Naiset ilmaisevat mielipiteensä
Ilmaisunvapauden toteutuminen on vapaan ja moniäänisen kansalaisyhteiskunnan toiminnan yksi perusedellytys. Kuva: Ilmaisunvapauden toteutuminen on vapaan ja moniäänisen kansalaisyhteiskunnan toiminnan yksi perusedellytys.

Pelastetaan kansalaisyhteiskunta

Päättäjiltä tilivelvollisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista vaativa kansalaisyhteiskunta on jäämässä vaille puolustajia. Miksi kansalaisyhteiskunnan toimintila kapenee ja mitä sen pelastamiseksi voisi tehdä?

Teksti: Kirsi Koivuporras-Masuka Kuva: John Ferguson

Ajassamme on selviä signaaleja uuden historiallisen vaiheen tai aikakauden alkamisesta. Luottamus demokraattisiin hallintoihin rakoilee, ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan, nationalismi nostaa taas päätään ja oikeistopopulismilla kosiskellaan äänestäjiä. Yhä useampi tuntuu kaipaavan vahvaa johtajaa, joka pistää puut pinoon ja ratkaisee ongelmamme.

”Kun populistiset ja nationalistiset voimat saavat enemmän valtaa, tuntuu siltä, että fundamentalistisuus eri uskonnoissa vahvistuu. Naiset laitetaan palvelijan rooliin ja vähemmistöt ahtaalle”, kuvaili Vammaiskumppanuuden toiminnanjohtaja Anja Malm kokemustaan viime keskiviikkona ulkoministeriön kehityspoliittisilla neuvottelupäivillä järjestetyssä paneelikeskustelussa.

Tästä taustasta katseltuna kansalaisyhteiskunnan tilan globaali kaventuminen näyttää loogiselta kehityskululta. Vapaa ja moniääninen kansalaisyhteiskunta, joka pyrkii pitämään päättäjät tilivelvollisina ja puolustaa ihmisoikeuksien toteutumista, näyttäytyy uhkana.

”Olemmeko uudestaan historiallisessa tilanteessa, jossa siirrytään kohti autoritaarisia hallintomuotoja, ei vain etelässä, vaan myös laajemmin?”, kysyi keskustelua alustanut ja siihen osallistunut tutkija Eija Ranta.

Tilan kaventumisen taustalla useita syitä

Kansalaisyhteiskunnan tilan kaventumisen taustalla on useita mahdollisia syitä. Moni perinteinen avunantajamaa rahoittaa nykyisen terrorisimin vastaista taistelua. Nämä valtioille suunnatut rahavirrat eivät kuitenkaan aina ohjaudu oikeaan osoitteeseen, vaan niitä on käytetty kansallisen opposition tai kansalaisyhteiskunnan hiljentämiseen esimerkiksi Keniassa.

Uudet kehitysavun antajat tai etelä−etelä-kumppanit, kuten Intia, Kiina ja Brasilia, eivät ole asettaneet ihmisoikeuksia kumppanuuden keskiöön. Esimerkiksi Kiinalla on oma jännitteinen suhteensa ihmisoikeuksiin, eikä se vaadi niiden toteuttamista kumppaneiltakaan.

Osaltaan kyse on myös siitä, että valtio on ikään kuin ottanut käyttöönsä kansalaisjärjestöjen käyttämän puhetavan ja puhuu nyt suoraan kansalle. Kun valtio on kansan puolella, alkaa näyttää helposti siltä, että urbaanit ja kriittisiä näkökulmia esiin nostavat kansalaisjärjestöt pelaavat opposition pussiin.  

Monissa kehittyvissä maissa valtio on myös onnistunut laajentamaan veropohjaansa ja ottanut aktiivisemman roolin terveys- ja sosiaalipolitiikassa. Järjestöjä ei enää tarvita yhtä paljon palveluiden täydentäjinä.

Kansalaisyhteiskunnalla on kuitenkin merkittävä rooli demokratian toimivuuden kannalta, sillä vaikka demokratian instituutiot nimellisesti ovat olemassa ja vaalit järjestetään, voi hallinto kuitenkin olla varsin autoritaarista.

”Monissa maissa poliittinen ja taloudellinen eliitti ovat yhtä. Kansalaisyhteiskuntaa tarvittaisiin juuri näissä konteksteissa pitämään valtiota ja yrityksiä tilivelvollisina”, totesi Ranta.

,

Miksi tila kapenee?

Autoritaaristen hallintojen uusi nousu
Demokratian nykytila
Valtion kasvava merkitys
Terrorismin vastainen taistelu
Kasvava etelä−etelä-yhteistyö
Yksityisen sektorin rooli

,

Kansalaisyhteiskunnan tilan kapeneminen on noussut vauhdilla kansainväliselle agendalle ja yhä useammat valtiot jakavat kansalaisyhteiskunnan huolen tilan kaventumisesta.

