Arvoisat Wa Lone ja Kyaw Soe Oo,
en ole koskaan fanittanut ketään. Edes syvimmän teini-iän keskellä en kirjoittanut haikeita rakkauskirjeitä poikabändien laulajille, telttaillut keikkapaikkojen edessä tai tapetoinut seiniä näyttelijöiden kuvilla (siskoni kyllä levitti Spice Girls -julisteita minunkin edestä).
Viime helmikuussa jokin muuttui. En olisi millään halunnut lukea Reutersin pitkää artikkelia Massacre in Myanmar – One grave for ten Rohingya men, eli Joukkomurha Myanmarissa – Yksi hauta kymmenelle rohingya-miehelle. Artikkeli kuvasi piinaavan yksityiskohtaisesti joukkomurhaa Inn Dinnin kylässä Rakhinen maakunnassa 2.9.2017.
Artikkeli oli ensimmäinen, jossa Rakhinen buddhalaiset kyläläiset kertoivat osuudestaan rohingyya-vähemmistön vastaisessa systemaattisessa väkivallassa, jota jo lähes 690 000 ihmistä oli paennut. Useat heistä puhuivat nimillään.
“Muslimitalot oli helppo polttaa, koska niissä oli olkikatot. Piti vain sytyttää katon reuna”, sanoi Aung Myat Tun, terveysavustaja Inn Dinin kylästä, joka osallistui useaan tuhopolttoon.
Tuhopolttoja paenneista rohingyoista valittiin sattumanvataisesti kymmenen miestä. Naapurit kaivoivat miehille matalan haudan ja hakkasivat ainakin kaksi miehistä veitsillä kuoliaaksi. Loput ampui armeija. Uhreista kahdeksan oli aikuisia, kaksi lukiolaisia.
Haastattelitte paramilitaaripoliisin jäseniä, jotka vahvistivat armeijan osuuden. Etsitte käsiinnne miesten perheet pakolaisleireiltä, ja kerroitte heistä jokaisesta: imaamista, joka pyöritti myös kioskia; kalakauppiaasta; apteekin perustamisesta haaveilevasta lukiopojasta.
Kun artikkeli julkaistiin, teidät oli jo vangittu.
Huhtikuussa 2018 seitsemän sotilasta tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen paljastamastanne joukkomurhasta.
Syyskuussa teidät tuomittiin valtionsalaisuuslain rikkomisesta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.
Luin tuomiosta aivan järkyttyneenä. Olette minua nuorempia, mutta teihin verrattuna tunnen itseni höpsöksi lapseksi, en kollegaksi. On toki hienoa, että meilläpäin journalistin harvemmin pitää selvittää joukkomurhia tai pelätä vankeutta, mutta jotenkin soisi, että teiltä vaadittu rohkeus ja uhraus palkittaisiin myös jollain korkeamman tason nimikkeellä. Absurdia, että teemme muka samaa työtä.
Huhtikuussa 2019 Myanmarin korkein oikeus hylkäsi valituksenne.
***
Vaikka kuvanne eivät sentään korista makuuhuonettani, olen selvittänyt teistä kaikenlaista.
Wa Lone, synnyit köyhään riisinviljelijäperheeseen keski-Myanmarissa. Parikymppisenä työskentelit vihannesten lastaajana. Löysit ystäviesi kanssa luostariin, jossa oli kirjasto. Vuonna 2009 matkustit Thaimaahan myanmarilaisten nuorten tapaamiseen puhumaan demokratiasta. Katsoit dokumenttielokuvia protestiliikkeistä. Aloit työskennellä paikallislehdissä, sitten The Myanmar Timesissa, jossa tapasit vaimosi Pan Ei Monin.
Teit useita juttuja Rakhinesta: niin sotilaiden raiskaamista rohingya-naisista kuin rohingya-kapinallisten verisistä iskuista. Olit myös mukana järjestössä, joka kustantaa ilmaisia lastenkirjoja. Kirjoitit kirjan myös vankeusaikanasi: siinä rohkea toimittajapoika selvittää yhteisöä uhkaavan ongelman. Nyt työn alla on jatko-osa, jonka päähenkilö on tyttö. Esikoistyttäresi Thet Htar Angel syntyi vankeutesi aikana.
Kyaw Soe Oo, tulet Rakhinen osavaltion pääkaupungista buddhalaisperheestä. Perheenne kotiapulainen oli muslimi, kuten niin moni ympärilläsi. Rakastit kirjallisuutta ja kirjoitit runoja. Nait vaimosi Chit Su Win, joka työskenteli perheessäsi, vaikka vanhempasi vastustivat. Tyttäresi Moe Thin Wai Za on nyt kolmevuotias.
Olit mukana perustamassa Rakhinen ihmisoikeusaiheisiin keskittyvää Root Investigative Agencya. Maaliskuussa 2016 räjähdys repi reiän toimitusrakennuksen seinään. Kukaan ei onneksi haavoittunut.
“Rehellisesti sanottuna olisin mieluummin kiinteistövälittäjä kuin toimittaja. Mutta jos emme ratkaise tätä ongelmaa elinaikanani, siitä kärsii tyttäreni”, sanoit haastattelussa.
Vankilatuomion lisäksi olette saaneet tappouhkauksia buddhalaisilta, jotka pitävät teitä pettureina.
***
En onneksi ole ainoa faninne. Saitte viime vuonna muun muassa sananvapausjärjestö PEN:in palkinnon. Teidät nimettiin Time-lehdessä vuoden henkilöiksi Jamal Khashogghin rinnalla. Huhtikuussa saitte Pulitzer-palkinnon.
Viime viikolla Myanmarin presidentti Win Myint yhtäkkiä armahti teidät. Ehditte olla vangittuna yli puolitoista vuotta.
Vankilan portilla sanoit, Wa Lone, että olit onnellinen ja innoissasi perheen ja kollegoiden näkemisestä, etkä voinut odottaa paluuta toimitukseen.
Se kuulosti vähän liioitellulta juuri siihen hetkeen, kun et ollut vielä edes käynyt kotona, mutta haluan teidän silti tietävän, miten tajuttoman kiitollinen olen teille ja rohkeudellenne.