Kirja: Vaateteollisuutta tulee painostaa, ei boikotoida

Keväällä Bangladeshissa romahti vaatetehdas, jossa kuoli yli 1 000 ihmistä. Romahduksessa tiivistyivät globaalin vaateteollisuuden ongelmat: surkea työturvallisuus ja työntekijöiden oikeuksien puute.”Vastuu vaateteollisuuden parantamisesta on viime kädessä tilaajalla”, sanoo vaateteollisuuden vastuukysymyksiin erikoistunut tutkija Outi Moilala.Moilala julkaisi vaateteollisuutta käsittelevän kirjan ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” 7. lokakuuta. Hänen mukaansa brändiyritykset päättävät, mitä haluavat, millä hinnalla ja millaisella toimitusajalla. Nämä päätökset vaikuttavat suoraan esimerkiksi bangladeshilaisten tehdastyöläisten työoloihin ja palkkoihin.”Yleensä hinnat on tingitty äärimmilleen, joten eivät tehtaatkaan voi nostaa palkkojaan.”Rankat työolot, surkeat palkatMoilalan mukaan vaateteollisuuden työntekijöiden palkat, työolot ja työturvallisuus ovat parantuneet vain yksittäistapauksissa, vaikka yritysvastuusta nykyään paljon puhutaankin.Bangladesh on yksi maailman suurimmista vaatteiden tuottajista. Siellä on kaikkein huonoin minimipalkka ja pitkät työpäivät. Työskentely romahtamaisillaan olevissa tehtaissa on hengenvaarallista ja käytetyt menetelmät ovat terveydelle haitallisia.”Lisäksi maassa suhtaudutaan välinpitämättömästi työolojen parantamiseen ja työturvallisuuskysymyksiin, osin sen vuoksi, että monet poliitikot omistavat itsekin vaatetehtaita.”Työntekijät eivät juuri uskalla vaatia oikeuksiaan työpaikan menettämisen pelossa.”Tehtaita saatetaan siirtää maan sisällä aivan mitättömän pienten palkkaerojen vuoksi tai siksi, että työntekijät alkavat järjestäytyä”, kertoo Moilala.Valvotaanko tehtaita vai myös tilaajia?Vaatetuotannon eettisyyden lisäämiseksi on toki kehitetty erilaisia tarkastusjärjestelmiä.Yksi suurista on eurooppalainen yritysjohtoinen Business Social Compliance Initiative (BSCI), johon moni suomalainenkin yritys kuuluu. Järjestelmä tarkastaa tehtaita sellaisissa maissa, joissa työoikeuksien loukkaukset ovat yleisiä. Järjestöjohtoiset järjestelmät puolestaan valvovat myös yritysten toimintaa, varsinkin niiden ostokäytäntöjä. Yksi näistä on Fair Wear Foundation, johon ei kuulu yhtäkään suomalaista yritystä.Puhtaimmat brändit eivät välttämättä mainosta vastuullisuuttaan juurikaan, ja toisaalta melko vaatimattomasti yritysvastuutaan toteuttavat yritykset saattavat antaa ulospäin sellaisen käsityksen, että he panostavat eettisyyteen vahvasti.Tavallinen kuluttaja on syystäkin ymmällään.Kuluttajalla on valtaaGlobaalin vaateteollisuuden koukeroissa boikotti ei Moilalan mukaan ole oikea tapa vaikuttaa, sillä pahimmillaan sellainen johtaa tehtaan lopettamiseen, jolloin työntekijät menettävät työpaikkansa.Kuluttaja voi sen sijaan antaa kaupoille ja yrityksille suoraa palautetta. Hän voi painostaa yrityksiä tiedustelemalla esimerkiksi niiden Facebook-sivuilla sitä, miten yritysvastuu käytännössä toteutuu.”Järjestöjen kanta on, että yritysvastuuta tulisi säädellä ensisijaisesti politiikan keinoin. Suositeltavaa olisi tehdä päätöksiä, jotka koskevat kaikkia yrityksiä, ettei esimerkiksi tehdastyöläisten työoikeuksien toteutuminen jäisi pelkästään yrityksen hyväntahtoisuuden varaan.”Eikö kuluttajalle ole siis olemassa helppoa ohjeistusta siitä, mitä ostaa ja mitä ei?Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASKin viestintäpäällikön Jukka Pääkkösen mukaan suosituksia on vaikea antaa, sillä on lähes mahdotonta sanoa, että jokin brändi olisi täysin vastuullinen. Lisäksi tilanteet ja olosuhteet vaihtuvat nopeasti.”Henkilökohtainen valintani on se, että käytän suomalaisia farkkuja ja kenkiä”, Pääkkönen sanoo.Moilalan mukaan kotimaassa tehdastuotantona valmistettujen vaatteiden lisäksi eettisesti varminta on ostaa käytettyä tai teettää vaatteet Suomessa.Onko jalassasi tappajafarkut?Vain poikkeustapauksissa — kuten työntekijöitä tappavassa farkkujen hiekkapuhalluksessa — tiukat ohjeet ja boikotti ovat paikallaan.”Hiekkapuhalluksella tehtyjä farkkuja pitää boikotoida, koska työntekijän kuolema on vakavampi asia kuin työpaikan menetys”, sanoo Moilala.Moilalan Finnwatchille vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan lähes kaikki Suomessa toimivat yritykset ilmoittivat, ettei niillä ole kaupan hiekkapuhallettuja farkkuja.Teoriassa tilanne on tappajafarkkujen osalta siis hyvä, mutta entä käytännössä?”Yritimme tutkituttaa Suomessa myytävien farkkujen valmistusmenetelmät. Tutkimuslaboratoriot kuitenkin ilmoittivat, että on mahdotonta selvittää, onko niissä käytetty hiekkapuhallusta”, kertoo Pääkkönen.Puhtaat vaatteet -kampanjan mukaan esimerkiksi Bangladeshissa hiekkapuhallusta käytetäänkin kielloista huolimatta yleisesti ja hiekkapuhaltajat tunnistivat käsitelleensä muun muassa Dieselin ja Leviksen farkkuja.Heidän mukaansa hiekkapuhallus on ainoa tapa tuottaa kuluneita farkkuja nopeasti ja halvalla. Eli siten, kuin tilaajat vaativat.