Järjestöjen edustajia vaikuttamassa Säätytalon edessä.
Tempaus kehitysrahoituksen puolesta Säätytalolla toukokuussa 2019.

Mikä koulunumero hallitukselle kestävän talouden edistämisestä?

Yritysvastuu, vero-oikeudenmukaisuus ja hyvinvointitalous – miten hallitus on onnistunut edistämään kestävää taloutta kautensa ensimmäisen puoliskon aikana?

Teksti: Outi Hakkarainen, Elina Mikola

Hallituskausi on puolivälissä, joten on hyvä hetki arvioida hallituksen toimia ja antaa evästyksiä reilumman maailman rakentamiseen.  Kestävän talouden osalta aiheina ovat hyvinvointitalous, vero-oikeudenmukaisuus ja yritysvastuu. Niistä kaikista voi antaa hallitukselle niin plussaa kuin esittää tsemppaamisen tarvetta.

Hyvinvointitalous

Hallitus sitoutuu ohjelmassaan kiinnittämään erityistä huomiota päätöstensä vaikutuksiin pitkällä aikavälillä. Lisäksi hallitus on luvannut hyödyntää päätöksenteon valmistelussa perinteisten taloudellisten mittarien tukena mittareita, jotka kuvaavat taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia. Tiivistetysti tämä voidaan nähdä hyvinvointitalouden rakentamiseksi.

Konkreettisena toimena näiden tavoitteiden saavuttamiseksi hallitus on esimerkiksi liittynyt Wellbeing Economy Governments (WEGo) -verkostoon, mutta kaiken kaikkiaan asian edistäminen on ollut verkkaista. Hallitus ei myöskään esittänyt asiassa vahvaa tahtoa lokakuussa 2020 julkaistussa kestävän kehityksen selonteossa ”Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa”. Selonteko keskittyy YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan, johon Suomi maailman muiden valtioiden mukaisesti on sitoutunut.

Selonteon luonnoksessa ei lainkaan mainittu BKT:n rinnalle kehitettäviä kestävyyden ja hyvinvoinnin mittareita. Valmiissa versiossa ne mainitaan. Asiaan liittyvien alatavoitteiden osalta ei ole kuitenkaan kirjattuna konkreettisia toimia, vaikka niin on muiden alatavoitteiden osalta laajalti tehty.

Kestävävään talouteen kuuluu myös yritysten vastuullinen toiminta. Kokemus on osoittanut, ettei toivottavaan tulokseen päästä pelkästään yritysten vapaaehtoisuudella, vaan tarvitaan sitovaa säätelyä.

Outi Hakkarainen & Elina Mikola

Agenda 2030 velvoittaa kuitenkin valtioita kehittämään ja seuraamaan bruttokansantuotteen ohella muitakin mittareita, joilla voidaan arvioida kestävän kehityksen etenemistä. Tähän velvoittaa kestävän kehityksen alatavoite 17.9. Tarkoituksena on kehittää mittareita nykyisten hankkeiden pohjalta ja tukea tilastointivalmiuksia kehittyvissä maissa.

Pelkkä kehityksen seuranta eri mittareiden valossa ei kuitenkaan riitä. Mittareilla on tärkeä rooli myös poliittisten prioriteettien tunnistamisessa, toimintastrategioiden valinnassa sekä päätöksenteon kehittämisessä.

Suomen tulee pyrkiä siihen, että keskeisille hyvinvoinnin ja kestävyyden indikaattoreille määritellään tavoitetasot. Kerättyä tietoa tulee käyttää kaikilla hallinnonaloilla ja kaikissa vaiheissa suunnittelusta seurantaan. Kansainväliset ja kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit tarjoavat hyvän pohjan tällaisen mittariston kehittämiseen. Kestävän hyvinvoinnin mittariston luominen ja käytön systematisointi vaatii resursseja ja kunnianhimoa.

Vero-oikeudenmukaisuus

Hallitus on edistänyt vero-oikeudenmukaisuutta niin kansallisesti, EU:ssa kuin osana kehitysyhteistyötä. Vero-oikeudenmukaisuus on periaate, jonka mukaan verotuloja kerätään ja käytetään. Se tarkoittaa mahdollisimman läpinäkyvää ja demokraattista (maailman)taloutta sekä tasa-arvoista tulonjakoa, joka on perustava lähtökohta kestävälle kehitykselle ja eriarvoisuuden vähentämiselle.

