Ulkoministeriö julkaisi kehitysyhteistyön hanketuen sekä viestintä- ja globaalikasvatustuen (vgk-tuen) saajat vuodenvaihteessa. Etenkin globaalikasvatukseen rahaa oli jaossa huomattavasti aiempaa vähemmän, joten monet kokeneetkin järjestöt ja hyvätkin hankehakemukset jäivät nyt ilman tukea.
Kepaan kokoontui viime viikolla parikymmentä järjestöedustajaa jakamaan päätösten herättämiä ajatuksia. Mukana oli sekä hanke- tai vgk-tukea saaneita että ilman valtionavustusta jääneitä järjestöjä. Fiilikset vaihtelivat pettymyksestä ja turhautumisesta lievään hämmennykseen ja toisaalta helpotukseen. Yhteistä kaikille oli kuitenkin huoli tulevaisuudesta.
***
Tässä koosteena tunnelmia ja päätösten herättämiä tunteita:
Kiukku: On kohtuutonta, että ulkoministeriö julkaisi päätökset vasta ihan joulun alla, kertomatta selkeästi päätöspäivää etukäteen. Niiden järjestöjen työ, jotka ovat saaneet ministeriöltä pyynnön tehdä muutoksia hankkeeseen, työ pääsee käyntiin pahasti myöhässä. Joululomien takia myös oikaisuvaatimuksen tekoon oli käytännössä vähemmän aikaa. Muut rahoittajat kertovat etukäteen päätöspäivämäärän ja pysyvät siinä, jolloin tukea hakeneiden ei tarvitse hermoilla päätösten perään.
Epäusko: Yksikään ylioppilaskunta ei saanut rahoitusta, ei hanketukea eikä vgk-tukea (ja huomautuksena, että tätä ovat ihmetelleet monet muutkin kuin ylioppilaskuntien edustajat).
Pettymys: Moni koki, että suunnittelussa oli ollut laadukas yhteishanke toisen järjestön kanssa, jonka suunnitteluun oli käytetty paljon aikaa. Silti rahoitusta ei saatu.
Närkästys: Onko kriittiset äänet haluttu vaientaa kehitysviestinnässä?
Syyllisyys: ”Meiltä leikattiin tukea, mutta saimme sitä kuitenkin. En kehtaa valittaa muiden järjestöjen läsnäollessa.”
Turhautuminen: Hakukierroksen ollessa avoinna järjestöille lupailtiin lisää pitkäjänteisyyttä, kuitenkin 4-vuotisia hankkeita oli myönnetty vähän. Suurin osa järjestöistä sai kaksivuotisen avustuksen, kun aiemmin tukea sai yleensä kolmelle vuodelle.
Hämmennys: Moni järjestö ymmärtää, että omaa tukea leikattiin, koska rahaa oli jaossa vähemmän. Päätösten perustelut tuntuvat kuitenkin paikoin oudoilta. Se herättää kysymyksiä siitä, mikä on oikeasti ollut päätöksen perustelu tai syy? Myös tiedon saannin vaikeus hämmentää, ulkoministeriön sivuilta vaikea löytää tietoa muiden järjestöjen hankkeista, esimerkiksi toimintamaasta.
Helpotus: Tämä tunne yhdistää monia niitä, jotka ylipäänsä saivat rahoitusta: ”Ainakin toinen hankkeemme sai tukea!”
Tyytyväisyys: Moni järjestö koki saaneensa myös tukea ministeriöstä. Oli huomattu pieniä virheitä hakemuksessa, ja vinkattu järjestölle, että ne kannattaa korjata. Joitain vastuuvirkamies oli myös kannustanut hakemaan tukea jatkohankkeelle, joka myös sai rahoituksen.
Riemu: ”Hankkeemme sai tukea, se oli iloinen yllätys.”
Huoli: Onko kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä kohta enää suurten kaupunkien tai pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Onko pienten järjestöjen jatkossa turha hakea tukea? Ymmärretäänkö ulkoministeriössä järjestöjen työtä ja hyödynnetäänkö järjestöiltä saatua tietoa mitenkään? Myös etenkin maahanmuuttajien perustamissa järjestöissä kannetaan huolta tasaveroisesta kohtelusta: kuinka paljon esimerkiksi kielitaito vaikuttaa siihen, että pärjää hakukierroksilla?
***
Moni järjestö miettiikin nyt toimintaansa uudelleen. Osa on saanut muuta rahoitusta esimerkiksi kotimaan toimintaan ja keskittyy nyt siihen. Osa on päättänyt jatkaa kehitysyhteistyötä omarahoituksen ja vapaaehtoistoisten avulla.
Joillakin järjestöillä on rahoitusta vielä tälle vuodelle ja isoin muutos on edessä vasta sen jälkeen. Joku miettii, olisiko ratkaisu työstää isompaa hankettta yhteistyössä muiden kanssa, vai kääntyminen muiden rahoittajien puoleen? Toinen pohtii, pitääkö kilpailun lisääntyessä ryhtyä strategiseksi vaihtamalla kohdemaata ja kumppania sen mukaan, mitä muut tekevät?
Tänä keväänä pohditaan lisää sitä, mihin suuntaan suomalaisten järjestöjen kehitysyhteistyö, globaalikasvatus ja kehityspoliittinen vaikuttamistyö ovat menossa ja millaisin tukimuodoin ulkoministeriö järjestöjä jatkossa tukee.
Todennäköisesti ja toivottavasti kehityspoliittisen kansalaisyhteiskuntalinjauksen valmistelu antaa tälle keskustelulle yhteisen foorumin.