ilmi.
Koska valtio näin tehokkaasti pystyy olemaan huomioimatta naisten oikeudet, kysymys kuuluu mitä me voimme tehdä asian parantamiseksi? Mitä meidän jäsenjärjestömme voivat tehdä? Suomen kehityspoliittisen toimenpideohjelman lähtökohtana on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa. Suomi korostaa muun muassa naisten oikeuksia. Miten tämä katsantokanta saadaan operationalisoitua niin, että pystymme auttamaan naisia ihan konkreettisesti? Täällä on vielä paljon tekemistä.
Kirjoittaja on Kepa Mosambikin maajohtaja.