Hallitus on saattanut ulkomaille rekisteröidyt, mutta tosiasiallisesti Suomesta käsin johdetut yritykset yleisen verovelvollisuuden piiriin. Tämä on tärkeä askel: muutos tiivistää Suomen yritysveropohjaa, hillitsee haitallista verokilpailua ja estää verovälttelyä.

Sen sijaan hallitusohjelmassa luvattu väliyhteisölakiselvitys ei ole edennyt. Väliyhteisölain tiukentaminen on olennainen keino estää kansainvälistä voitonsiirtoa ja ehkäistä haitallista verokilpailua. Hallituksen olisi toivottavaa mahdollisimman pian tarttua asiaan.

Suomeen tarvitaan yritysvastuulaki, joka asettaa yrityksille konkreettisia velvoitteita.

Elina Mikola & Outi Hakkarainen

Suomi edisti hienosti puheenjohtajakaudellaan julkista maakohtaista veroraportointia koskevaa direktiiviä (public country-by-country-reporting, pCBCR) EU:n neuvostossa. Jäsenmaiden enemmistön näkemykset kallistuivat oikeaan suuntaan kuitenkin vasta Portugalin puheenjohtajakaudella helmikuussa 2021.  

Suomi ei kuitenkaan EU:n kolmikantaneuvotteluissa asettunut niiden maiden joukkoon, jotka parlamentin ohella esittivät direktiiville laajaa maantieteellistä kattavuutta. Laajemman kattavuuden myötä EU:n alueella toimivat suuryritykset olisi velvoitettu raportoimaan muun muassa verotietonsa maakohtaisesti kaikkialta maailmasta, ei pelkästään EU-maiden ja EU:n läpinäkymättömiksi luokittelevien maiden osalta.

EU:lla on näistä maista musta ja harmaa lista. Helmikuussa 2021 mustalla listalla oli 12 maata, esimerkiksi Panama, ja harmaalla listalla yhdeksän maata, esimerkiksi Australia.

Lopulta maailmanlaajuinen maantieteellinen kattavuus hävisi neuvotteluissa. Direktiivissä ei siten ole kyse aidosti julkisesta maakohtaista raportoinnista, kuten asiaan liittyen vuosia vaikuttamistyötä tehneet kansalais- ja ay-järjestöt ovat pettyneinä todenneet. Kehittyville maille se tarkoittaa, ettei direktiivi tarjoa niille lisää tietoa alueellaan toimivista suuryrityksistä.  

Kehitysyhteistyössä hallitus on edistänyt hienosti kehittyvien maiden veropohjan vahvistamista. Tätä on tehty hallituskauden aikana laaditun Verotus ja kehitys -toimintaohjelman (2021–2023) mukaisesti. Samassa ohjelmassa Suomi ilmoitti, että sen tuki kehittyvien maiden veropohjan vahvistamiseksi on vuonna 2022 kaksinkertainen vuoden 2015 tasoon verrattuna. Tavoite pohjautuu Addis Tax Initiative -aloitteessa tehtyyn sitoumukseen.

Pelkkä kehityksen seuranta eri mittareiden valossa ei kuitenkaan riitä. Mittareilla on tärkeä rooli myös poliittisten prioriteettien tunnistamisessa, toimintastrategioiden valinnassa sekä päätöksenteon kehittämisessä.

Elina Mikoa & Outi Hakkarainen

Suomi on myös laatinut verovastuullisuuden linjauksen kehitysyhteistyövaroja käyttäville yrityksille ja niille tukia myöntäville rahoitusinstrumenteille. Tämäkin tärkeä päätös on tehty osana Verotus ja kehitys -toimintaohjelmaa.

Sen sijaan ohjelman kolmas tavoite on jäänyt hallitukselta vähemmälle huomiolle. Se koskee kehittyvien maiden aseman vahvistamista kansainvälisessä veropolitiikassa. Kannustamme hallitusta aktiivisesti tukemaan YK:n roolin vahvistamista kansainvälisessä verotusta koskevassa yhteistyössä. Lisäksi hallituksen tulee tukea YK:n alaisia hallitustenvälisiä neuvotteluita, jotta kaikilla mailla on mahdollisuus osallistua verojärjestelmän uudistamiseen. On erittäin tärkeää tukea kehittyvien maiden roolia globaalissa veropolitiikassa.

