Maailmanpankki: Köyhän on hankala ajatella rationaalisesti

Ihmiset eivät useinkaan ajattele niin harkitusti kuin taloustieteissä oletetaan. Köyhissä oloissa ja huonoina aikoina rationaalisuus vähenee entisestään. Näillä viesteillä Maailmanpankki haluaa ravistella kehityspolitiikkaa tuoreessa Maailman kehitysraportissa (World Development Report), joka on sen vuotuinen pääjulkaisu.Raportissa kerätään yhteen lukuisia tutkimuksia ja kehityshankkeita, joissa on onnistuttu verrattain yksinkertaisilla ja halvoillakin keinoilla lisäämään tuottavuutta, rikkomaan köyhyyden kierrettä ja puuttumaan ilmastonmuutokseen.Esimerkiksi Kolumbiassa oli käynnissä kehityshanke, jossa vanhemmat saivat pienen rahasumman kuukausittain, jos he pitivät lapset koulussa. Hanketta muokattiin niin, että hyödynsaajien puolesta ”säästettiin” osa avustussummasta ja annettiin isompi avustus kerralla vuoden lopussa. Tuolloin kulut ovat korkeimmillaan ja lapset pitäisi ilmoittaa seuraavaksi vuodeksi kouluun. Kun hyödynsaajat saivat isomman summan silloin, kun sille oli suurin tarve, pysyi yhä useampi mukana ohjelmassa — ja lapset koulussa.”Köyhyys huonoa ajattelulle”Osittain Maailmanpankki puhuu raportissaan samaan tyyliin kuin huippuyliopisto MIT:n tutkijat Abhijit Banerjee ja Esther Duflo vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan ”Poor Economics”: Meidän on länsimaisesta näkökulmasta vaikeaa käsittää, miksi köyhä slummien kasvatti säästää televisioon vaikka on nälkä ja voisi ostaa ruokaa.Mutta Maailman kehitysraportti ei kerro vain siitä, että on vaikeaa ymmärtää toisten, kaukana asuvien ihmisten logiikkaa ja syitä päätösten takana. Maailmanpankki toteaa, että köyhyys on kuin ”kognitiivinen vero”, eli se aidosti tekee kauas katsovasta ja rationaalisesta ajattelusta vaikeampaa.Esimerkiksi Intiassa oli tehty kognitiivisia tutkimuksia sokeriruo’on viljelijöille ennen ja jälkeen sadonkorjuun. Kun sato oli korjattu ja resursseja siis mukavasti tarjolla, olivat viljelijöiden tulokset testeissä kymmenen älykkyysosamääräpisteen verran paremmat.Kehitysohjelmia voisi Maailmanpankin mukaan rukata paremmiksi esimerkiksi ajoittamalla niitä niin, että ihmiset voisivat tehdä tärkeitä päätöksiä aikoina, jolloin niihin on hyvät ”kognitiiviset resurssit” eli tilaisuus ja aikaa ajatella. Myös varhaislapsuuden ohjelmiin tulisi kiinnittää pankin mukaan erityistä huomiota.Esimerkiksi Jamaikassa toteutetussa 20-vuotisessa tutkimuksessa havaittiin, että paljon huomiota äideiltään saaneiden lasten tulotaso aikuisina oli huonommin huomioituihin ikätovereihinsa verrattuna 25 prosenttia suurempi.World Development Report 2015: Mind, Society, and Behavior