Taustalla oli julkisuuteen vuonna 2011 vuotanut selvitys, jonka sveitsiläinen Pöyry Energy AG oli tehnyt Laosille kiistellystä Xayaburin patohankkeesta. Lue lisää tapauksesta esimerkiksi Kepan uutisesta ja artikkeleista ”Xayaburin patohanke Laosissa etenee Pöyryn tuella” (2011) ja ”Tekikö Pöyry talvivaarat Mekongilla?” (2013).
Pöyry kiisti kaikki yritystä koskevat syytteet, mutta ilmoitti vastineensa olevan liikesalaisuus. Liikesalaisuudeksi sen julisti myös TEM:n virkamieskunta. Valituksen tehneet viisitoista kansalaisjärjestöä ovat hyvin pettyneitä tulokseen ja ilmoittivat tiedotteessaan eilen, että vaativat asian uutta käsittelyä. Finnwatch puolestaan totesi, että TEM:n ”lausunto on oire Suomen aliresursoidusta, hampaattomasta ja hallitusohjelman vastaisesta yritysvastuupolitiikasta”.
Tällä hetkellä Suomen ainoa instanssi, johon voi tehdä valituksia suomalaisten yritysten vastuuttomasta toiminnasta, on TEM:n OECD-yhteyselin ja sen alainen Yritys- ja yhteiskuntavastuun neuvottelukunta (YHVA). Niiden yhteisenä tehtävänä on edistää vapaaehtoisen, monikansallisia yrityksiä koskevan OECD-ohjeistuksen noudattamista.
TEM:n yhteiselintä edustavat virkamiehet ja –naiset. YHVA:ssa ovat edutettuina valtioneuvoston kanslia, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät, ICC, SAK, STTK, Akava, Suomen Evankelisluterilainen kirkko, Kuluttajaliitto, Finnwatch ja WWF.
Ryhmässä ei ole yhtään tahoa, jolla olisi juridista tai missään määrin neutraalia mandaattia käsitellä tapauksia. Lähinnä saman pöydän ääressä istuvat syytettyjen ja syyttävien etujärjestöt.
Koko toimintaa hallinnoi ministeriö, jonka tehtävänä on ”vastata Suomen yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristöstä, työmarkkinoiden toimivuudesta ja työntekijöiden työllistymiskyvystä sekä alueiden kehittymisestä.”
Arkikielellä monen TEM:läisen kuulee usein sanovan, että heidän tehtävänään on suomalaisen liike-elämän tukeminen.
Onkin syytä kysyä, millaista mandaattia tällaisella kokoonpanolla on käsitellä valituksia yritysvastuurikkeistä. Tai millä perusteella syytetyn vastineen voi julistaa salaiseksi. Tuntuu kummalliselta avoimessa oikeusvaltio Suomessa.
Tänään julkaistiin osuvasti myös maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen uusi pamfletti ”Yritysvastuun umpikuja”. Teivainen käsittelee kirjassaan muun muassa yritysten rankaisemattomuutta (corporate impunity).
Hän luo analogian perheväkivällan ja perheraiskausten kauan säilyneelle rankaisemattomuudelle. Rankaisemattomuutta puollettiin sillä, että asian väitettiin kuuluvan yksityisyyden piiriin.
Teivainen argumentoi, että samalla tavalla talous määritellään nykypäivänä epäpoliittiseksi yhteiskunnan osaalueeksi. Hän nimeää ilmiön ekonomismiksi.
Yritysten rankaisemattomuus on hyvin yleistä. Tuntematta Pöyry-tapauksen kaikki yksityiskohtia, uskallan silti väittää, ettei nykyinen järjestelmä toimi, tai ainakaan perusluonteeltaan voi taata oikeudenmukaista lopputulemaa. Ehkä järjestöjen tulisi siksi kohdistaa energiansa muualle kuin vaatia TEM:n resursointia tai valituksen uutta käsittelyä saman rikkinäisen järjestelmän kautta.
Valitusprosessista tulisi ensiaskeleena tehdä ulkopuolinen evaluaatio – ehkä jopa pyytää oikeusasiamiehen lausunto? Sen jälkeen Suomessa olisi varmasti syytä lähteä kehittämään uudenlaista valitusmekanismia, joka toimisi oikeusperiaatteidemme mukaisesti.
Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija