Uusi hallitusohjelma avaa mahdollisuuden vahvistaa Suomen kestävän kehityksen panostuksia. Niille on kysyntää, sillä edellisen hallitusohjelman jälkeen Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Pariisin ilmastosopimukseen. Tulevaisuusvaliokunta on juuri viime viikolla antanut mietintönsä Suomen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta. Useisiin valiokunnan esittämiin huomioihin on myös järjestöjen helppo yhtyä.
Helmikuussa julkaistu toimeenpanosuunnitelma kestävän kehityksen ohjelman toteuttamiseksi Suomessa herätti järjestöissä myös paljon kritiikkiä. Yksi arvostelua herättänyt seikka oli kuinka suunnitelmassa ei linjattu uusia aloitteita kestävän kehityksen edistämiseksi, vaan se tyytyi toistamaan vuosi ennen Agenda 2030:n hyväksymistä valmistunutta hallitusohjelmaa.
Nyt on mitä parhain mahdollisuus päivittää hallitusohjelma siten, että se vastaa Agenda 2030 -ohjelman tavoitteisiin. Tulevaisuusvaliokunta on laajan kuulemiskierroksen aikana kerännyt hyvän listan parannusehdotuksia. Höystetään niitä vielä muutamalla järjestöjen idealla!
Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön ansiot
Mietintö tunnistaa, ettei BKT ole riittävä mittaamaan kestävää kehitystä ja hyvinvointia ja ehdottaa rinnakkaisten mittareiden kuten inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) sekä aidon kehityksen indikaattorin (GPI) kehittämistä.
Mietintö vaatii nostamaan hallitusohjelmassa ja Agenda 2030 -toimenpideohjelmassa tavoitteena olevan kehitysrahoituksen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Tähän voisi lisätä vielä, että kaikkein köyhimmille maille menevä avun osuus on ollut laskusuunnassa. Olisikin tärkeää ohjata 0,2 prosenttia BKTL:stä kaikkein köyhimmille maille. Näin edellyttävät myös kansainväliset suositukset.
Kannatettava ehdotus on myös lisätä kaikkiin julkisiin hankintoihin vaatimus ja arvio Agenda 2030 -tavoitteiden edistämisestä. Työkaluksi tähän ehdotetaan esimerkiksi julkishallinnon Sitoumus 2050 -prosessia. Samalla on muistettava, että siinä missä Sitoumus2050 on vapaaehtoinen, on julkisten hankintojen vastuullisuutta syytä edistää myös sitovalla lainsäädännöllä.
Agenda 2030 -toimintaohjelman seuraamiseksi mietintö esittää, että on kehitettävä uusia työkaluja poliittisten päätösten vaikutusten arvioinnille, jotta vaikutukset hyvinvointiin voidaan arvioida kaikessa päätöksenteossa. Mietintö jää tässä kohtaa vaille konkretiaa, kun taas järjestöt ovat esittäneet muun muassa kestävän kehityksen tavoitteiden ottamista osaksi lainvalmistelua sekä budjetointia.
Tulevaisuusvaliokunta nostaa esiin kehittämistarpeet politiikkajohdonmukaisuudessa. Ei ole järkevää antaa toisella kädellä ja ottaa toisella, vaan johdonmukaisella kestävän kehityksen politiikalla voimme saada enemmän aikaan sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Mietintö ehdottaakin selvitys- ja tutkimustoiminnan resurssien ohjaamista erityisesti Agenda 2030-politiikkajohdonmukaisuuden edistämiseen sekä kestävään kehitykseen liittyvän monitieteisen tietopohjan vahvistamiseen. Samalla on syytä muistaa, että monilla politiikan aloilla voidaan hyvillä päätöksillä vahvistaa kestävää kehitystä Suomessa ja maailmalla. Esimerkiksi tuki fossiilisille polttoaineille tai haluttomuus suitsia aggressiivista verosuunnittelua eivät ole linjassa kestävän kehityksen kanssa.
On helppo jakaa tulevaisuusvaliokunnan havainto siitä, että Agenda 2030 -toimenpideohjelman kannalta oleellisessa valtioneuvoston kansliassa tarvitaan erityisesti lisää henkilöstöresursseja.
Mietintö on tehty Agenda 2030 -ohjelman hengessä. Tulevaisuusvaliokunta teki laajan kuulemiskierroksen, joka alkoi avoimella kuulemisella alkuvuodesta ja jonka aikana valiokuntaan ovat lausuntonsa jättäneet ympäristö-, kehitysyhteistyö- ja ammattijärjestöt sekä tutkijat ja ministeriöt. Mietintö korostaa kansalaisten ja sidosryhmien osallisuutta kestävän kehityksen määrittelyyn, toteuttamiseen sekä vaikuttavuuden arviointiin. Yksi hyvä tapa on käsitellä Agenda 2030 -ohjelman toimeenpanoa vaalikausittain selontekona ja tätä myös tulevaisuusvaliokunta esittää. Valiokunnan jäsenet ovat selvästi myös kuulleet sidosryhmien huolen, sillä mietintö vaatii erityistä huomiota siihen, että sidosryhmien osallistuminen näkyy myös lopputuloksessa.
Lue lisää: Suomi ja Agenda 2030 -kansalaisjärjestöjen seurantaraportti