Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV julkaisi vastikään arvion Suomen monenkeskisestä kehitysyhteistyöstä. Se tarkoittaa kehitysapua, joka kanavoidaan esimerkiksi EU:n, YK-järjestöjen, Maailmanpankin, muiden kehitysrahoituslaitosten ja ilmastorahastojen kautta köyhyyden vähentämiseen.
Tarkastuksen alaisina vuosina 2013–2015 rahoitus näille oli yhteensä noin 2,2 miljardia euroa. Tämän jälkeen Suomi leikkasi kehitysyhteistyötään merkittävästi. Juuri monenkeskinen apu oli suurin leikkausten kohde: sieltä saksittiin jopa 60 prosenttia rahoista.
Paitsi avun leikkaus, myös sen kohdentaminen ovat poliittisia päätöksiä. Kehitysministeri Heidi Hautalan (vihr.) hyväksymä kehityspoliittinen linjaus vuodelta 2012 korosti monenkeskistä apua, mutta vuoden 2016 kehityspoliittinen selonteko painottaa enemmän suoria suhteita. Sen laati kehitysministeri Kai Mykkäsen (kok.) edeltäjä Lenita Toivakka (kok.).
Tällainen niin sanottu kahdenvälinen apu tapaa miellyttää sellaisia poliitikkoja, jotka korostavat suomalaisten omaa lisäarvoa ja suomalaisten yritysten merkitystä. Se, että yksi hallitus kasvattaa monenkeskistä apua ja toinen leikkaa sitä, ei kuitenkaan ole VTV:n mielestä huolestuttavaa.
”Pitkällä aikavälillä kehitysyhteistyön suuret tavoitteet (kuten esimerkiksi naisten aseman parantaminen) ovat olleet jokseenkin samoja”, VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Berndt Lindman sanoo Kepalle.
”Se, miten raha kanavoidaan, ei sinänsä ole niin olennaista, kun kuitenkin tavoitteet pysyvät vaalikausien yli muuttumattomina.”
Tehokkaimmat suurimpia häviäjiä
VTV:n tarkastuksen mukaan leikkausten kohdentuminen on kuitenkin ”erikoista”, sillä ulkoministeriössä vuonna 2013 tehdyn strategisen analyysin mukaan kaikkein tehokkaimmat vastaanottajat olivat samalla suurimmat häviäjät.
Unicef oli analyysin mukaan tehokkain YK-järjestöistä, mutta siltä leikattiin 65 prosenttia. Kolmanneksi tehokkain järjestö oli Maailmanpankki, mutta siltäkin leikattiin 60 prosenttia.
”Mielenkiintoinen painotuksen muutos on myös se, että leikkausten seurauksena UN Women on UNFPAn jälkeen Suomelta eniten apua saava YK-järjestö”, raportissa todetaan. ”UN Women menestyi strategisessa analyysissä arvioiduista järjestöistä kaikkein heikoimmin.”
Näin ollen monenkeskisen avun keskimääräinen tehokkuus laski. Tilanne syntyi VTV:n käsityksen mukaan siitä, että leikkaustarve oli niin suuri ja kiireellinen.
”Käytännössä helpointa tai ylipäätään mahdollista leikkaaminen on ollut YK-järjestöiltä, joiden sopimukset ovat yksivuotisia”, Lindman sanoo.
YK-järjestöille itselleen yksivuotinen rahoitus on ongelma, sillä niiden on epävarman rahoituksen tähden vaikeaa suunnitella toimintaansa pitkäjänteisesti.
Ministeriölle myös kiitosta
Lindman mukaan olisi kuitenkin väärin ajatella, että työn vaikuttavuudelle ja tehokkuudelle olisi viitattu kintaalla leikkauspaineiden tähden.
”Tämä vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantaminen on ollut ministeriössä jo pitkään tavoitteena ja kehittämisen kohteena. Tilanne tuli ministeriöllekin nopeasti eteen ja keinot mittavien säästöjen toteuttamiseksi olivat rajalliset.”
VTV kiitteleekin ulkoministeriötä siitä, että se on pyrkinyt johdonmukaisesti kehittämään kehitysyhteistyön tuloksellisuutta. Toinen kehuja saava seikka on se, että Suomen toiminta kansainvälisissä järjestöissä on ollut aktiivista ja yhteistyöhakuista.
”Toimimalla taitavasti johtokunnissa ja yhdessä muiden samoja tavoitteita ajavien avunantajien kanssa Suomi on saanut avustusmääräänsä verrattuna suurempaa vaikutusvaltaa kansainvälisissä järjestöissä”, raportissa todetaan.
”Määrärahojen vähetessä osaavan henkilöstön merkitys vaikuttamistyössä korostuu.”
Epäselvää ja pirstaleista
Ongelmallista puolestaan on se, kuinka hajallaan monenkeskisen työn hallinto Suomessa on. VTV:lle osoittautui vaikeaksi selvittää edes sitä, miten paljon monenkeskistä kehitysyhteistyötä ylipäätään tehdään.
”Rahoitusta annetaan ulkoasiainministeriön monelta osastolta ja yli 20 yksiköstä. Lisäksi myös muut ministeriöt rahoittavat monenkeskistä kehitysyhteistyötä”, Lindman sanoo.
Virasto suositteleekin, että eri toimijat tekisivät enemmän yhteistyötä ja koordinoisivat toimiaan. Myös raportointia ja tiedon hallintaa tulisi kehittää, sillä toiminnan suuntaamisen ja seurannan kannalta on tärkeää, että rahoitus on läpinäkyvää.
Ulkoministeriön on määrä antaa eduskunnalle selvitys kehityspolitiikan ja -yhteistyön tuloksista vuonna 2018.
,
VTV suosittaa, että ulkoministeriö:
parantaa kehitysyhteistyön koordinaatiota ministeriön sisällä siten, että se tukee vaikuttamistoimintaa nykyistä paremmin
keskittyy rajalliseen määrään mahdollisimman selkeitä ja konkreettisia sekä mitattavissa olevia kehitysyhteistyötavoitteita
kehittää tietojärjestelmiä siten, että niitä voidaan hyödyntää tehokkaasti kehitysyhteistyön tulosten kokoamisessa sekä toiminnan raportoinnissa ja kehittämisessä
selvittää mahdollisuuksia hyödyntää järjestöjen tuottamaa tietoa nykyistäkin enemmän vaikuttamistyön tukena
kehittää budjetointia siten, että kokonaisrahoitus monenkeskisille järjestöille on läpinäkyvämpää ja että tietoa rahoituksen kohdentumisesta sekä jakaantumisesta yleisrahoitukseen ja korvamerkittyyn rahoitukseen on paremmin saatavilla.