Millaisia ratkaisuja tilanteeseen on tarjolla?

”Ulkomaisten toimijoiden tulisi tukea paikallisten ja kansallisten toimijoiden verkostoitumista, että toimittaisiin yhdessä vahvempana rintamana. Etelän järjestöt toivovat myös, että kaikki heidän kanssaan tehtävä työ edistäisi myös järjestöjen omavaraisuuden kasvua. Lisäksi kaikki toivoivat poliittista tukea, että kumppanit voisivat virallisissa neuvotteluissa ottaa esiin myös kansalaisyhteiskunnan tilan”, toi Ranta esiin kansalaisyhteiskuntaselvitykseen haastateltujen järjestöjen kantoja.

Vaikeita asioita esiin diplomatian keinoin

Paneelissa Etiopian ja Tansanian suurlähetystöjä edustaneet diplomaatit Jouni Hirvonen ja Simo-Pekka Parviainen pitivät paikallisen yhteistyön määrärahoja (PYM) merkittävänä tapana tukea paikallista kansalaisyhteiskuntaa.

”Meidän rahoitus on mahdollistanut kansalaisyhteiskunnan tilan luomisen ja sen tukemisen. Lähestyn itse kansalaisyhteiskuntaa ekosysteeminä, jossa moninaisuus on rikkaus. Haluaisin myös korostaa, että kyseessä on tasa-arvoinen kumppanuus. Meidän pitää oppia molemmin puolin, löytää uusia kuvioita ja uusia toimintamalleja”, sanoi Parviainen.

Molemmat pitivät myös mahdollisena sitä, että kansalaisyhteiskunnan tila nostetaan sopivassa paikassa esiin valtioiden välisessä vuoropuhelussa.

”Dialogia tarvitaan ja sen pitää olla pitkäjänteistä ja toimia monella tasolla. Jos suurlähettiläällä on hyvät suhteet esimerkiksi ministeriin, voivat kahden kesken puhua hyvinkin vaikeista asioista, mutta vaikuttaminen esimerkiksi lehdistön kautta ei ole mahdollista. Järjestöt ovat tärkeässä roolissa, myös palvelusektorin kautta, sillä pääsevät sitä kautta vaikuttamaan. Etiopiassa tällä hetkellä vain kuusi ihmisoikeusjärjestöä pystyy toimimaan”, pohti Hirvonen.

Strateginen yhteistyö yritysten kanssa?

Keskusteluun nousi myös yhteistyö yrityssektorin kanssa. Malm ja Hirvonen näkivät strategisen yhteistyön mahdollisuutena sellaisissa maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan on vaikea toimia.

”Esimerkiksi Etiopia haluaa talouskasvua. Sopivien yritysten kautta voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi työoikeuksien toteutumiseen ja niiden kehittämiseen”, esitti Hirvonen.

”Yritykset ja järjestöt voisivat hyvin tehdä enemmän yhteistyötä. On myös järkevä ajatus, että siirrytään palvelutuotannosta strategisempaan työhön, mitä ihmisoikeusperustaisuus on. Mutta tässä ristiriitana on tulosperustaisuuden vaatimus. On helpompi tehdä konkreettisempia, mitattavia asioita, kuin esimerkiksi edistää syrjityn kansanosan oikeuksia”, jatkoi Malm.

”Tärkeintä on, että Suomi puolustaa kansalaisyhteiskunnan tilaa, teemoina ihmisoikeusperustaisuus, naisten oikeudet ja demokratia laajasti nähtynä, ei ainoastaan vaaleina vaan kansalaistoiminnan vapauden kautta. Lisäksi tärkeää on tasapaino sen suhteen, että ajetaan vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ja vahvaa yksityissektoria, ettei mikään jäisi ulkopuolelle”, tiivisti puolestaan Ranta.

,

Mitä voidaan tehdä?

Tuetaan paikallisten ja kansallisten toimijoiden verkostoitumista.
Ylläpidetään kansainvälisiä yhteyksiä ja verkostoja, myös kriisimaissa.
Nostetaan kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen esiin diplomatian keinoin.
Puolustetaan kansalaisyhteiskunnan tilaa maiden välisissä, virallisissa yhteyksissä.
Lähdetään suunnittelemaan uudenlaista yhteistyötä vastuullisten yritysten kanssa.
Rahoitetaan moninaisen kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja tuetaan myös pieniä toimijoita.
Puolustetaan rohkeasti ihmisoikeusperustaisuutta, naisten oikeuksia ja demokratiaa.
Pidetään tasapaino: ei tueta yhtä yhteiskunnallista sektoria toisen kustannuksella.