Vaarallinen myytti yritysvastuusta

Myytin mukaan epäeettinen toiminta on huonoa bisnestä, sillä kolhut maineessa näkyvät myös kassavirrassa. Tämän takia yritykset pyrkisivät toimimaan luontaisesti oikein, ihan oman etunsa vuoksi. Oletus ei elä pelkästään yritysvastuupalveluita tarjoavien konsulttiyritysten blogeissa, vaan se on kirjattu myös osakeyhtiölain perusteluihin.Osakeyhtiölaissa säädetään, että osakeyhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa omistajalleen. Hallituksen valmistellessa lakia vuonna 2005 havahduttiin kenties siihen, että pykälä voiton tuottamisesta yhtiön ainoana tarkoituksena kuulostaa melko yksioikoiselta lähestymistavalta liiketoimintaan, joten hallituksen esityksen perusteluissa muistetaan loivennella:”Voiton tuottaminen pitkällä tähtäyksellä ja osakkeen arvon kasvattaminen edellyttävät usein yhteiskunnallisesti hyväksyttävien menettelytapojen noudattamista sellaisissakin tilanteissa, joissa lainsäädäntö ei siihen pakota. Esimerkiksi yhtiön julkisella kuvalla saattaa olla suuri merkitys yritystoiminnan ja yhtiön osakkeiden arvon kannalta.”Lakia oikeusministeriössä valmistellut Manne Airaksinen toteaa Helsingin Sanomien erinomaisessa artikkelissa vapaaehtoisen yritysvastuun estävän ylilyönnit. Osakkeenomistajan etu ei voi hänen mukaansa olla yleisen moraalin vastainen.Hengenvaarallisten hikipajojen tapaiset globalisaation lieveilmiöt tulevat siis ajan kuluessa häviämään kuluttajien ja sijoittajien äänestäessä lompakollaan. Tämä kaikki kuulostaa oikein hyvältä. Ainoa ongelma on se, että se ei ole totta.* * *Länsinaapurin halpavaateketjussa jos jossain on vuosien kokemus yritysvastuun ongelmiin liittyvästä ikävästä julkisuudesta. H&M on joutunut rämpimään monen niljaisen julkisuuskriisin läpi kehitysmaihin ulottuvien hankintaketjujensa takia. Ei tarvitse olla yritysvastuun professori ollakseen tietoinen lapsityön, elämiseen riittämättömien palkkojen ja aliravitsemuksen takia tehtaissa pyörtyvien työläisten kaltaisista ongelmista, joita yrityksen alihankkijoiden toimintaan ollaan liitetty.Tahriutunut maine ei ole kuitenkaan ollut tuloksen tekemisen tiellä. Joulukuussa 2013 H&M:n osakkeen kurssi ponkaisi Tukholman pörssissä uuteen ennätykseen.Tuotantopuolella joulua vietettiin hieman erilaisissa merkeissä: loppiaisviikolla, muutama viikko ennätystuloksen julkistuksen jälkeen, Kambodžassa ammuttiin mielenosoitusten yhteydessä vaatetehtaiden työntekijöitä, jotka vaativat elinkelpoista palkkaa ja parempia työolosuhteita. H&M on yksi suurimpia vaatetehtaiden tilaajia Kambodžassa. Yritys on tuominnut väkivallan.Yhteiskuntavastuunsa kanssa vähemmän mairittelevassa valossa näyttäytyvät yritykset voivat olla mielettömän arvostettuja myös kuluttajille tärkeiden mielikuvien tasolla. 2000-luvun tiedostavat kuluttajat eivät välttämättä vieroksu edes yritystä, joka nousee toistuvasti esille verovälttelyytösten ja alihankkijayritysten työläisten itsemurhien vuoksi.Nämä yrityksen yhteiskuntavastuuseen liittyvät ongelmat ovat toki ikäviä, mutta eivät niin ikäviä, että ne seisoisivat Applen tiellä sen kivutessa vuonna 2013 maailman arvostetuimmaksi brändiksi.* * *Kauppatieteiden piirissä yritysten vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun, eli CSR:n (Corporate Social Responsibility) liiketoiminnallista merkitystä on pyritty selvittämään kymmenien vuosien ajan, satojen tutkimusten voimin. Tulokset ovat ristiriitaisia: osa tutkimuksista näkee CSR:n olevan mahdollisesti kannattavaa tietyin reunaehdoin, kun taas osa kirjallisuudesta toteaa rahaa vievien yhteiskuntavastuutoimien päinvastoin vaikuttavan yrityksen arvoon negatiivisesti.Tutkimusten valossa on vaikea nähdä sitä liiketoiminnan logiikasta kumpuavaa pakkoa, joka saisi yritykset toimimaan inhimillisesti katsottuna oikein ja investoimaan myös lainsäädännön vaatiman minimitason ylittävään