YK:n jäsenvaltiot ja kansalaisjärjestöt sekä paikallishallinnon ja yksityisen sektorin edustajat kokoontuivat viime viikolla New Yorkiin Financing for Development (FfD) seurantakokoukseen. Kyseessä oli ensimmäinen täysimittainen Addis Abeban huippukokouksessa vuonna 2015 tehtyjen, Agenda 2030 tavoitteiden rahoitusta koskevien sitoumusten tarkastelu.
Addiksen ohjelmassa maat lupasivat resurssoida riittävästi kestävää kehitystä. Kehitysyhteistyön lisäksi FfD -prosessi pitää sisällään esimerkiksi verotukseen, kehitysmaiden oman resurssipohjan vahvistamiseen, kauppaan ja velkakysymykseen liittyviä tavoitteita. Vuosittain järjestettävän seurantakokouksen on tarkoitus mitata edistystä ja sparrata maita pitämään kiinni lupauksistaan.
FfD -foorumin avauksessa sekä useissa eri sivutapahtumissa puhunut YK:n apulaispääsihteeri Amina Mohammed kannusti maita nostamaan kunnianhimoaan. ”On tärkeää, että keskustelu rahoituksesta ottaa kiinni Agenda 2030 innostusta. Nykyisellä tahdilla emme saavuta kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä,” Mohammed muistutti. Samaa viestii myös ensimmäistä kertaa laadittu Inter Agency Task Forcen raportti Financing for Development: Progress and Prospects. Nykyiset toimet yhdistettynä hitaaseen talouskasvuun eivät riitä, vaan saattavat jättää 6,5 prosenttia maailman ihmisistä äärimmäiseen köyhyyteen vuonna 2030. Jotta saavuttaisimme edes keskeisimmät tavoitteet, on toimeenpanoa tehostettava.
***
Foorumissa käytiin niin ministeritason, asiantuntijoiden kuin muidenkin sidosryhmien kanssa keskustelua kaikista kehitysrahoituksen osa-alueista. Kokouksen formaatissa on vielä parantamisen varaa. Olisi tärkeää, että kokouksen ensimmäisinä päivinä puhuneet poliittiset päättäjät kuulisivat myös nelipäiväisen kokouksen lopussa ääneen päästettyjen asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen viestejä.
Ministeritason edustajia nähtiin kokouksessa vähänlaisesti. Pankit, kehitysrahoituslaitokset ja yksityisen sektorin edustajat käyttivät sitäkin innokkaammin puheenvuoroja. Viesti oli selvä: ilman yksityisen sektorin mukanaoloa ei kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen vaadittavaa rahoitusta saada kaavittua kokoon. Toiveena on, että tukemalla yrityksiä kehitysyhteistyöllä saadaan vivutettua uutta rahaa kehitysponnisteluihin ja investointeja sinne, missä markkinat eivät normaalisti toimi. Kuinka tämä konkreettisesti tullaan tekemään? Siihen kokous ei antanut vastausta.
Yksityisen sektorin toimijat olivat foorumissa hyvin edustettuina ja mielellään mukana jakamassa noin 130 miljardin dollarin vuotuista kehitysyhteistyöpottia. Heti ensimmäisenä päivänä Citi-pankin edustaja totesi kehitysyhteistyöstä rahoitettavan yksityisen sektorin tuen olevan täysin riittämätöntä vaatien lisää rahaa avunantajilta. Tällä hetkellä Citi-pankin vuotuinen liikevaihto on suurempi kuin kaikkein köyhimmille LDC-maille ohjattu kehitysyhteistyö yhteensä. Kun samassa kokoussalissa istuu edustajia niin LDC-maista kuin esimerkiksi kehitysmaiden vammais- ja pienviljelijäjärjestöistä, tuntuu lisärahan vaatiminen pankille köyhyyden vähentämiseen tarkoitetuista apurahoista vähintään tökerölle.
***
Kokouksessa ei oltu valmiita puhumaan verovälttelyn kitkemisestä tai siitä, kuinka varmistetaan, että yksityisen sektorin toiminta tavoittelee kehitysmaiden köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämistä. Esimerkiksi Nigeria ja Ecuador sekä kansalaisjärjestöt vaativat, että kansainvälisistä verokysymyksistä tulisi päättää osallistavasti. Hallitusten välinen verokomitea oli kuitenkin edelleen punainen vaate monille kehittyneille maille. Turha toive, totesi esimerkiksi Iso-Britannian edustaja eräässä sivutapahtumassa.
Seurantakokouksen loppuasiakirjan neuvotteluja sävytti vaikeus pitää kiinni edes jo tehdyistä sitoumuksista. Esimerkiksi yhteisymmärryksen löytäminen USA:n kanssa vesitti merkittävästi kirjauksia ilmastokysymyksistä. Vaikka asiakirja hyväksyttiin virallisesti jo foorumin toisena päivänä, jätti USA kaiken kädenväännön jälkeen omassa puheenvuorossaan vahvan varauksen sitoutumisestaan tekstin laimeaankaan ilmasto-osaan.
Eräänlaisena valonpilkahduksena voidaan mainita loppuasiakirjaan asti yltänyt vahva tahtotila lisätä tukea sosiaaliturvaverkkojen ja -järjestelmien rakentamiseksi. Myös kehitysyhteistyön 0,7 -kokonaistavoite sekä tavoite ohjata 0,2 prosenttia kaikkein köyhimmille maille mahtuivat lopulta asiakirjaan. Nyt on korkea aika siirtyä sanoista tekoihin. Aikaisemmin Suomi ylitti 0,2 prosentin tavoitteen. Samoin olemme jo pitkään tehneet uraauurtavaa työtä sosiaaliturvaverkkojen kehittämiseksi. Suomi voisi hyvin jakaa osaamistaan ja samalla kerätä kansainvälistä mainetta. Uskallammeko tarttua mahdollisuuteen ensi vuoden foorumissa?