Anna Kuokkanen ja Itohan Okundaye arvasivat tuskin kumpikaan, mitä saisivat yhdessä aikaan. He tapasivat syksyllä 2014 Helsingissä, ja silloin vasta harva Suomessa tiesi Nigeriasta Eurooppaan suuntautuvasta ihmiskaupasta.
”Okundaye alkoi jo vuonna 2016 käydä kouluvierailuilla ja seurakunnissa kertomassa ihmiskaupasta. Hän huomasi, että suomalaiset olivat yllättyneitä siitä, että tällaista voi tapahtua Euroopassa”, Kuokkanen kertaa.
Okundaye halusi tehdä asialle jotain. Hän on itse ihmiskaupan uhri ja on hakenut turvapaikkaa Suomesta. Kuokkanen tahtoi auttaa häntä levittämään tietoisuutta.
Aluksi kaksikko löysi FinnWIDin, jonka kautta ihmiskauppaa ehkäisevään toimintaan löytyi nopeasti mukaan vapaaehtoisia, ja työ alkoi. Hieman myöhemmin löytyi Fingon koordinoima Frame, Voice, Report! -hanke. Se tarjosi mahdollisuuden laajentaa järjestössä käynnistetyn Toisenlaisia tarinoita -kampanjan kehitysviestintätyötä. Juuri oikeaan aikaan.
”Vaikuttavia projekteja”
Frame, Voice, Report! -hankkeen tavoitteena on lisätä sitoutumista YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Hanke on Fingon koordinoima ja Euroopan unionin rahoittama. Se on jakanut tukea suomalaisille globaalikasvatus- ja kehitysviestintäprojekteille. Suomen lisäksi hanke toimii myös kuudessa muussa maassa Euroopassa.
Suomessa ensimmäisen kierroksen projektit ovat nyt päättyneet, mutta toisen kierroksen osalta toimijat vasta aloittelevat. Hankkeen projekteissa on tähän mennessä tehty esimerkiksi rakentavaa journalismia, podcast-sarja seksuaalioikeuksista ja pakohuonepeli koululaisille.
”Hankkeessa mukana olleet projektit hyödynsivät monipuolisia menetelmiä tavoittaakseen ihmisiä. Tuloksena on ollut vaikuttavia projekteja, jotka ovat saaneet aikaan muutosta ihmisten asenteissa ja toiminnassa”, kertoo projektipäällikkö Johanna Harjunpää.
,
,
Hankkeessa on järjestetty rahoituksen saaneille järjestöille yhteinen oppimisprosessi. Toimijoille on haluttu antaa keinoja kehittää projekteja.
”Olemme järjestäneet koulutuksia ja vertaisoppimistilaisuuksia, joiden aiheina on ollut muun muassa seuranta ja arviointi, kohderyhmän tavoittaminen sekä tarinankerronta. Osallistujat ovat kiitelleet oppimisprosessia, ja palautteiden avulla olemme kehittäneet toimintaamme”, Harjunpää toteaa.
Näkyvyyttä suurimmissa medioissa
FinnWIDin projektia koordinoinut Kuokkanen kertoo, että he olivat aloittaneet ihmiskaupasta tietoisuutta levittäneen Toisenlaisia tarinoita -kampanjan jo vuonna 2018, mutta kokonaan vapaaehtoisvoimin. Frame, Voice, Report! -hankkeen tuki on ollut tärkeä.
”Tämä hanke on mahdollistanut ihan erilaisen työn ja tulokset meille kuin mitä olisimme saavuttaneet ilman sitä”, Kuokkanen toteaa.
Projektin saavuttamat tulokset ovat totisesti näyttäviä. Ihmiskauppa Nigeriasta Eurooppaan on noussut entistä paremmin suomalaisten tietoisuuteen – aiheesta on luotu laaja verkkosivusto, ja se on näkynyt Suomen suurimmissa medioissa, kuten Helsingin Sanomissa sekä Ylellä. FinnWIDin kautta on rakentunut myös laaja vapaaehtoisten verkosto.
,
Frame, Voice, Report! -hankkeen ensimmäiseltä kierrokselta rahoitusta saaneita toimijoita yhteiskuvassa.
Kuva:
Mika Niskanen
,
”Olemme lisänneet suuren yleisön tietoisuutta ihmiskaupasta ja sen syistä. Toisaalta olemme lisänneet tietoisuutta myös erilaisten kohderyhmien, kuten opiskelijoiden kanssa ja sitouttaneet vapaaehtoisia ihmiskauppaa ehkäisevään työhön”, Kuokkanen avaa.
”Tuntuu tosi tyytyväiseltä, että projekti meni näin hyvin ja saavutimme oikeastaan kaikki tavoitteemme. Oli myös hienoa, että Frame, Voice, Report! -hankkeeseen sisältyi koulutusta ja muuta tukea. Olemme tosi tyytyväisiä omaan projektiin ja koko hankkeeseen”, hän toteaa.
