Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 -toimintaohjelma ja kestävän kehityksen tavoitteet muovaavat kehityspolitiikan ja muiden politiikan alueiden suhteita yllättävilläkin tavoilla. Tätä muutosta voi hahmottaa kahden ulko- ja kehityspolitiikkaan vaikuttavan kehityskulun kautta.
Ensimmäinen kehityskulku on kehityspolitiikan alan laajentuminen perinteistä ulkoministeriövetoista agendaa laajemmaksi ulkopolitiikaksi. Toinen kehityskulku käsittää perinteisen kehitys- ja ulkopolitiikan ulkopuolisten teemojen mukaantulon globaaleiksi kestävän kehityksen kysymyksiksi.
Aluksi on syytä muistuttaa, että vuosina 2000-2015 voimassa olleet YK:n vuosituhattavoitteet ja näitä tukeneet muut YK-sopimukset ovat se pidempi kehityskulku, jolle Agenda 2030:n ulkopoliittinen ulottuvuus on rakentunut.
Vuosituhattavoitteet keskittyivät suurimmaksi osaksi inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen eri puoliin. Globaaliin kumppanuuteen liittynyt tavoite kahdeksan jäi alun perinkin laihaksi kompromissiksi, eikä sen toteutus ollut juuri sen parempaa. Kehityksestä tuli kehitysyhteistyötä tekevissä OECD-maissa enimmäkseen ulkoministeriöiden ja kehitysyhteistyövirastojen toimialaa.
***
Kestävän kehityksen tavoitteet nostivat tavoitetasoa, sillä ne yhdistivät globaalin kehityksen ajatuksen perinteikkään ja pitkään rakentuneen kestävän kehityksen agendan kanssa.
Kestävän kehityksen tavoitteet ulottuvat käytännössä kaikille politiikan lohkoille. Tämä tarkoittaa sitä, että monesta aiemmin sisä- tai EU-politiikaksi mielletystä toiminnasta tulee yhä vahvemmin kehitys- ja ulkopolitiikkaa.
Tämä koskee esimerkiksi kansainvälisen verotuksen sääntelyä ja yritysten tilinpäätösääntöjä, jotka aiemmin jäivät pitkälti kestävän kehityksen ja kehityspolitiikan ulkopuolelle.
Suomessa nämä teemat kuuluvat pääosin valtiovarainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan. Vuosituhattavoitteiden aikana kummankaan ministeriön rooli ei ollut globaalin kehityksen sitoumusten näkökulmasta kovin keskeinen. Agenda 2030:n linjaukset verotuksesta ja yritysten läpinäkyvyydestä ovat kuitenkin muuttaneet tilanteen.
Tämän tyyppinen kehityspolitiikan laajentuminen hallinnonalojen rajat ylittäväksi ulkopolitiikaksi on ensimmäinen Agenda 2030:n ulko- ja kehityspolitiikkaan tuomista muutoksista.
***
Toisaalta muutosta voi tarkastella myös päinvastaisesta suunnasta. Myös monissa muissa ministeriöissä kuin ulkoministeriössä on tehty kansainvälistä tai vaikutuksiltaan Suomen rajojen ulkopuolelle ulottuvaa työtä, jolle Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet antavat uudet raamit.
Tahot, joita ei perinteisesti ole mielletty osaksi kestävään kehitykseen kytkeytyvää ulkopolitiikkaa, löytävät itsensä uudesta asemasta. Kestävään kehitykseen sitoutuminen edellyttää tavoitteiden huomioimista esimerkiksi vienninedistämis- ja asevientipolitiikassa. Ulkopolitiikan merkitys korostuu siis teemoissa, joita ennen on pidetty enemmän sisäpoliittisina tai kaupallisina kysymyksinä.
Tämä vaatii uudenlaista kykyä käsitellä ulkopoliittisia teemoja ministeriössä ja osastoilla, joihin niitä ei perinteisesti ole yhdistetty. Aivan kuten perinteinenkin kehityspolitiikka, voi myös esimerkiksi vienninedistämispolitiikka edistää tai haitata kestävää kehitystä riippuen siitä, miten sitä käytännössä toteutetaan. Kaikkea toimintaa pitääkin kyetä arvioimaan kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta, mukaan lukien toiminnan ihmisoikeusvaikutukset.
Agenda 2030:n vieminen käytäntöön on myös kansainvälisesti vasta alussa, mutta toisaalta aikaa ei ole hukattavaksi. Kestävän kehityksen tavoitteita täytyy edistää molempien tässä kuvattujen lähestymistapojen kautta. Tämä edellyttää muun muassa riittäviä resursseja kestävän kehityksen työhön kaikissa ministeriöissä sekä ministeriöiden sisäisen ja niiden välisen koordinaation vahvistamista.
Kolumni perustuu VNK:n tilaamaan arvioon Agenda 2030:n toimeenpanosta Suomessa. Kirjoittaja on ollut tutkimassa arvion ulkopolitiikka-osuutta.
Tiivistelmä arviosta ja suositukset toimenpiteiksi.