Kun intialaisen naisjärjestön edustajat alkoivat perustaa osuuskuntia parantaakseen epävirallisella sektorilla työskentelevien naisten asemaa, heille naurettiin virastoissa päin naamaa.”Heille sanottiin, että eiväthän köyhät ja lukutaidottomat naiset voi perustaa osuuskuntaa! Ja olihan se hämmentävää, että naiset menivät rekisteröimään osuuskunnan, vaikka kukaan ei osannut kirjoittaa edes omaa nimeään”, kertoo intialaisen Sewa-järjestön toiminnanjohtaja Namrata Bali, joka vieraili Suomen sosiaalifoorumissa 20.—21. huhtikuuta.Tästä on aikaa, sillä sittemmin vuonna 1972 perustetusta tekstiilityöläisten ammattiliitosta Sewasta on kasvanut 1,7 miljoonan jäsenen naisjärjestö, ammattiliitto ja osuuskuntien kattojärjestö, joka pyrkii itsensä työllistävien naisten täystyöllisyyteen ja itsemääräämisoikeuteen.Työssä käyvistä intialaisista naisista jopa 96 prosenttia toimii epävirallisella sektorilla.Itsetunto kohenee ja taidot lisääntyvätBalin mukaan monissa intialaisissa yhteisöissä köyhät, lukutaidottomat naiset joutuvat edelleen olemaan niin taka-alalla, että koulutus ja itsetunnon rakennus pitää aloittaa perusteista.”Toimintamme alussa monet naiset eivät osanneet edes esitellä itseään, joten opastimme, miten kertoa vieraille ihmisille oma nimi ja kotipaikka.”Nykyään järjestö tarjoaa jäsenilleen monipuolista koulutusta.”Nuoret haluavat oppia erityisesti tietotekniikkaa parantaakseen mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.”Nuoret naiset haluavat nykyään myös rakennusalalle, jolla on Intiassa suuri työvoiman tarve.”Paitsi että opetamme heille rakennustöissä tarvittavia taitoja, joudumme pohtimaan myös sitä, millaisissa vaatteissa rakennuksilla voi työskennellä. Sari päällä on vaikea kiipeillä telineillä”, naurahtaa Bali.Vuosien varrella järjestö on voittanut monta haastetta, mutta Balin mukaan asenteet köyhiä, epävirallisen talouden alueella työskenteleviä naisia eivät juuri ole muuttuneet. Myös Bali joutui kohtaamaan ennakkoluulonsa tutustuessaan järjestöön alun perin tekstiilialan opintojensa kautta.”Olen keskiluokkaisesta kaupunkilaisperheestä ja Intiassa yhteiskuntaluokat elävät melko erillään. Ei ollut helppoa löytää luottamusta, ja itseltänikin meni aikaa ymmärtää näiden naisten elämän haasteita.”Ei vaaraa velkavankeudestaYksi Sewan suurimmista osuuskunnista on pankki, joka myöntää pienlainoja.”Lainoja annetaan pääasiassa naisten taloudellista tilannetta ja itsemääräämisoikeutta edistäviin tarkoituksiin, kuten yritystoimintaan”, kertoo Bali. Myös luonnonkatastrofien seurauksena kotinsa menettäneille voidaan antaa laina talon rakentamiseen. Sen sijaan esimerkiksi myötäjäisiin tai häihin lainoja ei anneta.Pienlainoja kohtaan on esitetty viime aikoina myös kritiikkiä muun muassa siitä, että ne voivat ajaa naisia velkakierteeseen. Kuinka Sewa pitää huolen siitä, etteivät jo entuudestaan köyhät joudu ongelmiin, joista eivät millään selviä?”Lainamme ovat pieniä ja niitä saavat vain ne, jotka ovat jo osoittaneet vastuullisuutta säästämällä pari vuotta, vaikka aivan pienenkin summan. Hyvin harva ei pysty maksamaan lainojaan takaisin. Silloin selvitämme tilannetta hänen yhteisönsä tuella ja etsimme keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Siksi aikaa lainanlyhennykset jäädytetään. Ketään ei rangaista siitä, jos laina jää hoitamatta.”
Asenteet naisia kohtaan kasvavassa Intiassa edelleen haaste
Ennen naisille naurettiin virastoissa päin naamaa. Nyt köyhätkin naiset haluavat oppia esimerkiksi tietotekniikkaa ja rakennusalaa, kertoo Suomen sosiaalifoorumissa viikonloppuna vieraillut järjestöjohtaja Namrata Bali.
Teksti: Johanna Latvala Kuva: Johanna Latvala