Toivomme hallituksen kohdentavan lisää henkilöresursseja Verotus ja kehitys -ohjelman toimeenpanoon ulkoministeriössä, jotta kehittyvien maiden veropohjan vahvistamista voidaan jatkossakin jatkaa nykyisellä linjalla. Tämä linja tarkoittaa ennen kaikkea suorien yhteyksien rakentamista afrikkalaisiin alueellisiin ja kansallisiin instituutioihin, kansalaisyhteiskunnan toimijoita unohtamatta.

Yritysvastuu

Kestävävään talouteen kuuluu myös yritysten vastuullinen toiminta. Kokemus on osoittanut, ettei toivottavaan tulokseen päästä pelkästään yritysten vapaaehtoisuudella, vaan tarvitaan sitovaa säätelyä. Kansalais- ja ay-järjestöjen sekä yritysten yhteinen #ykkösketjuun-kampanja vaati menestyksekkäästi hallitusohjelmaan kirjausta yritysvastuulaista.    

Hallitus on teettänyt yritysvastuulaista hallitusohjelman mukaisesti oikeudellisen selvityksen. Lisäksi hallitus on perustanut yritysvastuusääntelyn taustaryhmän, johon se kutsui tärkeimmät sidosryhmät – mukaan lukien kansalaisjärjestöjä. Toivomme hallituksen edistävän aktiivisesti sitovaa ja mahdollisimman kattavaa yritysvastuun lainsäädäntöä kansallisesti ja EU:ssa. Lisäksi kannustamme hallitusta käyttämään yritysvastuusääntelyn taustaryhmän asiantuntemusta laajasti hyväksi.  

Direktiivissä ei siten ole kyse aidosti julkisesta maakohtaista raportoinnista. Kehittyville maille se tarkoittaa, ettei direktiivi tarjoa niille lisää tietoa alueellaan toimivista suuryrityksistä.

Outi Hakkarainen & Elina Mikola

Suomeen tarvitaan yritysvastuulaki, joka asettaa yrityksille konkreettisia velvoitteita huolellisuusvelvoitteen noudattamiseen sekä sisältää riittävät toimeenpanokeinot. Ihmisoikeusloukkauksien uhrien oikeussuojaa tulee vahvistaa ja poistaa tarpeettomat juridiset esteet oikeuteen pääsyn tieltä.

Hallituksen tulee edistää myös laajemmin sitä, että yrityksiä koskevan lainsäädännön uudistaminen on johdonmukaista kestävän kehityksen kanssa. Toivomme esimerkiksi Suomen tukevan EU-komission aloitetta yritysten kestävästä hallinnoinnista. Kyseessä on merkittävä avaus yritysten liiketoiminnan kestävyyden ja vastuullisuuden edistämisessä.

Suomen tulee mielestämme tukea aloitteen kunnianhimoista toimeenpanoa. Siirtymä kestävään talouteen tulee toteuttaa koko yhteiskunnan tasolla, ja yritystoiminta sekä yhtiölainsäädäntö on uudistettava tukemaan tätä siirtymää.

***

Arvosana: 8

Hallituksella on hyvää tahtoa edistää kestävää taloutta, mutta se on jäänyt liiaksi puheen tasolle. Suomen Verotus ja kehitys -toimintaohjelma on hyvä. Sitä toteutetaan muilta osin kiitettävästi, mutta YK:n ja kehittyvien maiden aseman vahvistamista globaalissa veropolitiikassa tulisi tukea enemmän. Kansallisella ja EU-tasolla yritysvastuun säätelyssä ja veropolitiikassa löytyy sekä kiitettäviä asioita että parannettavaa.

Fingon hallitukselle antamassa välitodistuksessa arvioitiin reilumman maailman rakentamisen edistämistä kestävän talouden lisäksi neljän muun teeman osalta: kansalaisyhteiskunta, kehityspolitiikka, kestävä kehitys ja ilmasto-oikeudenmukaisuus. Välitodistuksen keskiarvo on 8. Kaikki arvosanat, niiden perustelut ja evästykset hallituksen loppukaudelle ovat nähtävissä täällä.