Pahuus, väkivalta tai kärsimys eivät ole juurikaan puheissa Suomessa ja suomalaisessa kasvatuksessa. Helsingin yliopiston tutkija Emma Kurenlahden mukaan ajattelemme helposti, että pahuutta on vain jossain muualla, pahojen ihmisryhmien keskuudessa.
”Olemme ehkä nähneet, että Hitler on ollut suuri poikkeus ja pahuuden ilmentymä tässä maailmassa. Emme näe sitä, että tällaisia samanlaisia ilmiöitä on jatkuvasti maapallollamme. Eli Hitler ei ollut mikään poikkeus, vaan vielä tälläkin hetkellä tapahtuu kansanmurhia”, Kurenlahti sanoo.
Kurenlahti muistuttaa, että esimerkiksi hyvinvointimme tuottamiseen ja moniin tuotteisiin, joita kulutamme, voi liittyä ongelmia tuotantomaassa. Näitä voivat olla lapsi- ja orjatyövoiman käyttäminen tai olemattoman pienet palkat. Myös Suomessa on tapahtunut ihmisoikeusloukkauksia, jotka on tuomittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkija Karim Maïchen mukaan kaikille ihmisryhmille on tyypillistä luoda imartelevia tarinoita omasta historiastaan ja oman kansakunnan erinomaisuudesta. Tällä tavalla ihmiset pyrkivät oikeuttamaan oman toimintansa.
”Meille on tyypillistä jaotella maailma länteen ja ei-länteen. Kun sitä rupeaa vähän rapsuttamaan auki, että mitä se länsi on, sieltä löytyy erilaisia arvoja, oletuksia ja kategorioita, mitä emme ehkä halua sanoa suoraan”, Maïche sanoo.
Kun puhumme lännestä, pyrimme Maïchen mukaan piilottamaan sen taakse muita käsitteitä. Puhumme mieluummin länsimaalaisista kuin valkoisista, koulutetuista tai rikkaista. Ajattelemme usein, että lännessä on oikeudet, hyvät arvot ja demokratia. Samalla oletamme, että niissä maissa, jotka eivät kuulu länteen, näitä arvoja ei ole. Se, miten länsi ymmärretään, riippuu siitä, mistä päin maailmaa asiaa tarkastellaan.
Osattomuus lisää ihmisten pahuutta
Suomalainen yhteiskunta on kasvavassa määrin monikulttuurinen. Maïchen mukaan elämme ajassa, jossa lähdemme melko kapea-alaisesta tarinankerronnasta ja historian tulkinnasta. Tämä voi aiheuttaa sen, että osa erilaisen kulttuuritaustan omaavista ihmisistä kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle.
”Jos tuotamme kasvatuksessa tietynlaisia asenteita, tietynlaista toiseutta ja ulos sulkemista järjestelmällisesti, on turha ihmetellä, että minkä takia tulee tietynlaisia sosiaalisia ongelmia ja syntyy ryhmiä, jotka kokevat, että ne eivät kuulu valtaväestöön”, Maïche sanoo.
Tämän lisäksi Maïche näkee, että osattomuuteen liittyy sekä sosiaalista että taloudellista epätasa-arvoa. Tähän ajatukseen yhtyy myös rauhankasvattaja Hanna Niittymäki.
”Esimerkiksi Martti Ahtisaari on eniten huolissaan maailman syrjäytyneistä nuorista miehistä. Ehkä se on niin, että mitä paremmin ihminen voi, ja mitä enemmän hän kuuluu porukkaan ja omaa valtaa, niin sitä vähemmän on tarvetta olla pahis”, Niittymäki sanoo.
Kurenlahti ajattelee, että pahuutta tulisi tarkastella systeemisenä ilmiönä. Hän pitää suomalaista yhteiskuntaa tehokkaana osattomuuden tuottajana. Jopa koulujärjestelmämme perustuu kilpailuun, ja oppilaita ryhdytään arvioimaan ja pistämään järjestykseen alusta alkaen. Kurenlahden mielestä kasvatuksessa ja opetuksessa tulisi keskittyä osallisuuden lisäämiseen arvosanojen sijaan. Lisäksi tulisi miettiä, miten yhteiskunnassa kehittyy sellaisia yksilöitä, jotka tekevät pahoja tekoja.
”Siellä on sellaiset rakenteet, jotka tuottavat pahuutta, mutta emme halua näyttää niitä rakenteita muulle maailmalle tai edes itsellemme. Näemme, että yksilöt ovat pahoja, ja niitä rangaistaan”, Kurenlahti sanoo.
Erimielisyydet pitää ratkaista neuvottelemalla
Niittymäen mukaan teemme helpommin stereotyyppisiä oletuksia ihmisistä ja ihmisryhmistä, joista emme tiedä juuri mitään. Mediassa ja opetusmateriaaleissa olevien tarinoiden kautta voimme oppia ja tulla tutummaksi myös kaukana asuvien ihmisten kanssa.
”Siinäkin on tietysti aina se vaara, että tekee jonkun stereotypian, jos kuulee vain vähän tarinoita jostain porukasta tai jostain kaukaa”, Niittymäki sanoo.
Myös Kurenlahti on samoilla linjoilla. Hänen mielestään ihmisten pitäisi osata kriittisesti arvioida esimerkiksi toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä koskevan tiedon luotettavuutta, jotta perustaisimme olettamuksemme tosiasioihin. Lisäksi pitäisi oppia sietämään erimielisyyttä.
Maïchen mielestä meidän pitää muistaa, että elämme moninaisessa yhteiskunnassa, jossa on moninaisia identiteettejä. Koska toista täysin samalla tavalla ajattelevaa ihmistä on mahdotonta löytää, meidän pitää oppia neuvottelemaan.
”Kitka kuuluu arkeen. Sellainen utopia, jossa kaikki on koko ajan samaa mieltä, pelottaa minua. Se muistuttaa totalitaarista yhteiskuntaa”, Maïche sanoo.
Erimielisyyden sietäminen ja käsittely sekä oman näkökulman avaaminen ja toisen näkökulman ymmärtäminen ovat perustavanlaatuinen lähtökohta keskustelulle ja erimielisyyden avaamiselle. Maïche muistuttaa, että keskustelujen tulisi toteutua keskinäisen kunnioituksen ja tunnustamisen ilmapiirissä.
Kuuntele Globaalikasvatusta-podcastin kahdeksas jakso Spotifysta tai muusta valitsemastasi podcast-palvelusta!
Fingon Globaalikasvatusta-podcastin jakso on tuotettu osana Transformer 2030 – Tulevaisuuden -tekijät hanketta, jota koordinoi Fingo ja rahoitti Opetushallitus. Kuuntele ja laita sarja seurantaan valitsemassasi podcast-palvelussa! Jos haluat oppia lisää kestävän kehityksen teemoista ja työkaluista, kuten systeemiajattelusta, kestävästä hyvinvoinnista sekä tulevaisuusajattelusta tutustu Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät -verkkokurssiin.