yritysvastuuseen.Tähän logiikkaan viittaa kuitenkin myös keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa kirjoituksessaan ”Voitontavoittelu ja yritysvastuu kulkevat käsi kädessä”. Siltä varalta, että lukija jää vielä epäilemään josko voitontavoittelu kuitenkaan toimii itsessään riittävänä takeena yritysten vastuulliselle toiminnalle Linnainmaa vakuuttaa:”Lisäksi Suomen lainsäädäntö on yritysvastuuasioissa muutenkin niin kattava, ettei osakeyhtiölaissa ole tarpeen säännellä asiaa tarkemmin. Ympäristö-, työolo-, tuote- ym. vastuista on säädetty erityislaeissa.”  Työ- ja elinkeinoministeriön edellisellä hallituskaudella tilaama selvitys yritysvastuusta on kuitenkin toista mieltä. Selvityksen mukaan Suomen yrityslainsäädännössä on selviä puutteita. Yritysjohdon vastuullisuuteen ja tytäryhtiöiden sekä toimitus- ja alihankintaketjujen vastuullisuuteen liittyvää lainsäädäntöä ei ole. Suomessa ei edellytetä yhteiskuntavastuuraportointia edes suurimmilta pörssiyhtiöiltä, vaikka se on käytäntönä jo monissa muissa Euroopan maissa.Kun lainsäädännön asettamaa pakkoa toimia yritysvastuuasiat huomioon ottaen ei ole, olemme siinä tilanteessa jossa tällä hetkellä yritysvastuuasioissa olemme. Tilanteessa, jossa suomalaiset yhtiöt voivat vakavissaan harkita vaatteiden tilaamista työläisten paratiisista Pohjois-Koreasta (raportti PDF, s.15) ja jossa toimitusjohtajat voivat Haltin Martti Uusitalon tapaan kirkkain silmin vastata puuttuviin tehtaiden vastuutarkastuksia koskeviin kysymyksiin, että ”eihän omista lapsistakaan aina tiedä, missä he menevät (pääkirjoitus)”.* * *Jakolinja yrityksiä sitovan lainsäädännön ja vapaaehtoisten toimien välillä ei kulje pelkästään akselilla todellisuudesta vieraantuneet kansalaisjärjestöhipit / liiketoiminnan todellisuutta ymmärtävät yritykset.Vastuullisuudestaan huolehtivat yritykset joutuvat maksamaan viulut samalla kun vastuuasioiden peränpitäjät saavat kohtuutonta kilpailuetua esimerkiksi kehittyvien maiden työläisten terveyden kustannuksella. Kirjassaan Tappajafarkut – ja muita vastuuttomia vaatteita Outi Moilala kertoo osallistuneensa seminaareihin, joissa vastuullisuudessa pidemmällä olevat yritykset ovat pyytäneet virkamiehiltä kaikkia yrityksiä koskevaa sääntelyä, mutta ilman vastakaikua.Tunnelin päässä näkyy kuitenkin pientä kajastusta. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan parhaillaan suunnitelmaa siitä, miten Suomi suojelee yksilöitä yritysten ihmisoikeusloukkauksilta. Suunnitelma pohjautuu YK:n periaatteille, joiden mukaan yritysten tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja valtioiden puolestaan varmistaa, että näin myös todella tapahtuu. Ministeriö on tähän saakka suhtautunut yhteiskuntavastuuseen vapaaehtoisena toimintana. Olisiko nyt muutoksen aika?Toivottavasti kunnianhimon taso suunnitelman suhteen on kuitenkin korkeammalla, kuin työryhmän puheenjohtajan kommentista Kauppalehdessä (29.1.) voisi päätellä. Finnwatchin selvityksen käynnistämän ananasmehukohun jälkimainingeissa hän toteaa, että on vaikea keksiä, kuinka Suomi voisi puuttua thaimaalaisessa yrityksessä tapahtuvaan asiaan. Vastausta voi lähteä etsimään Kepan ja muiden järjestöjen toimintasuunnitelmaan antamasta lausunnosta. Kyse on sitovien pelisääntöjen asettamisesta suomalaisille yrityksille niin, että yritysvastuu kattaa koko arvoketjun. Yrityksille nykyinen tilanne on hankala, kun yritysvastuun säännöt eivät ole selvillä. Hallitukset jakavat pelikortit ja pelin säännöt löytyvät kirjattuna laista. Yritysjohto tekee oikein yrityksen tehdessä voittoa: se on merkki siitä, että he ovat onnistuneet siinä työssä, jota heidät on palkattu tekemään. On kuitenkin aika tunnustaa, että voiton tekeminen ei ole automaattisesti sama asia kuin yhteiskuntavastuun kantaminen. On kohtuutonta, että pöydän huonoimman käden saavat aina maailman köyhimmät.