Tavoitteet toteutuivat
Myös Jukka-Pekka Laakso kehuu Frame, Voice, Report! -hanketta. Hän oli toteuttamassa Pirkanmaan elokuvakeskuksen ja Tampereen elokuvajuhlien projektia, jossa kuvattiin turvapaikanhakijoiden kanssa lyhyitä elokuvia. Lopputuotokset esitettiin Tampereen elokuvajuhlilla ja monissa seminaareissa.
Projekti vaikutti monella tavalla. Ensinnäkin turvapaikanhakijat pääsivät itse kuvaamaan ja tekemään elokuvia – kertomaan itse tarinansa, omilla sanoillaan.
”Tässä on annettu ääni ihmisille, jotka ovat tulleet Suomeen. He ovat päässeet kertomaan kokemuksistaan. Jo se on tärkeää, että joku kuuntelee ja ottaa vakavasti”, Laakso tiivistää.
,
Jukka-Pekka Laakso.
Kuva:
Mika Niskanen
,
Projektiin osallistuneiden lisäksi elokuvilla on ollut vaikutusta katsojiin. Laakso muistaa erityisen tapauksen: yksi katsojista tuli Tampereen elokuvajuhlilla yllättäen kertomaan, että elokuva vetosi tunteisiin.
”Kun joku tulee ja spontaanisti sanoo jotain tällaista, niin tietää saavuttaneensa jotain. Me pyrimme vaikuttamaan tunteisiin, jotta sen kautta elokuvassa käsiteltävät asiat kulkeutuvat helpommin tajuntaan”, kuvailee.
”Nyt tuntuu hyvältä. Ne asiat, mitä halusimme tehdä, niin toteutuivat hyvin”, hän kuvailee.
Monimutkaisia kysymyksiä
Yksi Frame, Voice, Report! -hankkeen muista projekteista oli Interpedian Kenen äänellä?, jossa nostettiin esiin järjestön nepalilaisen kumppanin tärkeää työtä lapsityön vähentämiseksi – sitä, miten paikalliset kehittävät aktiivisesti omaa yhteiskuntaansa. Lisäksi projektissa pohdittiin eettisiä kysymyksiä, kuten sitä, miten haavoittuvassa asemassa olevat lapset voidaan esittää kunnioittavalla ja eettisellä tavalla.
Projektiin kuului muun muassa yhteistyötä toimittajan kanssa ja seminaari eettisistä kysymyksistä journalistiopiskelijoille. Lisäksi kuvattiin dokumentti ja luotiin eettisen kehitysviestinnän muistilista.
”Olemme saaneet monipuolisesti kerrottua siitä työstä, mitä lapsityöläisten puolesta on tehty Nepalissa – lasten oikeudet ovat menneet paljon eteenpäin. Olemme saaneet myös esimerkiksi hyvää palautetta oppimateriaalistamme, jossa käsitellään eettisen viestinnän kysymyksiä”, kertoo Interpedian tiedottaja Marja Utela.
,
Marja Utela.
Kuva:
Mika Niskanen
,
Utela kuvailee tunteitaan monipuolisen projektin loppuessa hyviksi. Hän huomauttaa, että eettiset kysymykset ovat kuitenkin monimutkaisia ja tapauskohtaisia – jokaisella lapsella on oikeus omaan tarinaansa, yksityisyyden suojaan ja myös oikeus tulla kuulluksi.
”Yksi kysymys on se, millaista kuvaa me annamme kumppanimaista, sillä teemme työtä haavoittuvaisimpien ihmisryhmien kanssa. Miten voimme viestiä näistä kysymyksistä ilman, että pönkitämme kuvaa köyhästä ja ongelmaisesta maasta?” Utela kysyy.
”Olemme jo ennen hankettakin kertoneet paljon siitä, miten nepalilaiset muuttavat itse maataan –aktiivisista toimijoista ja lasten voimaantumisesta. Olemme hakeneet positiivista näkökulmaa,” hän kuvailee.
Tärkeä työ jatkuu
Frame, Voice, Report! -hankkeen projektipäällikkö Johanna Harjunpää on todella iloinen hankkeiden saavuttamista tuloksista. Hän alleviivaa, että järjestöillä on paljon asiantuntemusta globaalien aiheiden käsittelystä ja keinoja tavoittaa kohderyhmiä tehokkaasti.
”Järjestöt voivat tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun ja oppilaitosten työhön uusia näkemyksiä ja pedagogisia lähestymistapoja. Ilman resursseja tällainen työ ei olisi mahdollista. Siksi olemme iloisia, että voimme tukea järjestöjä omalta osaltamme”, projektipäällikkö Johanna Harjunpää toteaa.
Harjunpää on iloinen siitä, että useat päättyneistä projekteista on saanut Ulkoministeriön VGK-tukea. Se on Harjunpään mukaan merkittävää.
”Tärkeä työ jatkuu.”
,
Fingon globaalikasvatuksen asiantuntija Sanna Rekola taiteili Frame, Voice, Report! -hankkeen ensimmäisen rahoituskierroksen projektien lopputilaisuudessa visualisoinnit toteutuneista projekteista.
Kuva:
Mika Niskanen