Euroopan unionin kehitysyhteistyömäärärahat vastasivat viime vuonna 0,5 prosenttia alueen bruttokansantulosta (BKTL), selviää tuoreesta AidWatch-raportista. Vuonna 2019 luku oli 0,42 prosenttia.
Euroiksi avattuna viime vuonna kehitysyhteistyömäärärahat (total ODA) olivat 63,9 miljardia, kun ne edellisenä vuonna olivat 58,1 miljardia. Luvuista on jätetty ulos Iso-Britannian osuudet toissa vuodelta.
Kehitysyhteistyön määrärahat siis kasvoivat edellisestä vuodesta, vaikkakin bruttokansantuloon suhteutettu prosentuaalinen kasvu perustuu suurelta osin taloudelliseen taantumaan.
”On kiitettävää, että pandemian aikana osa jäsenmaista – esimerkiksi Suomi – kasvatti kehitysyhteistyön määrärahojaan ja kantoi näin vastuuta kaikista heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä”, sanoo Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Silla Ristimäki
Kasvusta huolimatta EU jää kuitenkin tavoitteestaan käyttää 0,7 prosenttia BKTL:stä kehitysyhteistyöhön.
Pandemia lisännyt tuen tarvetta
Kehitysrahoitukselle on samaan aikaan koronapandemian takia suurempi tarve kuin koskaan. Pandemian vaikutusten takia äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kasvoi viime vuoden aikana ensimmäistä kertaa 22 vuoteen.
”Pitkäjänteisellä työllä saavutetut askeleet esimerkiksi terveyden, koulutuksen ja erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta ovat vaarassa. Pandemia on paljastanut syvälle juurtuneen rakenteellisen eriarvoisuuden kaikissa maailman maissa – seuraukset ovat pahimmat konfliktien ja ilmastonmuutoksen vaikutusten keskellä eläville ihmisille”, Ristimäki sanoo.
Ristimäki painottaa, että kehitysyhteistyöllä voidaan helpottaa pandemian vaikutuksista eniten kärsineiden ihmisten tilannetta. Juuri nyt kehitysyhteistyön rooli on erityisen merkittävä terveydenhuollon ja peruspalvelujen tukemisessa. Lisäksi sen avulla voidaan tukea kestävämpien yhteiskuntien rakentamista ja kehityksen takaiskuista palautumista.
Euroopan unioni on jäsenmaidensa kanssa sitoutunut kohdentamaan vähintään 0,20 prosenttia BKTL:sta vähiten kehittyneisiin maihin (LDC). Tähän mennessä tavoitteeseen on kuitenkin päässyt vain Saksa, Luxemburg, Ruotsi ja Tanska. Suomi kohdentaa tällä hetkellä 0,18 prosenttia vähiten kehittyneisiin maihin.
Vuosittainen AidWatch-raportti tarkastelee Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kehitysyhteistyön rahoitusta, kohdentamista, tehokkuutta ja tasa-arvovaikutuksia. Eurooppalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö CONCORD julkaisi raportin 6. lokakuuta.
Suomi on vielä kaukana kansainvälisestä sitoumuksesta käyttää BKTL:stä 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön. Tänä vuonna luku on Suomen osalta noin 0,5 prosenttia. Kaikki muut Pohjoismaat yltävät tavoitteeseen.
Kansalaisyhteiskunnan osallisuus varmistettava
Raportti painottaa lisäksi kansalaisyhteiskunnan osallisuuden vahvistamista kumppanimaissa hankesuunnittelusta alkaen.
Euroopan komissio on myöntänyt tarpeen säännöllisemmälle ja jäsennellymmälle vuoropuhelulle kansalaisyhteiskunnan kanssa. Raportti alleviivaa, että EU:n paikallisten edustustojen hyvistä käytännöistä ja onnistuneesta yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa tulisikin oppia systemaattisemmin.
Pandemia on paljastanut syvälle juurtuneen rakenteellisen eriarvoisuuden kaikissa maailman maissa.
Silla Ristimäki
Tuki ja rahoitus kansalaisyhteiskunnalle on erityisen tärkeää, sillä pandemian myötä kansalaisyhteiskunnan tila on entisestään kaventunut 80 maassa, selviää Freedom Housen viime syksynä tekemästä kyselystä. Noin kaksi kolmesta maailman ihmisistä asuu itsevaltaisen hallinnon alaisina, kertoo Varieties of Democracy -tutkimuslaitoksen raportti.
”Vapaa kansalaisyhteiskunta on yksi demokratian peruspilareista. Euroopan unionin tulisi voimakkaasti edistää sen elinvoimaisuutta rajojensa sisällä ja maailmanlaajuisesti perussopimustensa arvojen mukaisesti”, Ristimäki sanoo.
Ristimäki lisää, että vahva demokratia, toimiva oikeusvaltio ja hyvä hallinto ovat myös kestävän yritystoiminnan edellytyksiä.
Eriarvoisuuden vähentämisestä niukasti tietoa
Aid Watch -raportissa analysoidaan myös uutta Team Europe -lähestymistapaa, joka syntyi tavoitteesta tukea koordinoidusti koronapandemian pahimmin koettelemia kehittyviä valtioita. Lisäksi raportissa tarkastellaan Global Europe -rahoitusvälinettä, joka korvasi kymmenen erillistä rahoitusinstrumenttia.
Raportin mukaan Team Europe -lähestymistapa uhkaa jäädä tavoitteistaan niin kumppanimaiden omistajuuden kuin kansalaisyhteiskunnan osallisuuden suhteen. Lähestymistapaa kritisoidaan myös läpinäkyvyyden puutteesta, eikä se näytä lisänneen EU-maiden uusia, yhtenäisiä rahoitushankkeita.
Uusi Global Europe -rahoitusväline toi lähes 90 prosenttia kehitysrahoituksesta EU:n monivuotisen rahoituskehyksen piiriin. Näin ollen tämä rahoitus siirtyi Euroopan parlamentin valvonnan alaiseksi, jota pidetään avoimempana vuoropuhelulle kansalaisyhteiskunnan kanssa.
”Euroopan parlamentille syntyi siis käytännössä rooli sekä kehitysyhteistyön määrärahojen käyttämisen valvonnassa että kohdentamisen suunnittelussa”, Ristimäki avaa.
Raportin mukaan Global Europe -rahoitusvälineellä on hyvät mahdollisuudet lisätä koordinaatiota ja aloitteiden tehokkuutta, kunhan siinä vältetään kehitysyhteistyön politisointi ja pidetään mielessä keskeinen tavoite: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen.
Vapaa kansalaisyhteiskunta on yksi demokratian peruspilareista.
Silla Ristimäki
Rahoitusvälineen toimintoja tulisi lisäksi ohjata politiikkajohdonmukaisuus ja ”do no harm” -periaate, jottei toiminta aiheuta haittaa tahallisesti tai tahattomasti.
Raportissa muistutetaan, että eriarvoisuuden vähentäminen maailmanlaajuisesti on välttämätöntä ja yksi EU:n kehitysrahoituksen prioriteeteista. Sillä on myös suora vaikutus muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle.
”Siitä huolimatta saatavilla on erittäin vähän tietoa ja tutkimusta siitä, kuinka menestyksekkäästi eriarvoisuutta on onnistuttu vähentämään EU:n kehitysrahoituksen kautta. Tähän tulisi puuttua pikaisesti tilanteen korjaamiseksi: tietoa tarvitaan yksinkertaisesti lisää.”, Ristimäki sanoo.