Miehisyyteen liitetyt vaatimukset ja vapaudet sekä niiden vaikutus miesten ja myös omaan elämääni ovat aina mietityttäneet minua. Lapsena pyörin paljon poikaporukoissa kotipihapiirissäni, ja pitkään minulla oli serkkuna vain poikia. Rakastin pojille sallittua villeyttä ja tutkimusmatkailijan uteliaisuutta. Olinkin aina ensimmäisenä innostunut osallistumaan ihan mihin vaan, ymmärsin siitä jotain tai en – ja yleensä en.
Mokailin siis paljon, mutta aina yritin. Isäni opetti, etten ikinä saa sanoa ”en tiedä” vaan minun piti aina kertoa, mitä mieltä olin. Tuon opin sisäistämisestä hänkin on sittemmin saanut osansa. (Ei kai ole kaduttanut, iskä?)
Yhteiskunta toimi kuitenkin hyvin eri tavalla omien pienten piirieni ulkopuolella. Se, millainen lapsi sai olla, tiukentui armotta kahteen näennäiseen pakkokategoriaan. Samalla kun minua rankaistiin poikamaisuudestani, seurasin vierestä, miten kapea oli pojan rooli.
Näin, miten pakosti tukahdutetut tunteet purkautuivat vihana niin monilla lähelläni. Sen lisäksi, että tämä satutti – usein fyysisestikin – tulin aikuisena tilanteita muistellessani valtavan surulliseksi poikien ja miesten puolesta.
***
Näiden kokemusten takia olen työurallani tasa-arvon parissa hakeutunut osallistumaan myös poikien ja miesten tukemiseen. Työskennellessäni Kiinassa teimme alueellista maskuliinisuustutkimusta, joka perustui International Men and Gender Equality Survey eli IMAGES -formaattiin. Siinä perehdyttiin miehiin väkivallantekijöinä, erityisesti väkivaltaan johtaviin ja väkivaltaiselta käytökseltä suojaaviin syihin.
Tutkimusta on tehty ympäri maailmaa, ja tulokset ovat merkittäviä. Väkivalta on tilastojen perusteella järkyttävän yleistä. Esimerkiksi Bougainvillessa, Papua-Uudessa-Guineassa yli 80 prosenttia miehistä on kertonut olleensa väkivaltaisia naiskumppaniaan kohtaan.
Poikia ohjataan pienestä pitäen uhitteluun ja kontrollin hakemiseen.
Huomionarvoista IMAGESissa ja sen inspiroimissa jatkotutkimuksissa on muun muassa myös se, mitä tutkimukset kertovat mieheksi kasvamisesta. Poikia ohjataan pienestä pitäen uhitteluun ja kontrollin hakemiseen. Pitää olla vahva ja dominoida. Pojat eivät itke tai näytä heikkouksiaan – tai niitähän ei oikeastaan edes ole. Kun aitojen tunteittensa ohittaminen yhdistetään kontrollin ja kilpailun arvostamiseen, aikamoinen soppa on valmis.
Globaalisti miehet usein voivat huonosti, kohtelevat toisia huonosti eivätkä osallistu hoivatyöhön. Jokunen vuosi sitten Kiina oli maailman ainoa maa, jossa miehet eivät johtaneet itsemurhatilastoja. Päihteiden väärinkäyttö on enimmäkseen miesten puuhaa. Alle puolessa maailman maista laissa on edes merkintää minkäänlaisesta mahdollisuudesta isyysvapaaseen. Parisuhdeväkivaltaa heterosuhteessa on maailmassa kokenut joka kolmas nainen. Listaa voisi jatkaa pitkään.
***
Miesten tunteet ovat yksi tärkeä avain tasa-arvohaasteiden purkamisessa. Kun teemme tasa-arvotyötä eli pohjimmiltaan edistämme oikeudenmukaisuutta ja ihmisten onnellisuutta, meidän pitää puhua miesten tunteista – tai oikeastaan miesten pitää puhua niistä. Heidän pitää oppia reflektoimaan ja käsittelemään omia tunteitaan sekä ottamaan vastuu niistä. Listatuissa haasteissa huokuu juuri tunnetyön heikkous.
Pojat tarvitsevat pienestä pitäen perheidensä, yhteiskunnan sekä toisten poikien ja miesten tukea tunteidensa opettelussa. Poikien täytyy saada itkeä ja olla haavoittuvia ilman häpeää. Kelvata ilman kilpailua. Oppia arvostamaan ihmisten välistä herkkää yhteyttä kontrollin sijaan.
Tasa-arvo- ja tunnetyö ei saa jäädä pelkästään naisten harteille.
Menisin niin mielelläni takaisin lapsuuteni kotipihapiiriin ja kuiskaisin kirkonrotan hävinneelle itkevälle naapurin pojalle: ”Itke vaan, pettymys on tärkeä tunne ja olet rohkea, kun näytät miltä sinusta oikeasti tuntuu”. Kuitenkin tärkeämpää kuin mahdottoman toivominen olisi, että jokainen mies – erityisesti tällä hetkellä laakereillaan lepäävä – ottaisi tehtäväkseen kaikkien sukupuolten tasa-arvon edistämisen ja rankaisevien ja rajoittavien stereotypioiden romuttamisen.
Tasa-arvo- ja tunnetyö ei saa jäädä pelkästään naisten harteille. Miesten globaalia heräämistä vastuunsa kantamiseen tarvitaan, jotta lista tasa-arvohaasteista pikkuhiljaa tyhjenee.
Kirjoittaja on julkifeministi ja pitkän linjan tasa-arvoammattilainen, joka säännöllisesti ikävöi ajelua sähköskootterillaan pitkin Pekingin hutong-kujia.